Peter Saramo ja Vesa Raiskila ovat osaltaan ansiokkaasti käsitelleet Vastavalkeassa kohteluaan Saara Jantusen Infosota-kirjassa. Oma noteeraukseni Infosota-kirjassa oli vaatimattomampaa luokkaa, mutta tyypillisenä median jakamana disinformaationa (jota Jantunen toistaa) sekin ansainnee oman käsittelynsä.
Saara Jantunen jakaa disinformaatiota
Saara Jantunen lainaa Infosota-kirjassaan kahteenkin otteeseen yhtä paragrafia Vastavalkeanensimmäisestä, 8.4.2015 julkaistusta pääkirjoituksesta ”Hiilloksesta Vastavalkeaksi”:
”Suomen poliittista mielipiteenmuodostusta on pitkään määrittänyt oikeiston hallitsema manipulatiivinen ja sensuroiva — sekä kaupallinen että valtiollinen — valtamedia Bilderberg-kytköksineen. Tämän mediavallankäytön vastapooliksi tarvitaan Vastavalkea.”
Ensimmäisen kerran lainaus esiintyy Infosota-kirjan sivulla 17. Sitä pohjustetaan seuraavalla selitteellä:
”Markkinointia ja perinteistä mediaa valvotaan kuitenkin lainsäädännöllä ja eettisillä periaatteilla, kilpailijoita ei saa mustamaalata ja tiedonvälityksen tulee perustua totuuteen. Informaatiosodankäynnissä tällaista rajoitetta ei ole. Perinteisen median toiminnasta ja sitä edustavista toimittajista on tullut vapaata riistaa tarkoituksellisen harhaanjohtavalle tiedolle, eli disinformaatiolle, ja lokakampanjoille.”
Tämän arvion Saara Jantunen kytkee omaan yllä lainattuun pääkirjoituksen sitaattiin sidesanoin ”Kuten Tauno O. Mehtälä toteaa Vastavalkean ensimmäisessä pääkirjoituksessaan”. Saara Jantunen kuvaa siis viitteellisesti ja leimaavasti Vastavalkean harjoittamaa mediakritiikkiä sanoilla ”mustamaalata” ja ”lokakampanja”. Jokainen voi todeta lukemalla Vastavalkean mediakritiikki-artikkelit (ks. luettelo tämän kirjoituksen lopussa), ettei niissä ole todellakaan kyse mustamaalaamisesta sen enempää kuin lokakampanjastakaan.
Jopa Venäjän trollijahdin aikoinaan käynnistänyt Yle kykeni näkemään tämän 1.11.2015 julkaistussaartikkelisarjassaan, jossa se ei maininnut halaistua sanaa Vastavalkeasta samalla kun se voimakkaasti leimasi useita muita vaihtoehtomedioita.
Jälkikommenttinaan Saara Jantunen kuittaa pääkirjoituksen sanoman seuraavasti:
”Uskokoon ken tahtoo.
Näin joka tapauksessa yritetään korvata journalismia jollakin, mikä ei ole lainkaan journalismia. Ja moni menee halpaan. Valitettavasti tällainen kapina kaataa uhriksi vain itse kapinoitsijan.”
Saara Jantusen mielestä Vastavalkea ei siis ole lainkaan journalismia. Vastavalkean artikkeleita arvostaen linkittäneet professorit ja (Ylenkin) toimittajat sekä verkkolehdessämme kirjoittavat Journalistiliiton jäsenet, muiden muassa, lienevät eri mieltä. Vastavalkea ei ole myöskään kaatumassa mihinkään, vaan on päin vastoin saanut yhä laajempaa tukea.
Saara Jantuselle kelpaa vain läntinen hypertodellisuus
Toisen kerran Jantunen palaa tähän pääkirjoituksen kappaleeseen sivulla 173 luvussa, jonka otsikko on ”Valheen on oltava haluttavaa”. Se sisältyy laajempaan kokonaisuuteen, jossa Jantunen esittelee ja pyrkii soveltamaan Jean Baudrillardin käsiteapparaattia todellisuuden vääristämisen asteista. Ne jakaantuvat teeskentelyyn, dissimulaatioon, simulaatioon ja lopulta hypertodellisuuteen.
Tässä ei ole tarvetta puuttua Jantusen lähinnä kvasitieteelliseen joskin tiukan päämäärähakuiseen käsitteiden juoksuttamiseen. Lopputulemana on lausuma:
”Tietoinen valheessa eläminen pitää Venäjän kiinni omassa hypertodellisuudessaan, joka etäännyttää maan siitä todellisuudesta, jossa länsi toimii, ja jossa Venäjä ei kykene rehellisesti olemaan sitä mitä se haluaisi.”
