Analyysi: Alkuperäiset soten tavoitteet vaarassa – tulossa on varsinainen jouluhimmeli
Hallitus kertoi valinnanvapauslinjauksista tänään. Siitä, minkälainen uudistus käytännössä on tulossa, ei tiedä kukaan.
Toteutuessaan sote-uudistus tarkoittaa koko sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän muutosta. Sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät pois 297 kunnalta 18 maakunnalle. On hyvä, että vastuunkantajia on vähemmän ja ne ovat isompia. Toisaalta hallituksen päättämä yhtiöitetty valinnanvapaus- ja monituottajamalli pirstoo vastuuta takaisin pienemmille sote-keskuksille, mikä ei ole ongelmatonta.
Uudenlainen sote-malli ei synny hetkessä eikä kertarysäyksellä. Markkinat ja kilpailu tulevat aivan uudella tavalla sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Varmaa on, että sote-markkinoiden pelisääntöjä joudutaan täytäntöönpanon alettua korjaamaan. Sama koskee uudistusta kokonaisuutena. Kirjoituspöydällä enimmäkseen synnytetty uudistus vaatii monia korjausliikkeitä. Toivottavasti niissä onnistutaan. Edessä on vuosia ja vuosia kestävä prosessi.
Byrokratiaa ja erilaista hallintoa tulee olemaan paljon.
Uudistukselle alunperin asetettujen tavoitteiden toteutuminen näyttää epävarmalta. Ratkaistavia asioita jää vielä paljon. Voisiko ensi kevään eduskuntakäsittely tuoda näihin ongelmiin ratkaisuja?
1. Tavoitteena oli, että potilaan polku hoidosta toiseen sujuu niin, ettei hän tipu hoitojen väliin – tippuuko kuitenkin?
Sosiaali- ja terveydenhuollon integraatio eli sosiaali- ja terveydenhuollon sekä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhdistäminen on ollut sote-uudistuksen keskeinen tavoite. Yhtenäisistä hoitoketjuista on puhuttu vuodesta toiseen. Esimerkiksi lonkkaleikkausta tarvitsevan vanhan ihmisen terveyskeskuspalvelujen, erikoissairaanhoidossa tehtävän leikkauksen ja leikkauksen jälkeisen kuntoutuksen ja kotihoidon pitäisi toimia kokonaisuutena, eikä niin, että ihminen tippuu hoitojen väliin.
Valinnanvapaus on sinällään kannatettava asia, mutta sen toteutustapa tuottaa huolta. Hallituksen valinnanvapauslinjaukset, monituottajamalli, ja yhtiöittäminen synnyttävät pirstaleisen sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän. Perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito kuuluvat maakunnassa eri palveluntuottajille. Tekijöitä on monia. Palvelutuotantoa on yhtiöitettävä. Hoito pakostakin pirstoutuu.
Onneksi ehdotukset pienistä itsenäisistä lääkäriyksiköistä eivät käyneet toteen. Ne olisivat tehneet järjestelmästä vieläkin pirstaleisemman.
Paperilla maakunta ja palvelujen tuottajat velvoitetaan huolehtimaan hoitoketjuista, mutta miten se käytännössä tapahtuu? Miten varmistetaan, että ihmiset eivät tipu hoitojen väliin? Suomessa ei ole juurikaan kokemusta, miten yhtenäisiä hoitoketjuja tällaisessa järjestelmässä luodaan. Tiedon, tiedonkulun ja tietojärjestelmien on merkittävästi parannuttava. Palveluntuottajien ja maakuntien väliset sopimukset ovat ratkaisevan tärkeitä, samoin kuin niihin luodut kannusteet. Syntyykö sellaisia sopimuksia? Digitalisaatio ja verkostomainen toiminta saattavat tulevaisuudessa ratkaista ongelmia, mutta milloin?
Voiko olla niin, että tulevaisuudessa on nykyistäkin vaikeampaa suunnitella alueellisia hoito-ohjelmia ja palveluketjuja?
2. Tavoite oli hillitä kustannuksia – jääkö kolme miljardia haaveeksi?
Sote-uudistuksen pitäisi hillitä kustannusten kasvua kolmella miljardilla eurolla vuoteen 2029 mennessä. Mistä säästöt tulevat?
Valinnanvapausmalli monine tuottajineen pirstoo järjestelmän ja vaikeuttaa yhteistyötä. Yhtenäisten hoitoketjujen syntyminen voi olla hankalaa. Tällöin niistä toivottujen säästöjen saaminen erityisesti alkuvaiheessa voi olla todella vaikeaa.
Parhaimmillaan kilpailu ja yksityisten yritysten tulo julkisten sote-palvelujen tuottajaksi voi tehostaa palveluja. Toisaalta markkinoiden avaamiseen liittyy monia riskejä, samoin niiden toimintaan. Syntyykö todellista kilpailua? Kuinka hankalaa on toimivien pelisääntöjen tekeminen?
Uudenlainen maakunta-malli edellyttää monenlaisia investointeja. On perustettava yhtiöitä ja siirrettävä henkilöstöä. Valinnanvapaus edellyttää toimivia tietojärjestelmiä. Uudenlaista tietoa tarvitaan palvelujen järjestämiseen, ohjaamiseen, seurantaan ja valvontaan. Tietoa valintoihinsa tarvitsevat myös palveluja valitsevat ihmiset. Kaikkeen tähän tarvitaan rahaa. Valinnanvapausjärjestelmästä saatavat kustannussäästöt tuskin ovat kokonaisuuden kannalta merkittäviä.
Varmaa on, että sote-markkinoiden pelisääntöjä joudutaan täytäntöönpanon alettua korjaamaan.
Sote-palvelujen tehostuminen edellyttää osaavaa johtamista. Löytyykö sitä 18 maakunnasta? Myös digitaalisilta palveluilta odotetaan paljon. Milloin ne konkretisoituvat merkittäviksi säästöiksi?
Suomessa terveydenhuollon asiakasmaksut ovat jo nyt varsin korkeita, eikä niiden nostaminen voi olla keino synnyttää säästöjä. Vai voiko?
3. Soten yhtenä tavoitteena oli himmeleiden purkaminen – taitavat lisääntyä?
Sote-uudistuksen alkutaipaleella yksi selkeä tavoite oli himmeleiden purkaminen. Nyt järjestelmän yksinkertaistamisesta ei puhu enää kukaan. Syystä. Viimeisen vuoden aikana jokaisen hallituksen ulostulon jälkeen sote-malli on muuttunut moninaisemmaksi ja monimutkaisemmaksi.
Hallituskriisin kautta reilu vuosi sitten keskusta sai läpi vaatimuksensa 18 maakunnasta, vaikka 12 aluetta olisi ollut monen asiantuntijan mielestä toimivampi. Koska keskusta sai maakuntamallinsa, kokoomus sai vastalahjaksi kirjauksen valinnanvapaudesta. Hallitusohjelman mukaan se piti ottaa käsiteltäväksi vasta myöhemmin. Valinnanvapauden lisäksi hallitus päätti huhtikuussa 2016, että kaikki valinnanvapauden piiriin tulevat palvelut täytyy yhtiöittää. Näiden päätösten konkreettiset seuraukset alkavat nyt näkyä.
Lakien täytäntöönpanijoilla on edessä valtava työ ja toimeenpano tulee ratkaisemaan uudistuksen onnistumisen.
Mallista on tulossa monimutkainen, monitasoinen ja sekava. Sovittavaa riittää niin viiden yhteistyöalueen ja maakuntien kuin maakuntien ja tuottajien välillä. Riitoja ei voida välttää. Juristeilla on varmasti töitä. Byrokratiaa ja erilaista hallintoa tulee olemaan paljon. Lakien täytäntöönpanijoilla on edessä valtava työ ja toimeenpano tulee ratkaisemaan uudistuksen onnistumisen.
4. Asiantuntijoiden varoitukset markkinoiden avaamisesta kaikuivat kuuroille korville
Monista varoituksista huolimatta koko Suomesta ollaan tekemässä markkinoiden koelaboratoriota.
Vastikään Aalto-yliopiston taloustieteen professorit sanoivat, että sote-markkinoita ei pidä avata koko maassa samanaikaisesti. He ehdottivat uuden mallin käyttöönottoa esimerkiksi yhdessä maakunnassa, jotta pelisäännöt saadaan järkeviksi.
Emeritusprofessori Martti Kekomäki on moneen kertaan sanonut, että nyt järkevin tapa laajentaa valinnanvapautta olisi laajentaa palvelusetelin käyttöä esimerkiksi ei-kiireellisessä sairaalahoidossa ja hoivapalveluissa.
Kekomäki on myös moneen kertaan todennut, että peruspalveluiden valinnanvapauden laajentamisesta voidaan säätää lailla vasta, kun meneillään olevien laajentamiskokeilujen tulokset on arvioitu. Asiantuntijoita ei jälleen kerran kuultu.
5. Aina on aikaa tehdä uudestaan, muttei koskaan kunnolla
Sote-uudistusta ja aivan erityisesti valinnanvapausuudistusta on tehty lyhyellä valmistelulla ja kiireisellä aikataululla. Vielä ollaan kovin kaukana elävien ihmisten hoidosta ja palveluista.
Miten valinnanvapaus käytännössä toimii? Miten sosiaali- ja terveyspalveluja elävässä elämässä ohjataan ja johdetaan? Satoihin ja satoihin konkreettisiin asioihin ei ole vielä vastauksia.
Työtä on tavattomasti jäljellä. Olisiko pitänyt päästä vähän pidemmälle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti