Osallistuin ETYKin Helsingin kokouksen 40-vuotisjuhlaistuntoon Finlandia-talossa. Se tosiasia, että Venäjä ei lähettänyt valtuuskuntaa ETYJ:n parlamentaarikkojen kokoontumiseen ja että juhlaistunnon korkean tason kokoukseen osallistui tietojeni mukaan Venäjän suurlähetystön ykkössihteeri, kuvastaa tilannetta, joka on hyvin moniselitteinen. Ensinnäkin Suomi epäonnistui yrityksissään saada venäläiset EU:n pakotelistalla olevat henkilöt Helsingin kokouksiin. Lisäksi on hyvin vähän ymmärretty sitä, miten toisenlaisesta järjestöstä ETYJ:n osalta nyt on kyse kuin oli laita 40 vuotta sitten ETYK-prosessin aikana ja pitkälle sen jälkeen.
ETYJ tänä päivänä on pitkälle EU:n dominoima järjestö, koska enemmistö jäsenistä kuuluu Unioniin. Tämä on täysin uusi tilanne. ETYKissä molemmilla supervalloilla oli omat Pillinsä ja Pullansa. Lisäksi oli riittävä määrä puolueettomia maita, jotka kykenivät sorvaamaan todella objektiivisesti katsoen tasapuolisia sopimuksia supervaltojen välille. Tämä kaikki puuttuu nykypäivän ETY-järjestöstä. Suurvallat ovat tällaisessa tilanteessa varsin sensitiivisiä. Yhdysvallat on kärsinyt tästä vähän, koska se linjautuu hyvin samalla tavalla Euroopan turvallisuustilanteeseen kuin EU-maat. Silti ymmärsin Yhdysvaltain ETY-järjestössä olevalta suurlähettiläältä vuonna 2008, ettei heitäkään tämä tilanne miellyttänyt. Yhdysvallat katsoi asiaa suurvallan periaatteelliselta kannalta. Venäjän osalta tilanne on ihan erilainen. ETYJ-areenaa dominoi vastustajan leiri.
Venäjä on toistuvasti ilmoittanut, ettei se saa ETY-järjestössä puolueetonta kohtelua. Kun kyse on parlamentaarikoista, niin päätöslauselmat hyväksytään äänestyksellä ja Venäjä on aina vähemmistönä. Mikäli on kyse ETY-järjestön omaehtoisesta toiminnasta, esim. monitoroinnista, niin monitoroijat tulevat useimmiten EU-maista, joista suuri osa kuuluu myös Natoon. Jos taas neuvotteluteitse saavutetaan jonkinlainen sopimus ETYJ-maiden kesken asiassa, joka vaatii konsensusta, niin Venäjä on hieman paremmassa asemassa, mutta ei voi mitään sille, että sopimus tullaan panemaan täytäntöön sellaisten henkilöiden toimesta, jotka suurelta osalta edustavat Venäjän vastaista rintamaa.
Siitä huolimatta näyttäisi olevan myös Venäjän intressi pitää ETY-järjestöä hengissä, koska mitään korvaavaa instituutiota ei ole olemassa. Vastakkainasettelu Venäjän ja lännen välillä on vailla kiinteitä muotoja ja perustuu tällä hetkellä minimaaliseen poliittisen tason kontaktointiin.
Tässä mielessä on ymmärrettävää se, että Venäjä on reagoinut niin näkyvästi siihen, ettei Suomi päästänyt EU:n pakotelistalla olevia ETYJ-parlamenttivaltuuskunnan jäseniä Suomeen. ETYJ-parlamentaarikoilla on hyvinkin kiitettävä rooli ETYJ-järjestelmässä, mutta silti heidän roolinsa turvallisuuskysymyksissä on toissijainen. Siksi reagointi vaikuttaa ylimitoitetulta. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että Venäjä tuskin suostuu siihen, että EU määrittelee sen, keitä edustajia Venäjä voi lähettää ETYJ-kokouksiin. Kysehän on elementaarisesta suvereniteetin aspektista. Tässä myös pienvalloilla on iso intressi, ellei sitten suvereenisuus-käsite ole täysin vinoutunut.
Osallistuin ETYJ-kokouksen jälkeen Venäjän valtiollisen turistitoimiston avajaisiin. Se on ensimmäinen laatuaan Venäjän ulkopuolella ja lähivuosina näitä toimistoja tullaan avaamaan useissa maissa mukaan lukien isot EU-maat. Suurlähettiläs Rumjantsev, joka yleensä välttää voimakkaita reaktioita poliittisissa asioissa, otti ETYJ-kokouksen esille tässä tilaisuudessa, mikä osaltaan kuvastaa sitä närästystä, jota Suomen päätös on Venäjällä aiheuttanut.
Kun tilanne on Suomenkin osalta varsin monimutkainen, niin nyt tulisi Suomen suhteista EU:hun ja Venäjään tehdä perusteellinen analyysi. Pitäisi selvittää mitä liikkumavaraa Suomi omaisi, jos se toteuttaisi ne pakotteet, joihin sen on pakko myöntyä. Lisäksi on selvää, että poliittisten suhteiden vähäisyys johtaa nyt koettuun, jolloin pienikin kriisi Suomen ja Venäjän suhteissa tulee vähän kuin yllättäen ja erittäin voimallisena ilman, että meillä olisi ollut tilaisuus siitä keskustella venäläisten kanssa. Olemme lähteneet siitä, että kun olemme solidaarisia EU:ta kohtaan, niin se ymmärretään sekä EU:ssa että Venäjällä. Tilanne näyttäytyy kuitenkin varsin toisessa valossa ETYJ-episodin jälkeen. Venäjä katsoo päätöksen olleen Suomen käsissä ja niin katsovat useimmat EU-maatkin. Tässä asiassa Suomi jätettiin yksin ja perinteinen Musta Pekka jäi meidän käsiimme. On miettimisen paikka.
Yksi mahdollisuus olisi se, että Suomessa ministerit voisivat käydä dialogia korkeitten venäläisten virkamiesten kanssa, jotka vierailevat Suomessa. Nyt tilanne on se, että ministerit konsultoivat ulkoministeriötä ja sieltä sitten viestitetään onko tapaaminen ok. Kun tiedossani ei ole kuka on viime kädessä ollut vastuussa siitä, että ministerit ovat toistuvasti joutuneet kieltäytymään näistä tapaamisista, niin kiinnitän huomiota siihen, että mikäli venäläiset vastavetona ETYJ-päätöksellemme toteuttaisivat Suomea kohtaan henkilösanktioita, niin silloin meiltä menisi tilaisuus korjata käytäntöjä tässä suhteessa.
Heikki Talvitie on toiminut suurlähettiläänä Belgradissa, Moskovassa ja Tukholmassa, minkä lisäksi hän on työskennellyt Haagin lähetystössä sekä New Yorkissa YK-edustajana. Lisäksi hän on mm. toiminut Etyjin erikoislähettiläänä Georgiassa.
Kirjoitus on julkaistu alun perin Suomi–Venäjä-seuran nettisivuilla. Talvitie on antanut Vastavalkealle luvan kirjoitustensa uudelleenjulkaisuun.