RIKOS, JOSTA EI RANGAISTA

 

Rikos on teko tai laiminlyönti, josta on laissa säädetty rangaistus. Sillä on tietyt tuntomerkit. Se on oikeudenvastainen teko, jonka tekijä on siihen syyllinen. Rikos katsotaan tehdyksi sekä siellä, missä rikollinen teko suoritettiin, että siellä, missä rikoksen tunnusmerkistön mukainen seuraus ilmeni. Tuomioistuimen tehtävänä on langettaa rikoksesta rangaistus.

 

Murha on väkivaltarikos. Suomen rikoslain mukaan: ”Jos tappo tehdään: 1) vakaasti harkiten, 2) erityisen raa'alla tai julmalla tavalla, 3) vakavaa yleistä vaaraa aiheuttaen tai 4) tappamalla virkamies hänen ollessaan virkansa puolesta ylläpitämässä järjestystä tai turvallisuutta taikka virkatoimen vuoksi ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava murhasta vankeuteen elinkaudeksi.

 

Television tarjoamissa rikossarjoissa pohditaan päivittäin murhan motiivia, sen tekotapaa ja mahdollista syyllistä. Kuka hyötyy tehdystä murhasta? Miten ja millä välineillä murha tehtiin? Kenellä oli tilaisuus murhata? Rikostutkijat tutkivat tieteen suomin keinoin sen tekotapaa. He keräävät todistusaineistoa. He kartoittavat mahdollisten epäiltyjen ja uhrin sosiaalista ja taloudellista taustaa. Näin verkko epäiltyjen ympärillä kiristyy, ja sumu tapahtumaketjun ympärillä hälvenee. Prosessi etenee kausaalisesti analyysejä ja johtopäätöksiä tehden. Murhaaja paljastuu viime minuuteilla.  Näissäkin rikoksissa tavoitellaan usein taloudellista hyötyä ja sen suomaa valtaa.

 

Olemme voineet seurata televisiossa myös valtioiden tekemiä rikoksia. Jos tarkastelemme 2000-luvun Euroopan ulkopuolisia sotia kuten Irakin sotaa, hyökkäystä Afganistaniin ja Libyan tuhoamista, ne kaikki täyttävät rikoksen nimeltä – hyökkäyssota – tuntomerkit.  Tällaiset rikokset ihmisyyttä vastaan tehdään aina harkitusti. Ne ovat luonteeltaan julmia. Ne aiheuttavat tekoympäristössään yleistä vaaraa. Yleinen mielipide näyttää unohtaneen Nürnbergin oikeusistuimen julistuksen: ”Sota on perimmiltään paha asia – niinpä hyökkäyssotaan ryhtyminen ei ole vain kansainvälinen rikos, vaan se on korkein kansainvälinen rikos, ja se eroaa muista sotarikoksista yksinomaan siinä, että se käsittää itsessään sodankäynnin koko pahuuden.”

 

Näiden päättymättömien sotien perusteluita voisi kutsua muodikkaasti kognitiivisiksi vinoumiksi. Demokratian ja vapaan markkinatalouden puolustaminen hyökkäämällä itsenäisten valtioiden kimppuun on perusteluna sosiaalinen ajatusvirhe. Tällaisen vääristelyn yleinen hyväksyminen on johtanut siihen, että hyökkäysten kohteeksi joutuneiden maiden tulkitaan itse aiheuttaneen tilanteensa ja näin olleen ansainneen kohtelunsa. Kukaan ei välitä kantaa vastuuta aiheuttamiensa tuhojen seurauksista, koska niiden väitetään olevan kohdemaiden itsensä aiheuttamia.  Ajatellaanpa vaikka sotapakolaisten virtaa Eurooppaan.

 

Näiden hyökkäyssotien todellisena motiivina olivat luonnonvarojen ja yhteiskunnallisen vallan haltuunotto kohdealueilla. Niiden tekotapana olivat aseellinen hyökkäys ja kohdemaan infrastruktuurin tuhoaminen sekä lupa murhata ilman kiinnijäämisen riskiä. Tilaisuus teki varkaan. Ainoastaan Yhdysvalloilla ja sen rikoskumppaneilla oli mahdollisuus toteuttaa nämä rikokset, koska niitä ei ollut estämässä mitään varteenotettavaa vastavoimaa. Oheistuotteena he demonisoivat kaikki muslimit ja mahdollistivat islamilaisuuden väkivaltaisimman ja taantumuksellisimman siiven esiinmarssin.

