Turkin Syyrian politiikan mahdolliset tarkoitusperät
Turkki ja turkkilaiset - osa 2
Turkin Syyrian politiikan mahdolliset tarkoitusperät
1. Kansanvallan edistäminen, demokratia. Tästä aina paljon puhutaan. Se ei kuitenkaan koskaan ole minkään valtion ulkopolitiikan perusta, mutta se voi olla valtiomiesten henkilökohtainen toivomus.
2. Suurvaltapyrkimykset ja oman vaikutusvallan kasvattaminen. Tästä ovat monet Turkkia syyttäneet. Varmasti nämä epäilykset ainakin jossain määrin pitävät paikkansa.
3. Sopimus Saudi-Arabian kanssa (=rahapalkinto). Turkki ja Saudi-Arabia ovat Syyrian kapinallisten ja Syyriaan matkustaneiden taistelijoiden tärkeimmät paikalliset järjestäjät. Saudi-Arabia on epäonnistuneen "arabikevään" suurin voittaja. Se on myös Egyptin al-Sisin tärkein tukija. Vaikuttaisi siltä, että Turkki ja Saudi-Arabia olisivat sekä kumppaneita että kilpailijoita.
4. Sopimus Yhdysvaltojen ja EU:n kanssa. Tämä on lähes varmaa. Turkille luvattiin jotakin, jota ei ole pystytty toteuttamaan. Syyrian murtaminen oli Libyan tapahtumien jälkeen todennäköisin vaihtoehto. Niin ei kuitenkaan tapahtunut.
5. Syyrian kurdialueiden valvonta. Tämä on Turkille hyvin tärkeätä.
6. Turkin sisäpoliittiset vaikeudet ja maan taloushuolet. Näistä syistä olisi ollut parempi, että turkkilaiset ajattelivat enemmän Syyriaa kuin omia murheitaan ja kansalaisten huomio kohdistuisi ulkopuolisiin tapahtumiin.
7. Oman armeijan pitäminen kiireisenä, jotta se ei puuttuisi hallituksen toimiin turkkilaisen yhteiskunnan uskonnollistamisessa (tai miten asian itse kukin haluaa ilmaista).
ALUSTAVAT PÄÄTELMÄT
Syyrian armeija ja Venäjän armeijan tuki Syyrian hallitukselle esti Turkkia saamasta seitsemää yllä mainittua kärpästä yhdellä iskulla. Oletettavasti venäläisen sotilaskoneen alas ampuminen marraskuussa 2015 oli Turkilta harmin ja kiukun purkaus.
Toinen mahdollisuus on se, että Erdogan on vakavissaan, kun hän kuulemma väittää Turkin sotilasvallankaappausta yrittäneiden olevan venäläiskoneen alas ampumisen takana.
Turkin Syyrian politiikan epäonnistumisen vuoksi maa tarvitsee uuden suunnan. Turkin ympärillä on kolme sota-aluetta: Ukraina, Irak ja Syyria. Lisäksi Turkin, Syyrian ja Irakin kurdialueilla on käynnissä useita eriasteisia sotatoimia.
Arabikevät lupasi Turkille ainutkertaista kulta-aikaa. Nuo unelmat ovat haihtuneet. Turkkilaiset antoivat imartelun (”maltillinen islamilainen demokratia on esimerkkinä kaikille arabimaille”) ja läntisten seireenilaulujen vaikuttaa itseensä, ja kun NATO-kumppanit löysivät Syyriaa mehevämmän saaliin Mustameren pohjoispuolelta jättivät he Turkin oman onnensa nojaan.
Ei olisi suuri yllätys, jos Presidentti Erdogan pelkäisi päätyvänsä samanlaiseen vankilaselliin kuin Egyptin entinen presidentti Mohammed Morsi.
Tauno Auer 3.8.2016
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti