Viime lauantaina 10.9.2016 sosiaalisessa mediassa alkoi kiertää omaisten kirjoitus, jonka mukaan natsien pahoinpitelemä Jimi Karttunen kuoli sairaalassa pahoinpitelyn seurauksena. Kyseessä on ensimmäinen julkisuuteen noussut poliittinen tappo Suomen kaduilla vuosikymmeniin. Se ei valitettavasti tullut monille yllätyksenä, vaan fasismin normalisoiminen yhteiskunnassa, poliittisen eliitin tuki äärioikeistolle ja poliisin hiljainen hyväksyntä natsistisille katupartioille ja muulle katutoiminnalle ovat johtaneet tilanteeseen, jossa ihmiset ovat pelon sekaisin tuntein odottaneet ensimmäistä kuolonuhria.
Äärioikeiston aktivoituminen 2011 – 2014
Jos emme lähde käsittelemään äärioikeiston uudelleenaktivoitumista 1990- ja 2000-luvuilla, joka on kuvattu ansiokkaasti esimerkiksi Äärioikeisto Suomessa -kirjassa, Jimi Karttusen tappoon johtanut yhteiskunnallinen tilanne sai alkunsa Perussuomalaisten vuoden 2011 eduskuntavaalikampanjasta ja vaaleissa saavutetusta voitosta. Tuolloin äärioikeistolaiset ja fasistiset ainekset erityisesti Suomen Sisun riveistä vyöryivät perussuomalaisten riveihin tarkoituksenaan fasismin legitimointi parlamentaarisella kentällä. Sisulaisten alkuperäinen tarkoitus oli soluttaa useita puolueita, mutta he huomasivat nopeasti, että rasististen, maahanmuutto- ja EU-vastaisten, ja fasististen näkemysten esiintuonti ja popularisoiminen onnistui parhaiten (ja käytännössä ainoastaan) Perussuomalaisten kautta.
Perussuomalaisten Olli Immonen ja uusfasistisen Sarastus-verkkolehden törkysomettaja Timo Hännikäinen verkostoitumassa Suomen Sisun suurkäräjillä ennen Itsenäisyyspäivän fasistimarssia (2014).
Useita Suomen Sisun ja äärioikeiston ehdokkaita pääsi läpi Perussuomalaisten listoilta ja monien poliittinen ura on jatkunut nousujohteisena siitä lähtien: Suomen Sisun perustaja ja nykyinen järjestön hallituksen jäsen, jo 1990-luvulla “mustapaitoja” organisoinut Teemu Lahtinen toimii Perussuomalaisten kaupunginvaltuutettuna. Suomen Sisun nykyinen puheenjohtaja Olli Immonen toimii Perussuomalaisten kansanedustajana, sekä Yleisradion hallintoneuvoston ja puolustusvaliokunnan jäsenenä. Internet-äärioikeiston lempilapsi, fasisti Jussi Halla-Aho on kiipinyt jo europarlamenttiin Perussuomalaisten listoilta sekä vaikuttanut merkittävästi Sipilän hallituksen äärimmäisen tiukkaan maahanmuuttopolitiikkaan. Suomen vastarintaliikkeen kirjatopuukotusta Jyväskylässä ja nyt Jimin tappamista vähätellyt perussuomalaisten kansanedustaja Juho Eerola on myös ollut Suomen Sisun jäsen. 1990-luvun white power -skini ja Lapuan liikkeen ihailija Jussi Niinistö on nykyinen puolustusministeri ja Perussuomalaisten kansanedustaja. Nämä henkilöt eturintamassa ovat monien muiden ohella “ylhäältä päin” legitimoineet tilannetta, jossa Suomen vastarintaliikkeen ja Soldiers of Odinin kaltaisten natsien partionti kadulla nähdään hyväksyttävänä “kansalaistoimintana”.