Voisiko ajatella, että Venäjä ei haluakaan olla mukana ”siinä todellisuudessa, jossa länsi toimii”? Eikö Venäjälläkin ole oikeus luoda oma todellisuutensa? Saara Jantuselle läntinen todellisuus on kuitenkin ainoa tosi todellisuus, joka perustuu totuudelliselle tiedonvälitykselle. Tässä Saara Jantunen näyttäytyy todellisena ”länsiuskon” varaan heittäytyneenä uskonsoturina.
”Bilderberg-myytti”
Pääkirjoitukseni toisessa esiinnostossa Saara Jantunen keskittyy nimeämäänsä ”Bilderberg-myyttiin”. Esitys jää kyllä hyvin vaillinaiseksi, sillä kirjoittaja siirtyy melkein saman tien Neuvostoliiton ja Venäjän ruotimiseen. Käsitellään nyt kuitenkin sitä vähää, mitä Jantusella on ”myytistä” sanottavaa:
”Taustalla on usko laajempaan Bilderberg-myyttiin, joka on yksi niin sanotuista ’uuden maailmanjärjestyksen’ salaliittoteorioista. Taustavoimana näissä teorioissa on aina Yhdysvallat. Ei siis ihme, että esimerkiksi venäläismedia RT, yhden mainitakseni, flirttaa näkyvästi salaliittoteoreetikkojen kanssa, ja jopa rekrytoi salaliittoteoreetikkoja toimittajikseen.
Suomessa tätä työtä hoitavat vapaaehtoiset aktivistit, some- ja blogikirjoittelijat. Nämä ihmiset ovat elävä esimerkki simulaation ja hypertodellisuuden käyttövoimasta propagandassa.” (s. 173)
Tässä Jantunen leimaa salaliittoteoreetikoiksi kaikki, jotka puhuvat ”uudesta maailmanjärjestyksestä” tai Bilderbergistä. Reaalimaailman toimijat jo tietävät, että monien tunnettujen poliitikoidenkin mainitsema ”uusi maailmanjärjestys” on ainakin tavoitetasolla todellisuutta ja että Bilderberg-kokoontumiset edustavat reaalisesti osaa globaalista vallankäytöstä.
Jantunen on leimaamisessaan kovin ajastaan jäljessä. Yleinen alkuperäinen narratiivi, jossa leimattiin hörhöjen salaliittoteorioiksi puheet tiukkojen turvatoimien suojissa pidetyistä kokouksista, joiden sisällöstä ei kerrota mitään julkisuuteen, ovat median parhaimman osan harjoittaman tutkivan journalismin myötä jo aikaa sitten muuttuneet reaalidataksi. Jantunen toistaa siis jo vanhentunutta ja valheellista narratiivia.
Saattaa hyvinkin olla, että Bilderberg — valtamediaan kuuluvan The Guardianin Charlie Skeltoninluonnehdinnan mukaisena vaikutusvaltaisena toimintatapoja linjaavana konferenssina (”influential […] policy conference”) ja (niin ikään Skeltonin luonnehdinnan mukaisesti) kenties G7-huippukokoustakin tärkeämpänä, mutta median vähälle huomiolle jättämänä kokoontumisena — on sotahistorioitsija Saara Jantuselle myytti, mutta meille reaalitodellisuudessa eläville se on täyttä realismia.
Miten Bilderberg näkyy Suomessa?
Sallittaneen katsaus Bilderbergin ja suomalaisen valtamedian kytkentöihin.
Aiemminhan esimerkiksi useampikin Helsingin Sanomien johtohenkilö on osallistunut Bilderberg-kokouksiin. Yksittäiseen kokoukseen osallistuminen ei ole kuitenkaan ainoa tapa saada vaikutteita tai tulla vaikutetuksi.
Itse asiassa Bilderberg-organisaation ja suomalaisen mediakentän yhteys ja kytkentä on tiivistynyt EVA:n johtajan Matti Apusen tultua nimitetyksi Bilderbergin johtoryhmään.
Apusen nimitystä EVA:n johtajaksi uutisoitiin EVA:n verkkosivuilla näin:
”’EVAn tärkeimpänä tehtävänä on antaa virikkeitä julkiselle keskustelulle Suomen talouden ja yhteiskunnan kehityksen kannalta keskeisistä kysymyksistä. Matti Apusen laaja journalistinen kokemus ja kyky analysoida yhteiskuntaa antavat hyvät lähtökohdat tämän tehtävän menestyksekkäälle hoitamiselle’, sanoo EVAn hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila.
’EVAlla on merkittävä rooli avata ja edistää avointa, kriittistä keskustelua. On etuoikeus olla mukana luomassa tätä keskustelua’, Matti Apunen toteaa.”
