Sami Haavisto

4 t · 

Kai sitä itsekin voisi jaaritella kuluneesta vuodesta muutaman rivin verran kun muutkin...

Viime vuonna tähän aikaan kävelin kaupungilla ja saatoin jopa käydä oluella, jos en väärin muista. Olin palaamassa lisätutkimuksista, sillä vähän ennen joulua löysivät syövän perkeleen sisuksista. Leikkauspäivä oli määrätty tammikuun loppuun kiireellisyysluokka ykkösenä ja oli snadisti epävarma olo, vaikka alusta alkaen olin päättänyt, että periksi ei anneta. Ei sitä kuitenkaan alvariinsa syöpädiagnoosia saa.

Tammikuussa veistä sisuksiin, suolet pihalle ja se saatanan alien siinä sivussa, joka oli vakaasti sitä mieltä että otetaanpa henki pois tuolta olennolta, jonka sisuksissa tuli lymyiltyä - no ei se niin helposti käy! Syöpää turpaan lääkärien suosiollisella avustuksella ja ei kun jatkamaan taistelua muiden asioiden parissa! Viikon päästä siitä kun olin ollut vatsa avoimena teurastamolla, olin jo ensimmäistä kertaa firmalla ja pari päivää siitä eteenpäin, ominpäin (anopin kauhuksi yksin ja omalla autolla) Hämeenlinnassa Levymekassa ostamassa O.L.D.n vinyyliä. Särkylääkkeet helvettiin ja kemikaalit korvattiin Burzumilla ja Wardrunalla. Toimii muuten siinä kuin Tramalit, oxyt ja muut mömmöt. Sai suggestoitua niillä kivut mäkeen ja nukuttuakin, eikä ollut pää blurrina. Tärkeintä on säilyttää toimintakyky :)

Ehkäpä se helmikuu määritti myös lopullisen suunnan omalle firmalle, eli Horror-Shopille, joka oli polkenut paikoillaan juoksuhiekassa viimeisen vuoden ajan. Kaksi viikkoa leikkauksesta olin jo Turku Saatanalle happeningissa puotini kanssa ja ilman hyviä ystäviä se ei olisi onnistunut. Hammasta purren, perkelettä hampaiden välistä manaten, mutta samalla koko ajan hymyillen festari vedettiin läpi. Sama homma on jatkunut niin, että loppuvuonna ei ole edes tarvinnut hirveästi enää kiroilla. Oma yritys on ollut nyt täyspäiväistä duunia about 4 vuotta ja risat ja ensimmäistä kertaa alkaa tuntumaan siltä, että ei ole enää sika kusessa, ainoastaan pikkuisen kusessa. Kova duuni alkaa tuottamaan tulosta ja varovaisesti alan toivoa että pian ollaan jo plussan puolella :) Jokainen päivä luo lisää uskoa, jokainen päivä loppuvuoden ajan on ollut pikkuisen helpompi. Unelma alkaa vihdoin kantamaan! Mutta vielä se vaatii duunia. Paljon hampaiden välistä kiroilua, kivuliaita hetkiä, mutta se kaikki tehdään kuitenkin hymyillen ja asenteella, että periksi ei perkele anneta! Edelleen ollaan köyhiä kuin kirkonrotat, mutta neljään vuoteen ei ole vituttanut kertaakaan lähteä töihin! Periksi antaminen on sama kuin olisi valmis kuolemaan, antaisi unelmien romuttua ja kuihtuisi pois - minä en anna periksi!

Mutta ilman ystäviä kaikki olisi vähän helvetin vaikeaa ja ankeaa. Ystävien tuen avulla jaksaa niiden vaikeimpienkin hetkien yli ja kun joku ystävistä tarvitsee sitä tukea ja apua, on hienoa jos pystyy sitä itse tarjoamaan. Kuluvana vuotena moni ystävyyssuhde on lujittunut, on tullut tutustuttua uusiin, todella mahtaviin tyyppeihin ja ystävystyttyä monen uuden persoonan kanssa. Ainahan joukkoon mahtuu mätiäkin yksilöitä, mutta heistä on päässyt eroon ihan laillisinkin keinoin ;) Monenlaisia yhteistyökuvioitakin on tullut lisää niin bändien kuin keikkajärjestäjienkin toimesta. On hienoa tehdä yhdessä duunia luovien hullujen ja muuten vaan hullujen ihmisten kanssa. Elää ja hengittää sitä maailmaa mitä on aina rakastanut ja mihin pystyy nyt panostamaan aivan täysipäiväisesti, vaan ei aina täysipäisesti ;)

Mitäpä muuta... No valokuvausharrastus on paisunut "hieman" tässä sivussa. Maaliskuun lopussa aloittamani blogi on ainakin allekirjoittaneen mittapuun mukaan kerännyt uskomattoman määrän lukijoita (tai kuvien ainakin katselijoita). Se, ja että saa palautetta esim. keikoilla rohkaisee jatkamaan sen ylläpitämistä ja kuvaamaan entisestään. Mikäs siinä, mukava harrastus. Varsinkin kun se on poikinut ihan jopa palkallisiakin keikkoja bändien promokuvien ja levynkansi kuvitusten muodossa. Tammikuussa ilmestyy muuten USAn puolella yksi lehti, missä tulee olemaan ottamiani valokuvatuksia ihan useammankin ruudun voimin. Perkele että en malta odottaa että se lätyskä ilmestyy :)

Mutta ei kaikki mene aina kuin tanssien. Vuoden 2016 aikana olen yhdessä asiassa epäonnistunut raskaasti - "The Curse of the Witches Blood" ensi-illasta haaveilin tämän vuoden puolella, mutta se siirtyy ensi vuodelle monestakin syystä, jota en ala tässä yksilöimään. Kunhan totean, että se tulee kyllä, mutta omalla painollaan. Sitä ennen en aloita muita elokuvaproduktioita. Yksi homma ensin maaliin ja sitten seuraavan kimppuun! Ehkäpä tuon elokuvan julkistus sopii hyvin seuraavalle vuodelle, koska sekin tukee osaltaan sitä kokonaishulluutta ja kaaoksenpyörrettä, minkä tunnen jo olevan nurkan takana...

Tämä vuosi oli pienistä vastoinkäymisistä huolimatta ihan helvetin hyvä ja vuodesta 2017 tulee vieläkin parempi!!! On tämä elämä sellaista vuoristoradan, sekä kummitusjunan sekoitusta ja jarrumies tuntuu olevan kateissa, mutta eipähän ainakaan ole tylsää :)

Olo on helvetin energinen ja en malta odottaa huomista, että pääsen vuoden 2017 kimppuun! Mahtavaa uutta vuotta meille kaikille!