Paasikivi, Stalin ja SNTL - osa 82

 

Hei,

jatkan myös keväällä aloittamaani Latvia-esitystä.

Lämmin kiitos niille, jotka jakelevat tätä sarjaa ystävilleen ja laittavat omille sivuillensa.

Terv. Tauno

 

Tässä numerossa:

o J.K. Paasikivi

o vallankumouksellisten neuvottelutaidot

tai opportunismin

o korkeimman ylipäällikön päiväkäsky

o vuoden 1967 aakkoset: Margarita Aliger

o vuoden 1967 aakkoset: Latvian SNT

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

OTTEITA J.K. PAASIKIVEN PÄIVÄKIRJASTA

 

9.6.1920

 

Kello 10:00 lähdimme Eläköön-laivalla Helsingistä Rääveliin [Tallinnaan, saksaksi Reval]. Kansliahenkilökunta paisui suureksi huolimatta ponnistuksistani pitää se pienenä.

 

Keskusteluissa Tönisonin, Rein, Birkin, Seljamaan ja Pyymanin kanssa (kaksi viimemainittua [ovat] rauhanneuvottelijoita Venäjän kanssa) kaikki sanoivat, että venäläisiltä on vaadittava paljon, että on tinkimisen varaa.

 

Yleisistunnoissa, joissa pidetään pöytäkirjaa, ei tullut mitään tulosta, koska bolševikit tahtoivat puhua agitaatiotarkoituksessa. Vasta kun päästiin komissioneihin [toimikuntiin] pieneen piiriin ilman pöytäkirjaa, alkoivat asiat sujua. [Virolaiset] kehottivat meitä tekemään samoin.

 

Päivälliset perustavan kokouksen ravintolassa. Puhelin [juttelin] ennen päivällistä ja päivällisen aikana Tönisonin kanssa.

 

Minä: Ettekö pelkää bolševismia? Tönison: Emme. Noudatamme radikaalia politiikkaa, jaamme maat, kansa näkee, että bolševismilla ei voitaisi saavuttaa enempää. Koitamme tyydyttää radikaalit ainekset.

 

Tönison piti puheen päivällisillä. Hän on "kansanpuhuja". Hän puhuu voimakkaasti ja terävästi. Vastasin [hänen puheenvuoroonsa]. Neuvotteluissa venäläisten kanssa [hän] kehotti asettumaan venäläisten kauppiaiden kannalle [ottaa mallia kauppiaista], [jotta on] tinkimisen varaa.

 

T. Auer kommentoi: Luen samalla Victor Hugon kirjaa "Yhdeksänkymmentäkolme". Välittömästi vallankumousten jälkeen uuden vallan edustajilla on suuri tarve todistaa intoaan ja uskollisuuttaan. Aikoinaan Robespierre, Danton ja Marat kisailivat ylipäällikön asemasta. Venäjällä taas Stalin, Zinovjev ja Trotski. Sama kuvio oletettavasti toistuu alemmilla tasoilla. Uuden järjestelmän vakiintumisen myötä neuvottelutavat jalostuvat.

 

T. Auer jatkaa: Viro ja Suomi ottivat käyttöön erilaiset menetelmät vallankumouksellisten käsittelyyn. Suomessa turvauduttiin Saksan armeijaan ja joukkomurhiin. Viro valjasti opportunistit valkoisten palvelukseen. Sisällissodan ja julmien joukkorangaistuksien jälkeen myös Suomessa siirryttiin samaan keinoon. Aina löytyy vallankumouksellisten joukosta henkilöitä, joilta puuttuu syvempi poliittinen vakaumus.

 

T.A. lisää: opportunistien eli myötäilijöiden todellisen luonteen voi tunnistaa kääntämällä asetelma toisin päin. Mitä valkoiset sanoisivat sellaisista liikemiehistä, jotka hyväksyisivät bolševikkivallan ja antaisivat kommunistien hallinnolle koko kansan silmissä hyväksyttävän luonteen. Taatusti he olisivat vaatineet sellaisille pettureille kuolemantuomiota. Jos asia kerran on tällä tavalla, miksi punaisten olisi pitänyt suhtautua Väinö Tannerin ja Väinö Leskisen kaltaisiin miehiin ystävällisesti?

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

KORKEIMMAN YLIPÄÄLLIKÖN PÄIVÄKÄSKY

N:o 16, helmikuun 23 pnä 1944 Moskova

 

"Nykyisen talvikamppailun kulussa on Punainen Armeija hävittänyt saksalaisten vahvat puolustusasemat Dnjeprin koko pituudella Žlobinista Hersoniin asti ja siten kumonnut saksalaisten laskelmat pitkäaikaisen puolustussodan menestyksellisestä käymisestä Neuvostoliiton - Saksan rintamalla."

 

"Talvikamppailun kolmen kuukauden aikana ovat uljaat sotajoukkomme saavuttaneet erittäin suuria voittoja Dnjeprin oikeanpuoleisen rannan Ukrainassa, vieneet päätökseen Kiovan, Dnjepropetrovskin ja Zaporožjen alueiden vapauttamisen, vapauttaneet kokonaan Žitomirin alueen ja miltei kokonaan Rovnon ja Kirovogradin alueet sekä useita Vinnitsan, Nikolajevin, Kamanets-Podolskin ja Volhynian alueiden piirejä."

 

"Punaisen Armeijan päättävillä toimilla tehtiin tyhjäksi saksalaisten vastahyökkäysyritykset Žitomirin, Krivoi Rogin ja Umanin seuduilla. Neuvostojoukot järjestivät saksalaisille uuden Stalingradin Dnjeprin oikealla rannalla saartamalla ja tuhoamalla 10 saksalaista divisioonaa ja yhden prikaatin Korsun - Ševtšenkovskin seudulla."

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

VUODEN 1967 AAKKOSET

 

Aliger [-ge'r], Margarita Iosifovna (s. 1915)

runoilija

 

Kommunistisen puolueen jäsen vuodesta 1942. Aligerin ensimmäiset runokokoelmat olivat "Syntymävuosi" (1938), "Rautatie" (1939) sekä "Kiviä ja ruohoja" (1940).

 

Aliger osoittaa kiinnostusta lähinnä yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja neuvostoihmisen henkiseen maailmaan, mutta käsittelee myös rakkauteen ja onneen liittyviä kysymyksiä.

 

Kokoelmat "Urhojen muistolle" (1942) ja "Lyriikkaa" (1943) esittävät neuvostokansan sankaritekoja fasisminvastaisessa sodassa.

 

Runoelma "Zoja" (1942) on vaikuttava kuvaus nuoresta partisaanitytöstä Zoja Kosmodemjanskajasta, jonka saksalaiset kiduttivat kuoliaaksi.

 

Aligerin muusta tuotannosta mainittakoon näytelmä "Taru totuudesta" (1945), runoelmat "Sinun voittosi" (1945) ja "Ensimmäinen ukonilma" (1947), runokokoelmat "Leninin vuoret" (1955), "Muistikirjasta" (1957) ja "Muutama askel" (1964).

 

Aliger on saanut valtiopalkinnon 1943. Hänen teoksiaan on käännetty mm. bulgarian, unkarin, romanian ja tšekin kielelle.

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Wikipediassa kirjoitetaan hänestä näin:

 

Margarita Josifovna Aliger (ven. Маргари́та Ио́сифовна Алиге́р; 7. lokakuuta (J: 24. syyskuuta) 1915 Odessa – 1. elokuuta1992 Moskova) oli venäläinen neuvostorunoilija.

Margarita Aliger syntyi virkailijaperheeseen. Koulun jälkeen hän opiskeli kemiaa ja työskenteli tehtaassa. Vuosina 1933–1937 hän opiskeli Gorkille nimetyssä kirjallisuusinstituutissa.  Vuonna 1942 hän liittyi NKP:n jäseneksi.

Aligerin ensimmäiset runot ilmestyivät vuonna 1933 ja ensimmäinen runokokoelma God roždenija (”Syntymävuosi”) vuonna 1938. Vuosina 1941–1942 hän toimi kirjeenvaihtajana piiritetyssä Leningradissa. Partisaanityttö Zoja Kosmodemjanskajasta kertova runoelma Zoja (1942) sai Stalin-palkinnon vuonna 1943.

Vuonna 1956 Aliger toimi liberaalin kirjallisuuskokoelman Literaturnaja Moskva toimittajana, mutta esitti julkisen katumuksensa sen saaman arvostelun jälkeen. Hän oli Neuvostoliiton kirjailijaliiton hallituksen jäsen ja matkusteli paljon ulkomailla. Aliger työskenteli myös kaunokirjallisuuden kääntäjänä. Hänen proosaa muistuttava runoutensa tasapainottelee henkilökohtaisten ja poliittisten aiheiden välillä.

 

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

VUODEN 1967 AAKKOSET

 

"LATVIA, Latvian SNT on yksi 15:sta Neuvostoliittoon kuuluvasta neuvostotasavallasta. Se sijaitsee valtakunnan länsiosassa, Itämeren ja Riianlahden rannalla. Pinta-ala on 63 700 neliökilometriä, asukkaita on 2 273 000 (1966), 1 885 000 (1939). Pääkaupunki on Riika."

 

"Maa on enimmäkseen kumpuilevaa ja runsasjärvistä. Maaperässä on monia rakennusmateriaaliksi sopivia kivennäisiä (savi, hiekka, kvartsi, dolomiitti ym.). Runsaasti soita ja turvemaita. Itämeren rannoilta ja Riianlahdesta saadaan meripihkaa."

 

"Ilmasto on maan itäosissa mantereinen, mutta muuttuu länsiosissa merellisemmäksi. Talvi on verrattain lämmin, usein suojainen. Kesä on lämmin ja kostea."

 

"Jokia on runsaasti, suurin on Väinäjoki. Latviassa on noin 3000 järveä. Pinta-alasta on 37 % metsien peitossa. Yleisimmät puulajit ovat mänty ja kuusi. Laajat alueet ovat niitettyinä ja laidunmaina. Tasavaltaan on perustettu neljä luonnonsuojelualuetta."

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Helsinki 2.8.2016

neheta@outlook.com