Viikon runo, ML

SATEELLA

 

Kävin sunnuntaina sienessä.

Vaelsin sadeviitassa sateenvarjon alla

onnellisena yksin sateisessa metsässä.

Poimin koriini rouskuja, tatteja ja vahveroita.

 

Kun metsässä puu kaatuu,

se sijoilleen lahoaa ja maatuu.

Se suo elinympäristön

uudelle elämälle.

 

Armottomat avohakkuut surmaavat

puut, sienet ja kaiken muun.

Kaikki eläväiset ovat toisenvaraisia.

Kun ketju rikkoutuu, jotain tuhoutuu.

 

Kun sodassa mies kaatuu,

arkussa isän, pojan, veljen ruumis

kotikonnun kalmistossa maatuu.

Yhteisö ja suku rikkoutuvat.

 

Armottomat lentopommitukset

surmaavat ihmiset ja eläimet,

tuhoavat luonnon ja elinympäristön.

Kansakunnat rikkoutuvat.

 

Me kaikki olemme toisistamme riippuvaisia.

Me kaikki olemme hauraita kuin haperot.

 

Matti Laitinen

15.8.2016