Edelleen EVA:n sivujen historiakatsauksessa on luettavissa nämä toteamukset:
”Ennen EU-jäsenyyden kansanäänestystä tiedotuskampanjaan haettiin mallia Tanskan teollisuusliitosta. Etelärannan liittojen EY-edustaja Kari Jalas oli Iloniemen pätevä tiedustelumies, joka hankki materiaalia ja tietoja Brysselistä. EVAn asennetutkimuksia käytettiin hyväksi kun viestinnän pääkohderyhmäksi otettiin kannastaan epävarmojen joukko. EVAssa kiinnitettiin huomiota myös elämään unionijäsenenä ja tuotettiin tietoa europarlamentista, unionin toimielimistä ja pienten jäsenmaiden asemasta.”
”EVAn yksinkertainen perusidea – yhteiskunnallinen tiedostaminen ja massa-asenteisiin vaikuttaminen äärimmäisellä julkisuudella – ei ollutkaan vanhentunut.” (oma korostukseni)
Tämä ”massa-asenteisiin vaikuttaminen äärimmäisellä julkisuudella” tapahtuu luonnollisesti valtamedian välityksellä, kuten olemme voineet todeta mm. valtamedian toteuttaman EVA-syötteisen EU-tiedotuskampanjan osalta.
HS oli valtamedian osana mukana tässä EU-tiedotuskampanjassa. Sanoma Oyj oli edustettuna EVA:n valtuuskunnassa toimitusjohtaja Harri-Pekka Kaukosen voimin. Kaukosen viime syyskuussa saamien potkujen jälkeen tällaista suoraa edustusta ei enää ole.
EVA:n historiaosiossa kerrotaan, että ”haettiin mallia Tanskan teollisuusliitosta”. Matti Apusen Bilderberg-osallistumisen kautta tällainen ”mallin haku” mahdollistuu, monipuolistuu ja tulee systemaattiseksi. Tämän tason vaikuttaminen ei tietenkään ole käskyttämistä, vaan vaikuttaminen tapahtuu monimuotoiseen vuorovaikutukseen perustuvan tiedon ja toimintamallien välittämisen kautta.
On ensinnäkin vaikea — ellei mahdoton — kuvitella, että Matti Apunen toimii Bilderbergin johtoryhmässä yksisuuntaisesti eli vain esittäen sinne ”Suomen kannat” tuomatta mitään vaikutteita Suomeen, ja toiseksi on vaikea — ellei mahdoton — kuvitella, että Matti Apunen EVA:n johtajan roolissaan jättää esimerkiksi HS:n huomiotta ”avatessaan ja edistäessään avointa, kriittistä keskustelua”.
Näin ollen vaikuttaa riidattomalta todeta, että valtamedialla — ja HS:lla sen osana — on selkeä ja HS:n osalta aiemmin elimellinenkin kytkentä Bilderbergiin EVA:n jäsenyyden ja toiminnan välityksellä.
Vastavalkea jatkaa infosota-keskustelua
Infosota Saara Jantusen esittämänä todellisena sotana ja sotakonseptina kuvaa varsin hyvin oikeiston hegemonista vallankäyttöä Suomessa. Hegemonisen politiikan vastustus yritetään nujertaa oikeiston käymän infosodan keinoin.
On huolestuttavaa, että tähän yhteiskunnalliseen kamppailuun politiikan suunnasta pyritään vaikuttamaan nähdyllä tavalla puolustusvoimista käsin. Pitkään jatkuessaan Saara Jantusen harjoittaman toiminnan vaikutuksia esimerkiksi kansalaisten maanpuolustustahtoon voi vain arvailla. Tässä toivoisi puolustusvoimien kykenevän itsekin oman toimintansa kriittiseen tarkasteluun.
Duo Saara Jantunen — Sofi Oksanen ei välttämättä aja Suomen asiaa ja etua. Sitä, kenen tai minkä tahon asialla he ovat, voi itse kukin tykönään arvioida. Vastavalkea tulee jatkamaan keskustelua aiheesta ja käsittelemään laajemminkin Saara Jantusen jakamaa disinformaatiota.
Tässäpä lopuksi Vastavalkean mediakritiikkiä sisältäviä artikkeleita (nämähän sotahistorian tohtori Jantunen leimaa mustamaalaamiseksi ja lokakampanjaksi, mutta lukekaa ja arvioikaa ihan itse):
Agendamiehet ovat johtaneet Hesarin journalismin ja talouden tuhoonhttp://vastavalkea.fi/2015/05/03/agendamiehet-ovat-johtaneet-hesarin-journalismin-ja-talouden-tuhoon/
Julkisen sanan neuvosto linjasi ”mediakontrolliaan”http://vastavalkea.fi/2015/05/23/julkisen-sanan-neuvosto-linjasi-mediakontrolliaan/