Tämä artikkeli on jatkoa ensimmäiselle osalle (Vallattomasti vallasta, osa 1).
Näin itsenäisyyspäiväksi nimetyn vallan juhlan aikaan on hyvä pohdiskella valtaa ja vallan symboleja.

Vallan symbolit

Jokainen meistä on nähnyt lukemattomia vallan symboleita – vaikka ei välttämättä ole tunnistanut näkemäänsä vallan symboliksi. Eikä ole sattumaa, että vallansiirron (kuten vallankumous) tapahduttua uusi vallanpitäjä pyrkii valtansa vahvistuttua luomaan uusia rituaaleja, monumentteja ja symboleja osoittamaan ja vahvistamaan omaa valtaansa. Uudet vallanpitäjät myös tuhoavat edeltäjien muistoa tai muuntavat merkityksiä yhdistämällä oman kerrontansa vanhaan. Eritoten kirkko on kunnostautunut tässä.
Valta saa voimansa yhteiskuntajärjestelmän sosiaalisista rakenteista, mutta siihen vaikuttavat myös viralliset säännöt ja fyysiset rakenteet. Vallan rakenne on syntynyt ajan kuluessa ja muokkaantunut jäsenten toiminnan. Kolmas, ”näkymätön” ulottuvuus toimii kulttuurissa ja ideologioissa ja ohjaa yhteisön useimpien jäsenten ajattelua, käyttäytymistä ja toimintaa. Italialainen teoreetikko Antonio Gramschi näki sosiaalisten rakenteiden olevan yhtä kuin poliittinen yhteiskunta + kansalaisyhteiskunta, erillisinä mutta yhdessä. Gramschille ideologiat ovat sidoksissa ihmisten välisiin yhteiskunnallisiin käytäntöihin, instituutioihin ja organisaatioihin ja läsnä kaikkialla yhteiskunnassa. Arkkitehtuurin, katujen ja aukioiden nimillä on ideologiset ulottuvuutensa ja vaikutuksensa.
Monumentaalirakentaminen pystyttää vallan symboleita ”ikuisiksi ajoiksi”. Julkiset monumentit toimivat paitsi vallan merkkeinä, myös statuksen kohottajina. Monumenttien kautta viestitään erilaisia poliittisia, ideologisia ja arvopohjaisia sanomia. Tarkoitusperät ovat moninaiset. Monumentti voi toimia muistona yhteisestä historiasta, yhteisistä arvoista ja päämääristä mutta myös auktoriteetin merkkinä, muistuttamassa siitä, kenellä valta on.
Eduskuntatalo Helsingissä on rakennettu temppeliä jäljitellen, pitkien portaiden yläpäähän erilleen kadusta. Voidaan sanoa, että eduskuntatalon suunnittelussa on hyödynnetty maalaustaiteesta tuttua arvoperspektiiviä; asettelua ei ohjaa silmin havaittava todellisuus vaan arvoperustainen ajattelu. Valta saa siten ilmentymänsä kuvassa ja assosiaatioissa, jotka eduskuntataloa katsellessa opitun (traditio, koulutus) perusteella syntyvät.
Valtioneuvoston linna kohoaa jykevänä aukion reunalla näkymää halliten. Kirkot – tai korkeat, pilvenpiirtäjämäiset liiketalot kuten Nesteen torni – edustavat monumentaalirakentamista. Kirkot on rakennettu usein vanhojen jumalien temppelien sijoille. Valta tuhoaa tieltään vanhan vallan merkit. Samalla legitimoitiin sekä hengellistä että maallista valtaa. Rakennukset ovat ideologinen työkalu ja ideologian ilmentymä, osa vallan lavastusta.
Vallan symboleita ja työkaluja ovat myös torit, leveät kadut ja bulevardit. Ne viestivät, että tilaa on varaa tuhlata keskustassakin, mutta samalla niillä on käytännön merkitys. Leveä katu on kapinan sattuessa helppo lakaista puhtaaksi tykkitulella tai konekiväärillä; leveä katu ei tarjoa vallattomalle suojaa. Torikin on monumentaalirakentamista; paikka, johon kootaan yleisöä seuraamaan vallan juhlia, samoin kirkot, linnat, ja muut seremoniatilat.
Osaan paikoista yleisö pääsee mukaan vain juhlivaa vallasväkeä kuvaavan median välityksellä. Katsoja on omalta kannaltaan virtuaalinen osallistuja, mutta vallan näkökulmasta osa yleisöä, jolle juhla, vallan representaatio, konfirmoi ja legitimoi valtaa. Symbolien kautta – lippu, kansallislaulu, kunniamerkit, kansallinen juhlapäivä jne. – toimitetaan poliittis-ideologinen arvorituaali, jolla osa osallistujista, ”valtiaat” vakuuttavat toisille osallistujille (yleisö) oikeuttaan valtaan. Näin on ollut niin kauan kuin on ollut valtasuhteita. Rituaalien kautta vahvistetaan uskomuksia, luodaan ja ylläpidetään sosiaalisia suhteita ja jatkuvuutta. Rituaalit luovat turvallisuuden tunnetta uskottelemalla maailman olevan selkeä ja hallittavissa. Rituaalit paitsi vahvistavat, myös pyhittävät valtasuhteen. Yhteiskunnallis-poliittisesta tulee rituaalin kautta ”jotain enemmän”. Tai kuten Max Weber saattaisi muotoilla: Ihmiset ovat kuuliaisia, koska ovat tottuneet vallitsevaan järjestelmään ja pitävät sitä sen vuoksi oikeutettuna.
Edellisessä artikkelissani sivusin lyhyesti Michel Foucault’n valtakäsitystä, jossa tiedon ja vallan suhde on keskeinen. Foucault katsoo vallan tuottavan tietoa ja tiedon uusintavan valtaa, jolloin vallan tuottavuus säilyy, ja valtaa on edelleen kaikkialla. Foucault’n valtakäsityksessä ei ole selvää jakoa vallan käyttäjiin ja vallan kohteisiin; kaikki ovat vallan subjekteja ja kaikki käyttävät valtaa. Vallan juhlissa esiintyvä vallasväki ei olisi tärkeä ilman yleisöä.
Näillä eväillä, hyvää Itsenäisyyden muistopäivää.

Riikka Söyring