Perussuomalaisten vaalivoitto muutti yhteiskunnallisen ilmapiirin kertarysäyksellä. Puolueen aggressiivisen, oikeistopopulistisen eduskuntavaalikampanjan myötä myös sisulaisten “nuivan siiven” fasistiset aloitteet nousivat ensimmäistä kertaa laajamittaisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun. Yhtäkkiä olikin niin ikään hyväksyttävää esittää räikeän rasistisia, islamofobisia, ja fasistisia aloitteita sosiaalisessa mediassa, lehtien sivuilla, ja ehdokashaastatteluissa. Ei ole lainkaan sattumaa, että samaan aikaan myös ulkoparlamentaarinen äärioikeistokenttä aktivoitui. Antti Rautiainen kirjoitti vuosi sitten, “[k]ansallissosialistien ja heitä vastaavan äärioikeiston strategialla on aina kaksi kärkeä: valtaan pyritään sekä järjestelmän sisällä että sen ulkopuolella kaduilla. Kaksi rintamaa tukevat toinen toisiaan: terroritoiminta lamauttaa vastapuolen sekä järjestelmän sisällä että sen ulkopuolella.”
Kaduilta vallan kamareihin – Suomen äärioikeistopiirit ovat tiiviisti verkostoituneet.
Jo vuonna 2010 Pride-kulkueen kaasutukseen yhdistetty Suomen vastarintaliike (SVL) pyrki luomaan järjestöstään militantin taisteluorganisaation juuri vaalivoittovuodesta 2011 eteenpäin. SVL korosti propagandassaan ulkoparlamentaarisen toiminnan ensisijaisuutta ja kannusti kansallismielisiä väkivaltaan “poliittisia vastustajia” kohtaan. Perussuomalaisia järjestö haukkui “liian maltilliseksi”. SVL hyökkäsi jo kuntavaalikampanjoiden aikaan Kokoomuksen vaaliteltalle. Vuonna 2012 SVL kaasutti yhtä Äärioikeisto Suomessa -kirjan kirjoittajaa, Dan Koivulaaksoa, Nordic Pride -tapahtumassa, hyökkäsi joukolla ohikulkijan kimppuun Hartolan markkinoilla ja pahoinpiteli joukolla antirasistiksi luokittelemansa henkilön hänen kotiovelleen Tampereella. Pienimuotoiset iskut ja niitä seuranneet nöyryytykset – joista julkisuuteen on todennäköisesti tullut vain osa – kulminoituivat “kirjastopuukotukseen” Jyväskylässä tammikuussa 2013. SVL:n poliittisen väkivallan kehitys pysähtyi vasta järjestäytyneeseen antifasistiseen vastatoimintaan. Konkreettisia käännekohtia olivat mm. Jyväskylän kirjastopuukotus, jonka jälkeen keskeinen väkivaltaa ihannoiva aktiivi Sebastian Lämsä painui maan alle, ja natsien katupartioiden lyöminen Helsingin kaduillasyksyllä 2014.
Suomen Vastarintaliikkeen jäseniä äärioikeistolaisen Itsenäisyyspäivän 612-soihtumarssin turvakaartina. (kuva: mikaelbrunila.fi)
SVL:n aggressiivisimman kauden 2011-2013 aikaan – tarkalleen ottaen vuonna 2012 – perustettiin uusfasistinen verkkolehti Sarastus, jonka perustaja ja päätoimittaja Timo Hännikäinen on tunnettu sosiaalisessa mediassa levittämästään naisvihasta. Suomen Sisu puolestaan alkoi aktivoitua ja lajeentaa aggressiivisesti toimintaansa Olli Immosen aloitettua järjestön puheenjohtajana vuonna 2013. Tämän äärioikeistokolmikon – Suomen Vastarintaliikkeen, Suomen sisun ja Sarastuksen – yhteistyö kulminoitui itsenäisyyspäivän fasistiseen 612-soihtumarssiinvuonna 2014, jossa SVL toimi mielenosoituksen turvakaartina. Järjestön entinen johtaja Henrik Holappa vahvisti sen minkä kaikki tiesivät jo ennestään: ”SVL oli aloitteellinen soihtukulkueen järjestämisessä ja ensimmäisessä kulkueessa SVL:n aktivistit toimivat järjestysmiehinä.” Vuonna 2015 Itsenäisyyspäivän 612.fi-fasistimarssi sai uutta pontta syksyn Rajat kiinni! -liikehdinnästä, ja fasistit saivat yli 700 ihmistä marssimaan soihtujensa kanssa. Vastamielenosoituksen poliisi tukahdutti marginalisoimalla sitä etukäteen median välityksellä ja lopulta pidättämällä suuren osan vastamielenosoittajista.
Antifasismi vakiinnuttaa paikkansa poliittisella kentällä 2013 –
Suomen vastarintaliikkeen hyökkäykset, Suomen sisun työntyminen valtavirtaan ja yhteiskunnan yleinen autoritäärinen käänne synnyttivät myös ensimmäiset julkiset antifasistiset ryhmät, joiden toimenkuvaan kuuluu äärioikeiston nousun yhteiskunnallinen analyysi, sekä fasistiryhmien toiminnan tiedustelu ja vastustaminen erilaisin keinoin.
Antirasismi X ja vasta perustettu Varis-verkosto järjestivät yhdessä satojen ihmisten solidaarisuusmielenosoituksen ruotsalaisille antifasisteille Helsingissä 17.3.2014
Syksyllä 2013 syntyi muun muassa feministinen ja antirasistinen ARX eli Antirasismi X -verkosto, joka keskittyi näkyvästi myös antifasistiseen toimintaan. Antirasismi X järjesti muun muassa solidaarisuusmielenosoituksen tukholmalaisille antirasisteille, joiden kimppuun natsit hyökkäsivätKärrtorpin rasisminvastaisessa mielenosoituksessa 17.12.2013. Muutamaa kuukautta myöhemmin Antirasismi X järjesti solidaarisuusmielenosoituksen Malmön antifasisteille ja LGBTI- ja ay-aktiivi Showan Shattakille, jonka kimppuun natsit hyökkäsivät naistenpäivän marssin jälkeen 8.3.2014. Jälkimmäisen mielenosoituksen Antirasismi X järjesti yhdessä Varis-verkoston kanssa, joka oli noussut julkisuuteenkuukautta aiemmin 13.2.2014.
Helsinkiläisiä antifasisteja voitokkaina ajettuaan SVL:n katupartion pois kaupungilta.
Puoli vuotta myöhemmin Varis-verkoston Helsingin ryhmä torjui spontaanisti natsien kimppuun käyneiden ihmisten kanssa SVL:n katupartioyritykset Helsingissä, minkä jälkeen järjestö painui osittain maan alle (SVL ei ole sen jälkeen ilmoittanut kokoontumisiaan julkisesti). Kansainvälisten kokemusten mukaan se, että fasistiset ryhmät eivät voi ilmoittaa kokoontumisiaan julkisesti etukäteen heikentää dramaattisesti äärioikeiston kykyä rekrytoida uusia jäseniä. Myös uusnatsien kerhotilojen sijainnit ja katupartioiden kellonajat ovat “salaisia”, eikä natsikeikkojen paikkoja ole vuosikausiin kerrottu julkisesti etukäteen muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Vasta kiihkokansallismielinen Rajat kiinni! -liikehdintä – johon myös SVL on järjestönä osallistunut – avasi tilanteen, jossa natsit ovat voineet järjestäytyä kaduilla etukäteen ilmoitetussa paikassa.
Rasisminvastainen Meillä on unelma -mielenosoitus toi 15 000 ihmistä Helsingin kansalaistorille ja tuhansia muihin kaupunkeihin.
Suomessa 2010-luvun liberaali antirasismi syntyi kaduilla kunnolla vasta vuosikymmenen puolivälissä, käytännössä kesällä 2015. Muualla Pohjoismaissa, sekä Keski- ja Etelä-Euroopassa ammattiyhdistyksillä, kansalaisjärjestöillä, antirasistisilla verkostoilla ja uskonnollisilla yhteisöillä on pitkät perinteet mielenosoitusten organisoimisesta ja natsien vastustamisesta kaduilla moninaisen kansalaistottelemattomuuden ja konfrontaation keinoin. Ympäri Suomea levinneet ja tuhansia ihmisiä keränneet Meillä on unelma -mielenosoituksetavasivat tilan, jossa suuret väkijoukot ja kansalaisjärjestöt lähtivät liikkeelle rasismia ja fasismia vastaan. Tietysti rasismin ja fasismin vastaista työtä on tehty ansiokkaasti yhdistysten, kansalaisjärjestöjen, työpaikkojen ja urheiluseurojen sisällä – sitä ei ole syytä ollenkaan väheksyä – mutta vasta Meillä on unelma toi tämän antirasistisen kentän moninaisuuden voimalla ulos yhteisöistä julkiseen kaupunkitilaan.
Kesää 2015 ja Olli Immosen surullisen kuuluisaa taistelukutsua seurasi äärioikeistolaisen terrorin uusi aalto. “Yksinäiset sudet” heittelivät kymmeniä polttopulloja vastaanottokeskuksiin samalla kun nationalistit kiersivät ympäri Suomea marssimassa Rajat kiinni! -sloganin alla. Antifasistit järjestivät erilaisin kokoonpanoin vastamielenosoituksia kansallismielisten kokoontumisille, ja Rajat kiinni! -liike tyrehtyi käytännössä 6.2.2016. Rasistiset mielenosoitukset eivät saaneet tilaa kaupunkien keskustoista, mutta Rajat kiinni! -liikehdinnän aktivoimat kansallismieliset piirit valuivat kahteen uuteen äärioikeistoryhmään: Soldiers of Odin -katupartioihin ja Suomi ensin -ryhmään, jonka toiminta on yhdistelmä Rajat kiinni! -liikkeen ja englantilaisen Britain First -liikkeen taktiikoita. (Suomi Ensin -ryhmästä tarkemmin tämän artikkelin lopussa)
Loldiers of Odin on tuonut performatiivisesti esiin ”katuja turvaavien”, naistenhakkaajista koottujen natsipartioiden naurettavuuden.
Soldiers of Odin on Suomen vastarintaliikkeen jäsenen perustama natsistinen katupartiojärjestö, joka levisi talvella 2015-2016 useisiin kaupunkeihin Suomessa ja muualla maailmassa. Se ei ole muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta ilmoittanut partioitaan julkisesti, joten vastarinnan organisoiminen sitä vastaan on vaatinut antifasisteilta uudenlaista kekseliäisyytä. Löyhästi organisoituneet Loldiers of Odin -pellepartiot levisivät Tampereelta muihin kaupunkeihin ja sosiaaliseen mediaan, jossa natsipartioita pyrittiin marginalisoimaan mielipidevaikuttamisen ja naurunalaiseksi tekemisen keinoin. hyökkäsivät Tampereella Soldiers of Odinin infrastruktuuria vastaan tärvellen heidän kerhotilansa.
Media, poliisi, ja poliittinen eliitti uudessa yhteiskunnallisessa toimintaympäristössä 2011 –
Samaan aikaan kun yhä suuremmat ihmisjoukot alkoivat havahtua nousevan fasismin uhkaan ja järjestäytyä sitä vastaan, poliisi ja poliittinen eliitti ovat median tukemina hyssytelleet ongelmaa ja legitimoineet fasistien toimintaa.
Soldiers of Odin -johtohahmoja järjestön nimellä varustettujen pesismailojen kanssa. Taustalla lippu, joka ei jätä ”sotureiden” aatemaailmaa arvailujen varaan.
“Kyllähän jokainen arjessa ymmärtää, että jos lapsia kuljetetaan harrastuksiin tai kouluun tai niin edespäin”, totesi pääministeri Juha Sipilä Suomen Vastarintaliikkeen jäsenen perustamasta, tuolloin uudesta Soldiers of Odin -natsipartiojärjestöstä. Soldiers of Odin -partioiden jäsenillä on johtohenkilöitä myöten rankkaa väkivaltarikostaustaa ja se on järjestönä syyllistynyt muun muassa maahanmuuttajien pahoinpitelyyn. Pääministerin selitys “lasten saattamisesta kouluun” ei ole yksittäistapaus, vaan kiteyttää koko hallituksen suhtautumisen äärioikeistolaisen katuliikehdinnän uuteen aaltoon. Sekä Kokoomus että Keskusta tietävät, että porvarihallituksen muodostaminen vaatii Perussuomalaisia, eikä Perussuomalaiset ole missään vaiheessa halunnut siivota “nuivaa” fasistisiipeä riveistään. Näin koko porvarillinen puoluekenttä on sidottu fasistien hyysäämiseen, mikä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta historiassa.
