Neuvostoliiton historia - osa 110

 

Hei,

Rytmitän tuota Žukov-haastattelua sopiviin pätkiin. Näillä näkymin se jakautuu 24 osaan.

Terv. Tauno Auer

 

Tässä numerossa:

o J.K. Paasikivi: Venäjän tulevaisuus

o Paasikivi Kämpissä

o Juri Žukovin haastattelu - osa 13/24

o J. Stalin elämänkerta

o vuoden 1967 aakkoset: Nikolai Andrejev (kuvanveistäjä)

 

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

OTTEITA J.K. PAASIKIVEN PÄIVÄKIRJASTA

 

25/4 1922

 

Venäjän tulevaisuus

 

"Pelättävä on, että Venäjä suurine mahdollisuuksineen taas tulevaisuudessa kehittyy suhteellisen nopeasti ja tulee vaaraksi myös Suomelle. Sen vuoksi on paras, mitä kauvemmin bolševismi saa hävittää Venäjää. Meidän ei ole syytä toivoa anarkian loppumista Venäjällä."

 

T. Auer: Voisiko sitä selkeämmin ilmaista? Tätä samaa toivoa eräät elättelivät myös 1990-luvulla Borin Jeltsinin valtakaudella. Sama asenne heijastuu myös USA:n ja EU:n nykyisessä politiikassa.

 

Länsimaiden märkäuni ei toteutunut 1930-luvulla eikä se toteutunut 2000-luvun alussa. Kyse ei siis ollut pelkästään kommunismin pelosta.

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Paasikivi

 

Päiväkirjamerkintä 27/5 1922 Karonkka [kekkerit] Kämpissä [ravintolassa].

 

"Walter Ahlström [oli] kovin pessimistinen. Aikoo vähentää sahausta paljon. Ei voi näin epävarmoissa oloissa jatkaa täydellä tarmolla työtä. [Hän oli] myös hyvin katkera Suomen taloudellisen politiikan [talouspolitiikan] johtoon. Erityisesti Ståhlbergiin, [joka] hävittää koko elämän amnestialla [punaisten armahtamisella]. [...] [Ahlström] näytti aikovan maksaa velat ja sijoittaa ne ulkomaille (ainakin toistaiseksi)."

 

T. Auer: Taisi olla Valtteri hieman huppelissa, kun noin mekasti ja uhkaili.

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

UUSI KUVA STALINISTA - JURI ŽUKOVIN HAASTATTELU (13/24)

 

Palataan Staliniin, miksei mielenkiinto häntä kohtaan ole heikentynyt?

- Kuinka paljon kirjoja Stalinista oli Stalinin aikana? Yksi, kaksi, vain muutama. Sitten oli hruštšovilainen vaikenemisen kausi. Ja sitten perestroikan alusta lähtien tongittiin kaikki Stalinin tynnyrit ja kirjoja ilmestyi toinen toisensa jälkeen. Ja tänään hänestä puhutaan, kirjoitetaan ja tehdään elokuvia. Huonoja tai hyviä, mutta niiden taustalla on ymmärrys siitä, että Stalin ilmensi maamme kansallisia etuja. Hän oli todella suuri valtiomies. Sanoisin, että maamme historiassa on ollut kaksi tällaista ihmistä. Pietari Suuri, joka alkoi nostaa Venäjää suosta ja Stalin, joka toisti Herkuleksen saavutuksia.

Ihmiset, antistalinistit ja stalinistit jotka haukkuvat tai kehuvat häntä, ovat hänen puolestaan tai vastaan eivät arvioi häntä ikään kuin ulkopuolisesti, eivätkä voi vieläkään ymmärtää sitä, että maatamme ei olisi olemassa 20. vuosisadalla, jollei olisi ollut Stalinia. Meidät olisi murskattu. Ja vain sen vuoksi, että hän teki kaikkensa, maa pysyi lujana sodan aikaan ja voitti, mutta sodan jälkeen maksettiin hirvittävä hinta luopumalla kansan elintason noususta luomalla ydinase (atomipommi vuonna 1949 ja vetypommi vuonna 1953). Pitkänmatkan lentokoneiden, strategisten pommikoneiden ja -ohjusten kehittäminen olivat kaikki aloitettu hänen aikanaan. Maatamme ei olisi ollut olemassa, se olisi tuhottu jo aikaisemmin kuin vuonna 1991, jolloin partokratia repi sen riekaleiksi!

Olin järkyttynyt. Asut maassa ja yhtäkkiä olet menettänyt maasi, vain skitsofreenikko voi suhtautua siihen normaalisti. Yritin ensin itsekin ymmärtää, miten olemme voineet tulla tähän. Aloitin 1960 -luvulta, näin ettei onnistu. Aloin katsoa sodanjälkeisiä vuosia, kaikki meni syvemmälle. Ja minun piti mennä koko ajan taaksepäin aina vuoteen 1930 asti. Onneksi tuli opiskelutoverini Arkistoakatemiasta, kun istuin entisessä puoluearkistossa valtavan politbyroon pöytäkirjasäkin kanssa. Käytin tuota hetkeä hyväkseni ja ensin luin niitä peräkkäin. En ajatellut silloin Stalinia, mutta yhtäkkiä huomasin, että Stalin ei koskaan ollut yksinhallitsija, aina oli kolme neljä ihmistä. Siitä on säilynyt äänestyslistat, kuka oli puolesta ja kuka vastaan, alkuperäiset asiakirjat, annetuista äänistä .

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

J. Stalin elämänkerta

 

"Tähän päivään asti - kirjoitti Stalin [on vuosi 1905]  - on puolueemme muistuttanut vieraanvaraista patriarkaalista perhettä, joka on valmis ottamaan vastaan kaikki myötätuntoiset. Mutta sen jälkeen, kun puolueestamme on tullut keskitetty järjestö, on se heittänyt päältään patriarkaalisen ulkomuodon ja muuttunut täydellisesti linnoituksen kaltaiseksi, jonka ovet avautuvat vain ansiokkaille. Ja sillä on meille suuri merkitys."

 

"Samaan aikaan, kun itsevaltius yrittää turmella proletariaatin luokkatietoisuutta 'trade-unionismilla' [epäpoliittisella ay-toiminnalla], natsionalismilla [suppealla kansallishengellä], klerikalismilla [kirkon vaikutusvaltaa kannattava valtiollinen suuntaus] j.m.s., kun toisaalta liberaalinen sivistyneistö [vapaamielistä harvainvaltaa kannattava] yrittää itsepintaisesti tappaa proletariaatin itsenäistä poliittista toimintaa ja päästä holhoamaan proletariaattia, samaan aikaan on meidän oltava äärimmäisen valppaita, emmekä saa unohtaa, että puolueemme on linnoitus, jonka ovet avautuvat vain ansiokkaille."

 

T. Auer: Kyseinen määritelmä on edelleen ajankohtainen, ja jos rahavallan edustajat yhä käyttävät viittä mainittua keinoa, täytyvät todelliset demokratiapyrkimykset olla edelleen olemassa. Miksi muuten oikeisto yrittäisi johtaa ja ajaa sivuraiteelle vasemmiston poliittista toimintaa mainituilla keinoilla?

 

Ainoa looginen johtopäätös on se, että poliittinen taistelu ja poliittinen vastakkainasettelu yhä jatkuvat. Ero vuoteen 1905 on siinä, että vasemmistolta puuttuu itsenäinen poliittinen johto. Näin ainakin toistaiseksi. Se, että sellaista ei ole näköpiirissä, ei tarkoita sitä, että sellaista ei enää koskaan syntyisi.

 

Vallankumouksilla on tapana toistua sykleissä, jaksottaisesti. Pitää muistaa, että puhe vallankumouksesta on eri asia kuin sen tekeminen. Kannattaa huomioida myös se, että venäläiset ja kiinalaiset ovat jo tehneet vallankumouksen. Me elämme aikaa, jona näemme näiden kahden suuren historiallisen mullistuksen seuraukset. Erityisesti Kiinan osalta muutokset ovat edelleen maailmantalouden kannalta vallankumouksellisia. Venäjän itsenäisyys ja riippumattomuus Yhdysvaltojen maailmanmahdista ei sekään ole vähäpätöinen seikka.

 

Hyvin menee, mutta menköön - kuten ennen oli tapana sanoa. Ei maailmassa mitään vikaa ole. Historiaa kannattaa siis opiskella.

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

VUODEN 1967 AAKKOSET

 

Andrejev [-ré-], Nikolai Andrejevitš (1873-1932)

kuvanveistäjä

 

Neuvostoliiton taiteiden ansioitunut toimihenkilö vuodesta 1931. Andrejevin varhaistöissä on vaikutteita impressionismista, mutta samanaikaisesti niille on tunnusomaista terävä psykologinen näkemys (esim. N.V. Gogolin muistopatsas Moskovassa 1906-1909).

 

Lokakuun vallankumouksen 1917 jälkeen Andrejev teki Vapauden muistomerkin (1918), A.I. Hertzenin ja N.P. Ogarevin (1920-22) sekä näytelmäkirjailija A.N. Ostrovskin (1929) muistopatsaat Moskovaan.

 

Andrejevin päätyö on on monumentaalinen "Leninin, johtajan" muistopatsas, jonka esitöitä oli pitkä sarja pienikokoisia osittain suoraan mallin mukaan 1920-32 tehtyjä muotokuvia.

 

Mainitulla sarjalla ("Leniniana") oli tärkeä merkitys luotaessa Neuvostoliiton taiteessa ns. sosialistista realismia.

 

Andrejev on piirtänyt kuvia myös vallankumousmiehistä, taiteilijoista, kirjailijoista, näyttelijöistä ja muista kulttuurihenkilöistä.

 

T. Auer: Nykyään "sosialistinen realismi" on tavattoman parjattu tyylisuunta. Ymmärrän kyllä hyvin miksi, mutta käyköhän senkin kanssa samalla tavalla kuin neuvostoarkkitehtuurille, jolla on nykyään runsaasti ihailijoita ympäri maailman. Tätä aihetta tullaan sarjassamme käsittelemään vielä useaan otteeseen.

 

Wikipediassa kirjoitetaan Andrejevista:  Nikolay Andrejevitš Andreyev  (14 lokakuu [ OS  26 lokakuu] 1873-24 joulukuu 1932) oli  venäläinen kuvanveistäjä , graafikko ja lavastaja . Nuorena Andreyev opiskeli Sergey Volnukhin ja vuonna 1902 alettiin yhdistää koko Peredvizhniki ryhmä of realisteja. Andreyev veli VA Andreyev oli myös kuvanveistäjä.         

Kotoisin  Moskova , Andrejev oli suunnittelija kahden Moskova patsaita tunnettu niiden poistamiseksi. Yksi on istuvan pronssi hahmo  Gogol , pronssia friisit Gogolin suurimmista merkkiä ympäröivä pohja, päättynyt vuonna 1909 ja saatetaan Gogol Boulevard . Arvosteltu impressionistinen tyyli ja tumma mielialan, sanotaan vihattavaksi  Stalin itse, se siirrettiin vuonna 1952 keskellä ristiriitoja, ja korvataan suoraviivainen Neuvostoliiton tyyliin esitys Gogol kuvanveistäjä Nikolai Tomsky .  

Samoin Andreyev luku oli "Freedom" (löyhästi, The "Vapaudenpatsas") pystytettiin on 26-metrinen obeliski Tverskaya Street vuonna 1919, muistoksi Neuvostoliiton perustuslakia . Se räjäytettiin vuonna 1941 ja korvattiin ratsastajapatsasJuri Dolgoruki , kuvanveistäjä Sergei Orlov , valmistunut vuonna 1954.    

Andreyev myöhemmässä tuotannossa on vahvasti sidoksissa Neuvostoliiton  sosialistisen realismin tyylillä, ja hän on tunnettu hänen laajoja tutkimuksia on " Leniniana ", jotka tuottavat noin 100 veistosta ja 200 graafisia teoksia Lenin 1920 kautta 1932. Hän tuotti myös suuren määrän muotokuvia Neuvostoliiton johtajat, mukaan lukien Stalin ja Lunacharsky .     

Andrejev loi ensimmäisen jälkeisen 1917 taiteellinen esitys Stalinin, päivätty 01 toukokuu 1922 ja nimikirjoituksella Stalin itse. Tämä piirustus teloitettiin realisti tyyli myös Stalinin pockmarks ja jäykistetyn käsivarteen. Tämä oli myös viimeinen kerta Stalin kuvattiin hänen epätäydellisyyttä. Piirros myöhemmin arvosteli suuri johtaja, kyseenalaistaa Andreyev tietämystä ihmisen anatomiasta.

Andreyev kuoli Moskovassa ja on haudattu kaupungin kuuluisimman hautausmaa,  Novodevichy .

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Helsinki 7.10.2016