Yleisradio ja Venäjän trollit

 

Luin YLE:n Moskovan kirjeenvaihtajan tuoreen kuvauksen Venäjän trolleista. Hän on omasta mielestään moitteettoman tasapuolinen. En epäile hänen sanojensa vilpittömyyttä. Kirjoitus herätti kuitenkin muutamia kysymyksiä. Ensin kuitenkin muistutin itseäni siitä, että jokainen uskoo siihen mihin haluaa uskoa. Erilaisia tietoja Venäjästä löytyy niin runsaasti, että lähes mikä tahansa tulkitsemistapa on mahdollinen. Ihminen lyö enemmän tai vähemmän lujasti lukkoon tietyn viitekehyksen, jonka puitteissa hän löytämänsä tiedot ymmärtää. Kyse ei ole pelkästään siitä, mitä lähteitä toimittaja käyttää, vaan minkä kokonaiskuvan tiedotusväline yleisölleen välittää.

 

Yleisradio on lietsonut sotaa Venäjää vastaan jo usean vuoden ajan. Itse he tosin ovat sitä mieltä, että totuus on kerrottava sellaisena kuin se on. Heidän mielestään Venäjän käytös on sekä epärehellistä että vaarallista ja uhkaavaa, ja jos on tästä vakuuttunut, silloin tietyt asiat näkyvät aina tietyssä valossa.

 

Samalla tavalla Yleisradio lietsoi sotaa Irakia, Libyaa ja Syyriaa vastaan. Kussakin tapauksessa sota myös syttyi. Ei ole mitään syytä olettaa, että samanlainen käytös Venäjää kohtaan johtaisi erilaiseen lopputulokseen. Länsimaat kutsuvat linjaansa kauniisti demokratian vaalimiseksi ja ihmisoikeuksien puolustamiseksi.

 

Yhdysvaltojen ja EU-maiden hyökkäysten seurauksena sadattuhannet ihmiset ovat saaneet surmansa ja useat suhteellisen vauraat valtiot ovat menettäneet itsenäisyytensä. Kaikkien hämmentävintä ja surullisinta kirjoituksessa on se, että hän kokee yhtiön toiminnan tasapuolisuuden epäilemisen olevan pöyristyttävää. Englanniksi sanotaan 'stealing someone's thunder' - viedä tuuli jonkun purjeista.

 

Tämän mediailmiön taustalla on Yhdysvaltojen kokemukset Vietnamin sodassa. Se kärsi tappion koska Yhdysvaltojen hallitus ei kyennyt valvomaan mitä sodasta kerrottiin omissa ja liittolaisten medioissa. Siitä on kulunut kohta puoli vuosisataa. Läksyt on tehty. Sama ei tule toistumaan.

 

Uudet infosodan menetelmät olivat ensimmäistä kertaa käytössä Irakin vastaisessa hyökkäyksessä 1990-1991. Suomalainen valtamedia oli jo silloin täysin rinnoin mukana. Sama toistui vuoden 2003 Irakin sodassa ja Libyan pommituksissa sekä Syyrian tapauksessa.

 

Oma neuvoni olisi tämä: älkää kuunnelko pelkästään mitä he sanovat, katsokaa mitä he tekevät ja mitä siitä seuraa. Voisi myös kysyä miksi Suomi on aina hyökkääjän puolella. Kyse ei ole yksittäisestä toimittajasta tai edes yhdestä mediayhtiöstä. Kyse on aggressiivisesta ulkopolitiikasta, joka esitetään omalle yleisölle humanismin valepuvussa.

 

Mitä tulee nimettömään yllyttämiseen ja toimittajien salaperäiseen kiusaamiseen, se on tiedotussodan peruskauraa, ja sen lähde usein on aivan eri kuin saattaisi olettaa. Ilmapiirin myrkyttäminen ei ole temppu eikä mikään. Itse ainakin olisin hieman varovaisempi ilmiselvien provokaatioiden suhteen.

 

Tauno Auer 24.10.2016