haastattelun toinen osa: Stalin

 

historiasarjan 89. osa

 

MUUTAMIA VAIKEITA ASIOITA

 

Kysymys: Olet korostanut tutkimuksissasi Stalinin merkitystä. Tämä saattaa hämmentää ja jopa suututtaa lukijoita. Miksi teit tällaisen valinnan?

 

Tauno Auer: Syitä on useita. Haluan mennä suoraan kipupisteisiin. Tätä arempaa aihetta tuskin löytää. Toinen seikka on kokonaisvaltaisuus. Ei olisi kovin uskottavaa kertoa vain kivoista asioista. Sitten on halu tietää enemmän asiasta, jota on vaikea ymmärtää ja joskus vaikea edes hyväksyä. Haluan tietää, mitä tapahtui ja miksi. Lisäksi sota-ajan kommunismia on tieten tahtoen vääristelty.

 

Kysymys: Mitä mieltä olet nykyisestä Neuvostoliitto-tutkimuksesta? Kuinka hyvin olet siihen perehtynyt?

 

Auer: On tärkeä tehdä ero yliopistollisen tutkimuksen ja kansanomaisen kirjoittamisen välillä. Edellistä ei voi korvata, mutta myös jälkimmäistä tarvitaan. Olen sen verran vuosien varrella seurannut alan kirjallisuutta, että tiedän noin suunnilleen, missä mennään.

 

Lisäksi on hyvä keskustella sellaisten ihmisten kanssa, joilla on henkilökohtaista kokemusta aiheesta. Ihmisten asenteissa on valtavia eroja. On hyväksyttävä se seikka, että ihmiset suhtautuvat kommunismiin äärimmäisen tunneperäisesti. Jokaisen tarinaa on kunnioitettava ja samalla on yritettävä nähdä kokonaiskuva. Se ei ole helppoa.

 

Kysymys: Kuinka omat tunteesi vaikuttavat tutkimuksiin?

 

Auer: Todella paljon. Ihminen haluaisi uskoa hyvään ja pahaan: hyvät ihmiset tekevät hyviä asioita ja pahat ihmiset tekevät pahoja asioita, mutta ei se niin mene.

 

Kysymys: Miten näet hyvän ja pahan keskinäisen suhteen tässä asiassa yleensä ja Stalinissa erityisesti?

 

Auer: On keskeisen tärkeätä ymmärtää, että kyse ei ole siitä, miten minä asian näen. Vielä vähemmän siitä, mikä oma mielipiteeni aiheesta on. Kyse on tosiseikkojen keskinäisestä suhteesta sekä tekojen ja noudatetun politiikan seurauksista.

 

Aivan erikseen olen tutkinut sitä kuinka ihmisten mielipiteet muodostuvat. Oma tapani kertoa ja arvioida pohjautuu perustavan laatuisiin huomioihin, joista kaikki voivat olla yhtä mieltä. Kirjoitan sekä oikeistolaisille että vasemmistolaisille.

 

Kysymys: Miltä työ tuntuu? Nautitko siitä?

 

Auer: Kyllä ja ei. Silloin, kun pystyn kylmän rauhallisesti ja hyvällä suomenkielellä osoittamaan kuinka jokin väite ei kestä päivänvaloa, tunnen suurta tyydytystä. Lähes aina kyseessä on väärinymmärrys, jonka olen itsekin jakanut. Usein löydän uuden näkökulman haastamalla omia vakiintuneita käsityksiäni. Tämä tuntuu aluksi epämiellyttävältä, mutta se palkitsee.

 

Tällaisten hienojen hetkien lisäksi on raskaita hetkiä. Nämä saapuvat kun löytyy väärentämättömiä tietoja väkivallasta ja julmuudesta. Erityisen raskasta on lukea tapauksista, joissa vakaumuksellinen ihminen tuhotaan. Ei riittänyt, että heitä rääkättiin henkisesti ja pahoinpideltiin, jopa kidutettiin, he joutuivat myös antamaan väärän valan lähimmistä ystävistään, puolisostaan ja jopa lapsistaan. Toisaalta sitten nämä raastavat tapaukset juuri ovat se syy, miksi tähän tutkimukseen ryhdyin.

 

Kysymys: Ja onko niitä vastauksia löytynyt?

 

Auer: Kyllä on. Jokainen tämän sarjan luku on yksi sellainen. Asiat eivät ole tapahtuneet tyhjiössä. Jokaiseen tietoiseen ponnistukseen ja ilmiöön on aina jokin syy. Neuvostoliiton tapauksessa sodalla ja sodan uhalla on tärkeä vaikutus, mutta se ei suinkaan ollut ainoa. Terrori ja vallankumous kulkevat käsi kädessä, siitä todistavat Ranska, Venäjä ja Kiina.

 

Vallankumoukset johtuvat välttämättömyydestä. Ne ovat muutoksia joita ei ole mahdollista välttää. Ihminen ei koskaan hyväksy epätasa-arvoa. Kuten sodassa myös vallankumouksessa on oma moraalinsa. Tästä syystä vallankumouksesta ei kannata unelmoida tai puhua, jos ei ole valmis ja kykenevä kulkemaan voittoon saakka. Vanha valta ei koskaan irrota otettaan vapaaehtoisesti.

 

Stalinin tapauksessa puhutaan kolmesta äärimmilleen karaisevasta seikasta: ensimmäinen maailmasota ja vallankumous, verinen sisällissota sekä toinen maailmansota.

 

Näin koossa on jo kaksi tekijää: vallankumouksellinen moraali ja sota. On olennaisen tärkeätä ymmärtää, että Stalinin toiminta perustui todelliseen uhkaan ja suunnitelmalliseen ohjelmaan. Se oli ennen muuta viimeisen päälle rationaalista toimintaa, jossa kaikki uuden yhteiskunnan esteet raivattiin pois. Tulokset puhuvat puolestaan.

 

On täysin mahdollista olettaa, että sadan tai 200 vuoden kuluttua Neuvostoliitto on tulevan maailmanjärjestyksen tärkein malli ja esimerkki, hyvässä ja pahassa. Juuri tästä on vallankumouksellisessa moraalissa kysymys. Heillä oli tehtävä, ja se tehtävä suoritettiin.

 

Kysymys: Olisiko sinulla mitään hyvää vihjettä aiheen tiimoilta?

 

Auer: Sheila Fitzpatrickin kirja "On Stalinin Team - vuosien elää vaarallisesti Neuvostoliitossa Politics" on Juuri ilmestynyt.  Luin siitä siteeratun otteen, where Georgi Dimitrov vetosi Staliniin omaistensa Puolesta, this vastasi "Mitä minä voisin tehdä heidän puolestaan, Georgi, KAIKKI omatkin sukulaiseni ovat vankilassa ".

 

Puoluetoverit eivät olisi luottaneet Staliniin näissä äärimmäisissä olosuhteissa, jos tämä olisi suosinut omia sukulaisiaan. Stalin rakensi Neuvostoliitosta mahtavan sotilasmahdin. Se mahti tuhosi fasismin. Siihen ei mikään hinta ei ole liian korkea. Monet uskovat, että vähempi tuskin olisi riittänyt.

 

Helsinki 17.8.2016