 

Mikään tuomioistuin ei langeta näille valtiollisille rikoksentekijöille tuomioita. Kansainvälinen oikeus on voimaton koska, sillä ei ole olemassa valtioiden yläpuolella olevaa tahoa, joka voisi pakottaa valtiot tottelemaan sitä. Mitkään valtiot eivät ole myöskään koskaan liittoutuneet yhteen ja tuominneet kansainvälistä oikeutta rikkoneen USA:n talouspakotteisiin.

 

Vastuu on ihmisen kiinnostusta ja etenkin halua vastata puheidensa ja tekojensa aiheuttamista seuraamuksista. Vastuullisuus liittyy suhtautumiseen toisiin ihmisiin, omaan itseensä, muihin elollisiin olentoihin, ympäristöön, työhön, esineisiin ja omaisuuteen. Rehellinen ja vastuunsa kantava ihminen seisoo puheidensa ja tekojensa takana. Vastuu voidaan ulottaa myös yhteisöjen ja valtioiden tasolle, koska nekin koostuvat ihmisistä.

 

Puolalaissyntyisen ekofilosofi Henryk Skolimowskin mielestä vastuu on moraalinen ennakkoehto; ”se on siis moraalinen kategoria. Vastuu on ennakkoehto sille, että voimme ymmärtää maailmaa kokonaisuudessaan; tästä syystä se on myös tiedollinen kategoria. Vastuu on siis osa moraalista varustustamme ja myös osa ihmisyyden määritelmää. Käsityksemme selkiytymättömyys sekä vastuusta yleisesti että omasta vastuustamme johtuu pääasiassa siitä, ettei meillä ole selvää kuvaa suhteestamme kosmokseen ja moraalisista velvoitteista, joita meillä on ihmiskuntaa kohtaan.”

 

Jatkuva sodankäynti itsessään vaatii runsaasti henkilöstöresursseja ja satoja sotilastukikohtia, aseiden käyttöhenkilökunnan, erikoisjoukkoja, kidutuskeskuksia, vakoilu- ja tiedustelupalvelukoneiston, lojaalin median, tehokkaan logistiikkavälineistön sekä nopean muonitus- ja lääkintähuollon.  Pitääkseen taloutensa pyörimässä USA lietsoo konflikteja, horjuttaa hallituksia, aloittaa sotia ja ylläpitää niitä maailmassa. Sotien tärkein taistelu käydään tiedotusvälineissä. Amerikkalainen sotakapitalismi ei pysyisi pystyssä ilman sotia, Natoa ja Yhdysvaltojen hallituksen vankkaa tukea. Sota on liiketoiminnan jatkamista toisin keinoin.

 

Sotiminen ylläpitää asevarustelua, harventaa väestöä, tuottaa jälleenrakennusurakoita ja jakaa uudelleen maapallon raaka-ainevaroja. Sota on kulutuksen tuhoisin muoto. Heikki Tervahattu totesi osuvasti 6.11.2015 Tiedonantajassa, että ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta kolme keskeisintä päätehtävää ovat: sotien, asevarustelun ja hillittömän kulutuksen lopettaminen.

 

On merkillistä, että maailmasta löytyy vielä utopistikapitalisteja, jotka uskovat yhä sosiaaliseen kapitalismiin. Kapitalistit ovat survoneet jo satoja vuosia vastuuttomasti ihmiskunnan käsiä syvälle paskaan. He eivät ota vieläkään vastuuta teoistaan ja niiden aiheuttamista kammottavista seurauksista maapallon jokaisessa maanosassa. Kapitalismi pitäisi kieltää, ennen kuin se kieltää ihmiskunnan olemassaolon ja ennen kuin koko maailma muuttuu kulutushulluuden maailmanpyöräksi.

 

Matti Laitinen

12.11.2015