Poliisi ei ole osannut sopeutua uuteen toimintaympäristöön yhtään sen paremmin, vaan sen toimintatavat ovat edelleen pilottitakkien, maastohousujen ja skiniriehojen sävyttämältä 1990-luvulta. Esimerkiksi Helsingin Pride-kulkueeseen tehdyn kaasuiskun tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Petri Juvonen ei alkuun edes tajunnut hyökkäyksen olleen poliittinen isku, koska tekijät eivät olleet pukeutuneet pilottitakkeihin. ”En ole koskaan ajatellut skinheadien ja uusnatsien välillä olevan eroa”, vastasi Juvonen hämmästyneenä poliisin toimintaa tutkineelle Suvi Auviselle. ”En ole perehtynyt siihen niin että osaisin erotella niitä, en ole koskaan vaivannut päätäni tuollaisella.”
Harjavallan ”Combat 18 Finland” 12.9.2016. Tämä raikas tuulahdus 1990-luvulta vastannee poliisin tilannearviota 2010-luvun järjestäytyneestä äärioikeistosta.
Samalla tavalla Jimi Karttusen kuoleman jälkeen poliisille selvisi vasta esitutkinnassa, että mielenilmaus oli natsistisen Suomen vastarintaliikkeen järjestämä katutapahtuma. Siihen mennessä antifasistit olivat jo identifioineet kuusi mahdollista tappajaa paikan päältä otetuista kuvista. Poliisin mukaan yksikään partio ei ollut paikalla uusnatsien katutempauksen aikaan, koska tapahtumailmoituksen mukaan kyseessä ei tulisi olemaan mielenosoitus, vaan “lehtien jakoa”. Poliisin hälytyskellot eivät ilmeisesti soineet, vaikka tapahtumailmoituksen jättäjä oli tunnettu rasistinen väkivaltarikollinen ja yksi Vastarintaliikkeen Helsingin ryhmän keskeisimpiä hahmoja.
Samaan aikaan poliisi on kuitenkin kohdistanut ennen näkemättömän määrän resursseja antirasististen ja antifasististen mielenosoitusten tukahduttamiseen. Syksyllä 2015 – rasistisen Rajat kiinni! -liikehdinnän kuumimpaan aikaan – poliisi testaili antifasisteihin mitä erilaisempia joukkojenhallintatekniikoita panssaroiduista mellakkavaunuista mellakkapoliisirivistöihin ja pieniin, mobiileihin kiinniottotiimeihin. Tämä huipentui itsenäisyyspäivänä 130 fasisminvastustajan kiinniottoon ja mielenosoittajajoukon summittaiseen ampumiseen kumiluodeilla. Poliisilla siis on resursseja, mutta se ei ole missään vaiheessa kohdistanut niitä äärioikeistolaista katuterroria vastaan, vaan pikemminkin heitä vastustaviin ihmisiin.
Sadat aseistautuneet poliisit suojasivat Suomen Vastarintaliikkeen, Suomen Sisun ja Sarastus-verkkolehden järjestämää äärioikeistolaista Itsenäisyyspäivän 612-soihtumarssia. Marssin virallinen järjestäjä on 612.fi-yhdistys, jonka puheenjohtaja on Sarastuksen Timo Hännikäinen.
Osana järjestäytyneen antifasismin vastaista toimintaa sisämininisteriö, Suojelupoliisi ja poliisi ovat (poliitikkojen sekä “tolkun” toimittajien ja julkkisten ohella) alkaneet marginalisoida fasismin noususta huolestuneita ihmisiä epämääräisellä puheella “ääripäistä”. Kun fasistit ovat pitkän aikaa pitäneet kokoontumisiaan pääasiallisesti kaikessa rauhassa ja jopa pahoinpidelleet antirasisteja poliisin silmien alla, on sisäministeriö nyt Jimi Karttusen kuoleman myötä herännyt uudella voimalla epämääräisten “ääriliikkeiden” muodostamaan uhkaan. Mutta mitä ylipäätään ovat nämä “ääriliikkeet”, natsien lisäksi? ”Tässä yhteydessä käydään läpi kaikki ääriliikehdintää edustavat järjestöt,” sanoo poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen. Poliisihallintoa myöten kaivataan uuttaa lainsäädäntöä poliittisen toiminnan kriminalisoimiseksi, mikä on huomattava askel kohti autoritäärisempää, kontrolloivampaa, tukahduttavampaa valtiota – sanalla sanoen fasismia.
Fasistit siis saavat tavoitteitaan läpi valtiohallinnon tasolla, vaikka pintapuolisesti vaikuttaa siltä että toimet kohdistuvat heitä itseään vastaan. Tämänkaltaista kehitystä sotilasasiantuntija Antti Paronen kutsuu “viidennen sukupolven sodankäynniksi”. Aggressiivisuudellaan äärioikeisto pyrkii siihen, että “suomalaisen turvallisuusjärjestelmän valmiustasoa nostettaisiin tällaisessa tilanteessa. Näin päästyään tavoitteeseensa turvallisuusviranomaisten toimintavalmiuden kohottamisesta ja siitä välillisesti aiheutuvasta maahanmuuton ja pakolaispolitiikan kiristämisestä ja kontrollista, on liike suorittanut viidennen sukupolven sodankäynnillisen operaation,” Paronen kirjoittaa ulkopolitist.fi -verkkojulkaisussa.
Miten tästä eteenpäin?
Suomeen on syntynyt passiivisuuden kulttuuri, joka mahdollistaa äärioikiestolaisen katuterrorin. Sen on loputtava!
Median, sisäministeriön ja poliisiviranomaisten ääriliikepuhe on saatava loppumaan välittömästi. Se ei ole ainoastaan tehotonta vakaumuksellisia uusnatseja vastaan – kuka nyt lakkaisi olemasta natsi siksi että poliisi tai poliitikko käskee? – vaan myös vaarallista muiden poliittisten liikkeiden toimintaedellytysten näkökulmasta. Media on saatava ymmärtämään tilanne sellaisena kun suurin osa ihmisistä ymmärtää arjessa: syrjintään ja vihapuheeseen on puututtava aina kun siihen törmää. Tolkun ihminen ei ole hiljaa sellaista nähdessään!
Ainakin Helsingissä, Tampereella, Jyväskylässä ja Turussa syksyn 2015 Rajat kiinni! -mielenosoitusten yhteydessä kävi selväksi, että rasistien kokoontumisiin vastataan poikkeuksetta vastamielenosoituksilla. Lisäksi ainakin Lahdessa, Torniossa ja Forssassa erilaiset enemmän tai vähemmän spontaanisti muodostuneet koalitiot ovat järjestäneet vastamielenosoituksia rasistien saapuessa kaupunkiin. Vastamielenosoituksista on siis tullut normi: rasistit eivät voi ilmoittaa marssivansa kaduilla kohtaamatta organisoitua vastarintaa. Hyvä niin, sillä vastamielenosoitukset vähentävät huomattavasti niiden ohikulkijoiden määrää, jotka tulevat sattumalta tai uteliaisuuttaan rupattelemaan fasistien kahvitermarin tai lehdenjakajan vierelle. Esimerkiksi Suomi ensin! -ryhmä kerää tällä hetkellä kannattajakortteja puolueen perustamiseksi, ja tulemme tarvitsemaan vastamielenosoituksia osoittamaan ohikulkijoille, että kyse on todellisesta äärioikeistojärjestöstä.
Ilmoitettuja torikokouksia suurempi ongelma ovat kuitenkin äärioikeiston ilmoittamattomat tilaisuudet. Kaduillamme kulkee kaksi äärimmäisen väkivaltaista natsistista järjestöä, Suomen vastarintaliike ja Soldiers of Odin, joista jälkimmäisen ideologia ei tosin ole läheskään yhtä selkeä, homogeeninen tai johdonmukainen kuin SVL:llä. Näiden järjestöjen vastustaminen vaatii aivan erilaista kekseliäisyyttä, sekä huomattavasti laajempaa taktiikoiden kirjoa militantista vastarinnasta mielipidevaikuttamiseen. Tarvitsemme myös kanavia ja verkostoja, joiden avulla kutsumme ihmisiä nopeasti paikalle, kun törmäämme uusnatseihin kaduilla, jottei kukaan joutuisi Jimi Karttusen tavoin kohtaamaan heitä yksin.
Silakka
Lue lisää:
- Sisäministeriön ääripuhe vaikeuttaa natsien vastustamista
- Liberaalin antirasismin mahdottomuus
- Muutama ajatus suomalaisuudesta ja maltillisuudesta sekä niihin liittyvistä riskeistä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti