Se on vähän kumma mies tämä meidän presidenttimme. Tarttui hän mihin tarttui, niin aina pitää korjata. Mitkään sopimuksetkaan eivät ole sillä tavalla täyrelleen kohorallaan ja jämttisti, ettei niistä nousisi haloota, vuoroin kotona, vuoroin Euroopassa.
Hänellä on huonot esittelijät ja asiantuntijat päätoimialallaan ulko-, puolustus- ja turvallisuuspolitiikassa. He ovat enemmän haihattelijoita kuin realisteja, eivät kykene analysoimaan nykyistä eivätkä ennustamaan tulevaa. Olisikohan siellä liikaa UPI:n väkeä?
Erityisen herkästi presidentillä meneekin pieleen kun hän hivuttaa Suomea vaivihkaa mukaan isojen poikain pyssyleikkeihin… mihin hänellä näyttää olevankin erityinen taipumus. Joku voisi sanoa, että Suomi hänen johdollaan niin sanotusti ”ryssii” aina.
Mutta olkaamme kohteliaita ja älkäämme halventako venäläistä osaamista. Sanokaamme suomalaisittain, niin kuin sanoi kirjailija Pentti Haanpää Mannerheimistä, että ”hän oli omassa maailmassaan oikeastaan minuun verrattava huonosaattoinen mies, jota koirii aina….”
Ja Sauli Niinistöllä koirii:
– Kun presidentti kutsuu amerikkalaisia joukko-osastoja tänne sotimaan, hänen pitää selitellä….
– Ja kun presidentti selittää, ettei hän oikein tarkkaan tiennyt, mistä siinä oli kysymys, niin taas pitää selitellä….
– Kun presidentti allekirjoittaa.. ei kun -kirjoituttaa kansainvälisen sopimuksen, jonka perusteella ulkomaisia joukkoja voi asettua tänne pysyväisemminkin taisteluasemiin, hänen pitää selitellä….
– Kun presidentti yrittää rauhoitella villiksi käynyttä sotilastoimintaa Suomen rajoilla ja Itämeren yllä, hänen pitää selitellä…
– Kun presidentti määrää koeräjäytettäväksi ihan ikioman ja selvillä dollareilla ostetun ohjuksen, hänen pitää selitellä…
Yleensä on vielä niin, että kun presidentti antaa ensimmäisen selityksensä, se menee pikkuisen asian vierestä, joka vaatii uutta selittelyä ja kun sekään ei satu aivan kohdalleen, alkavat lehtimiehet selitellä mitä presidentti on selittänyt, mistä seuraa että presidentti kertaa lehtimiehille mitä hän on selittänyt päätetyn ja miten se on julkisuudessa väärin selitetty ja että hän on myrtynyt lehtimiehille ja pettynyt hollantilaisiin.
Parhaillaan on menossa viimeisen epäselvyyden ensimmäisen selittelyn toinen kierros.
Kolmatta kierrosta odotellessaan kansalla on hauskaa, vaikkei tämä aivan naurun asia olekaan.
Näillä kaikilla selittelyillä on kyllä yhteinen nimittäjä; kysymys on päätöksistä, joita ei ollut tarkoitettukaan julkisuuteen. Harrastetaan salavuoteutta ja sattuu klassinen vahinko. On pakko tunnustaa kun maha alkaa kasvaa.
Venäläisillä on kansanperinteenä käytössään erittäin ovela keino, jota he nimittävät kaksoisvalehteluksi: ”Harhauta heidät kertomalla totuus”. Kannattaisi kokeilla; totuus lyö ällikällä silloin, kun kaikki valehtelevat.

Tapani Elgland on eläkeläinen ja Vaasassa 1945–1994 ilmestyneen Kansan Ääni -lehden entinen päätoimittaja.