TiSA-VAPAAKAUPPASOPIMUS on TTIP-sopimuksen ohella parhaillaan neuvottelun alla. TiSA:sta neuvottelevat Euroopan Unionin 28:n jäsenmaan ohella Yhdysvallat sekä 22 muuta maata. TiSA kattaisi noin kaksi kolmasosaa maailmankaupasta. Sopimuksella pyritään estämään valtioita sääntelemästä palveluntuotantoa sekä yksityistämään suurin osa ihmiselämälle välttämättömistä palveluista.
Uusiseelantilaisen Aucklandin yliopiston lakitieteellisen osaston professori Jane Kelsey on analysoinut WikiLeaksille vuodetun, aiemmin salatun pohjaluonnoksen TiSA-sopimuksesta.
Kelseyn mukaan koko sopimus on laadittu itseään ”palvelujen parhaiksi ystäviksi” kutsuvien rikkaiden maiden yritysten etuja silmällä pitäen. Näihin intresseihin kuuluu myös aie rajoittaa sopimusvaltioiden hallitusten mahdollisuuksia tehdä lainsäädäntöä yleistä hyvää silmällä pitäen.
Kelsey kirjoittaa:
”TiSA kohtelee kaikkia palveluja markkinoitavina hyödykkeinä kieltäen tai alistaen palvelujen sosiaalisen, kulttuurisen, työllisyys- ja kehitysvaikutukset sekä ympäristövaikutukset ja merkitykset. Ihmisiä ei nähdä henkilöinä tai yhteisönsä jäseninä, vaan kuluttajina. Palvelun tuottajilla ei tarvitse olla mitään yhteyttä palveluiden käyttäjiin tai yhteisöihin — palvelut voidaan tuottaa muualla tai ne voi tuottaa tilapäinen vierailija tai ulkomainen yritys, joka perustaa tarkoitusta varten paikallisen toimipisteen, mutta jonka ensisijaisena velvollisuutena on tuottaa voittoa ulkomaisille osakkeenomistajille. Yhdelläkään näistä palveluntuottajista ei ole mitään pitkäaikaista vastuuta valtioille, jotka palveluja kuluttavat.”
Kelsey painottaa valtioiden allekirjoittavan TiSA:n myötä pois mahdollisuutensa ja oikeutensa suosia paikallisia palveluntuottajia, jotka tarjoavat sellaisia palveluja kuin koulutusta, energiantuotantoa, vesi- ja viemärihuoltoa ja televisio- ja radiolähetyksiä. Allekirjoittamisen myötä katoaa myös mahdollisuus rajoittaa ulkomaisten sijoittajien toimintaa tai edellyttää paikallisten toimijoiden käyttöä sensitiivisillä palvelusektoreilla, alleviivaa Kelsey.
Käytännössä pyrkimys on päästä kokonaan eroon julkisesti tuotetuista palveluista.

TiSA-neuvotteluihin osallistuvat maat. Lähde: www.dfat.gov.au | Wikimedia Commons
TiSA-neuvotteluihin osallistuvat maat. Lähde: www.dfat.gov.au | Wikimedia Commons

Markkinoiden avaamista koskevat perussäännöt rajoittavat Kelseyn mukaan hallitusten kykyä muovata markkinoita esimerkiksi sääntelemällä tai rajoittamalla markkinoiden kokoa tai tiettyjen aktiviteettien kasvua (pankit, turismi, hypermarkkinat jne) riippumatta siitä, ovatko ne paikallisia, maanlaajuisia tai ulkomaisessa omistuksessa. Perussäännöt ovat [TiSA:n määritteleminä] laajuudeltaan kaikenkattavia, koska ne estävät hallituksia käyttämästä juuri mitään niiden käytössä olevaa työkalua (lainsäädäntää, lakeja, sääntelyä tai toimenpidemenettelyä), ja niitä sovelletaan myös kaikkiin sellaisiin toimiin, jotka ”vaikuttavat” palvelujen tuottamiseen tai tuotantoketjun eri osiin edes epäsuorasti. Esimerkiksi epäterveellisten tuotteiden tai palvelujen kaupittelua ei saa rajoittaa.
TiSA määrää kaikesta palveluntuotantoon luettavasta, ellei sopijamaa ole erikseen suojannut joitain palveluja nimeämällä ne poikkeuksiksi (Suomi ei ole tätä tehnyt). TiSA ”jäädyttää” valtioiden mahdollisuudet puuttua vahingolliseen toimintaan — mikäli jokin tapa tuottaa palveluja osoittautuu vahingolliseksi, sen kuriin saamiseksi tai estämiseksi ei enää voi laatia uutta lainsäädäntöä, vaan toiminta saa jatkua TiSA:ssa sovittujen sääntöjen puitteissa entiseen malliin.
Pääoman liikkeitä rajojen yli ei saa rajoittaa. Tapa, jolla säännöt on TiSA:ssa muotoiltu, lupaa runsaasti markkinaturbulenssia tulevaisuudessa: markkinoiden ylikuumenemista, akuutteja likviditeettikriisejä valtioille ja yrityksille samoin kuin taseiden epätasapainoa. Valtioille tämä on kirous, spekulanteille ansaintamahdollisuus. Verojen välttelijöille avautuu aivan uusia mahdollisuuksia.
Yksilöiden yksityisyydensuoja ja datasuoja jäävät puhtaasti kuvitteellisiksi TiSA:n jälkeen, Kelsey toteaa.


YLLÄ OLEVA on lyhyt tiivistelmä professori Jane Kelseyn TiSA-analyysista. Yhdessä TTP:n (Transpacific Partnership) ja TTIP:n (Transatlantic Trade and Investment Partnership) kanssa TiSA muodostaa kokonaan uudenlaisen, valtioiden lakien yläpuolelle pystytettävän, demokraattista valvontaa vailla olevan kansainvälisen järjestelmän, joka sulkee ulkopuolelle nousevat taloudet kuten Kiinan ja muut BRICS-maat. Tästä näkökulmasta vapaakauppasopimukset voi nähdä kehittyneiden maiden pyrkimyksenä säilyttää oma hiipuva talous- ja geopoliittinen valtansa ja jopa sodankäyntinä nousevia haastajamaita vastaan.
Ranskan valtiovarainministeriön ministeri-neuvonantaja Jean-Francois Boittin totesi Wikileaks-vuoden mukaan: ”Washington neuvottelee jokaisen Kiinan rajanaapurin kanssa[…] haastakseen Kiinan, uhmatakseen Kiinaa.”
Markkinatalousintoilijat vetoavat siihen, että kauppavaihto on hyvä asia. Markkinataloutta on kuitenkin säännellyissäkin oloissa, kuten minimipalkkalain puitteissa. Esimerkiksi kun teemme työtä palkkaa vastaan, käymme vaihtokauppaa. Jos palkkaamme alennetaan (yritysten) kilpailukyvyn parantamiseksi, jolloin henkilökohtainen ostovoimamme ja veronmaksukykymme alenee, onko kyseessä yksiselitteisesti hyvä asia — sillä olemmehan mekin käyneet kauppaa?
Jos tehdas siirretään (yrityksen) tuotantokustannusten alentamiseksi halpapalkkamaahan — jossa työntekijöillä ei ole järjestäytymisoikeutta — ja omassa maassasi olevat työntekijät irtisanotaan, minkä jälkeen halpapalkkamaassa tuotetut tavarat tuodaan kotimaahasi myyntiin, kyseessä on rajat ylittävä kaupankäynti. Rajat ylittävä kaupankäynti on kasvanut, mutta onko se kotimaasi yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen kannalta yksiselitteisen hyvä asia? Varsinkin kun halpapalkkamaista niistetyllä voitolla on nykyjärjestelmässä taipumus päätyä verottajan ulottumattomiin johonkin maailman lukuisista verokeitaista. Verokeidastilille tehty ”investointi” edistää ainoastaan tilinhaltijan hyvinvointia.
Kaupan volyymi on kasvanut globaalisti, mutta niin on kasvanut myös taloudellinen epätasa-arvo. Kaupan vapauttaminen ei ole todellisessa elämässä merkinnyt kuluttajia hyödyttävän kilpailun lisääntymistä, vaan suuyritysten kasvaneita mahdollisuuksia rahastaa mittakaavaetunsa (lue: monopoliasemansa) turvin.
Vapaakauppasopimusten takaama pääomien vapaa liikkuvuus tarkoittaa tosielämässä sitä, että pääomat voivat liikkua vapaasti ulos sinun yhteiskuntasi taloudesta samoin kuin sinun henkilökohtaisesta taloudestasi.
Pääasialliset lähteet