Yhdysvallat aloitti ”sodan huumeita vastaan” presidentti Richard Nixonin kaudella vuonna 1971. Presidentti Reagan laajensi huumeiden vastaista sotaa 1980-luvulla.
Yhdysvaltain osittain yksityistetty vankilateollisuus on hyötynyt suuresti tästä. Väkivaltaan liittymättömistä huumerikoksista vangittujen määrä kasvoi 17 vuodessa 50 000 henkilöstä 400 000 henkilöön.
Suunta on edelleen sama. Yhdysvallat käy myös ”sotaa terrorismia vastaan”. Maa julisti presidentti George W. Bushin suulla sodan terrorismia vastaan WTC-torneihin ja Pentagoniin vuonna 2001 kohdistuneen iskun jälkeen ja hyökkäsi Afganistaniin antaen syyksi sen, että sunni-islamin erääseen lahkoon lukeutuva talibanhallitus piilotteli iskun tekijäksi väitettyä Osama bin Ladenia. Sittemmin Yhdysvallat liittolaisineen on myös pyrkinyt ”vapauttamaan” Afganistanin talibanien hirmuvallasta — talibanien, joita USA yhdessä Pakistanin kanssa tuki Neuvostoliittoa vastaan käydyn kylmän sodan aikana.
Sittemmin miehitettyä Afganistania ovat piinanneet taistelut hallitusta tukevien Naton ISAF-joukkojen ja talibanhallituksen korvannutta keskushallintoa ja miehittäjiä vastustavien aseellisten ryhmittymien välillä. Afganistan sijaitsee geopoliittisesti tärkeässä kohdassa Keski-Aasian öljynkuljetusreitien lähellä. Kiinan naapurimaana Afganistanilla on myös suuri sotilaallinen arvo joukkojen asemamaana, mikäli Kiinan merkityksen kasvua halutaan estää aseellisin keinoin.


NELJÄTOISTA VUOTTA kestänyt sotimis- ja miehittämisprojekti on tehnyt Afganistanista entistä vaarallisemman.  Afganistanin jälleenrakentamisen erikoistarkastaja John Sopko arvioi talibanien hallitsevan nyt 71 prosenttia maasta, suurempaa aluetta kuin vuonna 2001. Valkoinen talo on antanut sotavoimille luvan kohdentaa lisää sotatoimia Afganistaniin, jossa Islamilaisen kalifaatin (IS) sanotaan lisänneen vaikutusvaltaansa.
Samalla kun Yhdysvallat on sotinut terrorismia vastaan ympäri maailmaa on kotimaastakin tullut turvaton. Yhdysvallat on kehittyneiden maiden joukossa ainoa, joka on päässyt mukaan maailman väkivaltaisimpien kaupunkien listaukseen useammallakin ”osanottajalla”: Baltimore, New Orleans ja Detroit.
Yhdysvaltain poliisin siviiliväestöä kohtaan harjoittama väkivalta on sekin nousussa.
Huumeiden vastaisen sodan aikana Yhdysvaltain omat käyttäjäluvut ovat kolminkertaistuneet. Eräidenarvioiden mukaan heroiinin käyttäjiä on noin 600 000, ja toisten arvioiden perusteella käyttäjämäärä on jossain 800 000 ja 2,6 miljoonan henkilön välillä. Myös Venäjällä heroiiniongelma on ollut kasvamaan päin.


LEHTITIETOJEN PERUSTEELLA saa käsityksen, että Yhdysvalloissa käytettävä heroiini on peräisin Meksikosta ja Kolumbiasta. Totuus lienee kuitenkin, että heroiinin valmistukseen tarvittava oopiumi kasvatetaan Afganistanissa. Sen jälkeen kun Yhdysvallat liittolaisineen alkoi miehittää Afganistania, maan oopiumin kasvatukseen käytettävä pinta-ala on moninkertaistunut. Latinalaisessa Amerikassa ja Meksikossa oopiumin viljelyyn käytettävä hehtaarimäärä on Afganistaniin verrattuna varsin vaatimaton. Kolumbiassa oopiumin tuotanto on jopa vähentynyt.
Afganistanin oopiumin tuotanto nousi ennätyskorkealle vuonna 2014. Näin siitäkin huolimatta, ettäAcademi-nimellä uudelleenbrändätty pahamaineinen turvallisuusfirma Blackwater on saanut Yhdysvaltain puolustusministeriöltä yli 250 miljoonaa dollaria oopiumin viljelyn kitkemiseen maasta — hanke, jossa talibanit olivat jo pitkälti onnistuneet ennen liittoutuneiden miehitystä vuonna 2001.
Oopiumin viljelyyn käytetty peltopinta-ala Afganistanissa vuosina 1994--2014
Oopiumin viljelyyn käytetty peltopinta-ala Afganistanissa vuosina 1994–2013
YK käyttää oopiumiviljelmien paikantamiseen mm. satelliittikuvia. On vaivaannuttavaa miettiä selityksiä sille, miksi Nato-maiden, EU:n tai Yhdysvaltojen ei ole onnistunut kaikesta käytössään olevasta teknologiasta huolimatta löytää ja tuhota Afganistanin unikkopeltoja tai kuljetusreittejä.
Yhdysvallat on ohjannut jälleenrakennusohjelman kautta miljardeja kastelujärjestelmien rakentamiseen ja maanviljelyn edistämiseen Afganistanissa. Samat varat ovat poissa käytöstä kotimaassa.
Yrityksen ja erehdyksen politiikan voi siis sanoa kantaneen satoa sekä sisä- että ulkopoliittisessa mielessä. On makuasia, onko sato ollut makeaa vaiko karvasta.
Tietoja täydentänyt Vesa Raiskila.