On ymmärrettävää, että ihmisten ollessa tyytymättömiä poliittisiin päättäjiin lännessä ja länsimaiden harjoittamaan sotaisaan ulkopolitiikkaan alkaa ruoho aidan toisella puolella vihertää aivan eri tavalla heidän silmissään. Mutta onko se todella vihreämpää, vai voisiko kyse olla ainakin osittain optisesta harhasta?
VENÄJÄN PRESIDENTTI Vladimir Putin näyttäisi nousseen Washingtonin ja Naton johdolla operoivia sotahaukkoja ja heidän agendaansa vastaan. Etenkin viimeisten vuosien tapahtumien johdosta on varsinkin amerikkalaisissa vaihtoehtomedioissa alettu leipoa Putinista jonkinlaista sankaria tai jopa pelastajaa. Joitain vuosia sitten näissä julkaisuissa vielä puhuttiin myös Venäjällä tapahtuneesta valtioterrorismista, ja suhtautuminen Venäjän hallitukseen oli huomattavasti epäluuloisempaa.¹ Nykyisin kuitenkin vaikuttaa siltä, että Putinin ja Venäjän toimet pyritään aina selittämään parhain päin. Ellei muu auta, todetaan Putinia vastaan kohdistuvien syytösten olevan vain lännen propagandaa.
Olisiko sitten entisestä KGB:n miehestä kirkasotsaiseksi lännen hegemoniapyrkimyksiä vastustavaksi idealistiksi? Luonnollisesti monet haluaisivat uskoa näin olevan, mutta varoitettakoon jo tässä vaiheessa, että tässä kirjoituksessa Putinia tarkastellaan varsin skeptisesti. Päinvastaisia näkemyksiä kaipaavat varmasti löytävät sellaisia melko vaivattomasti, kun taas valtamediassa Putinia suorastaan demonisoidaan. Valitettava tosiasia kuitenkin on, että poliittisessa maailmassa mukavat ja hyväntahtoiset ihmiset eivät tule pärjäämään, ja valtaan päästäkseen on toisinaan turvauduttava likaisiin temppuihin. Recentr-sivustoa ylläpitävä Alexander Benesch toteaa² Putinin nousseen valtaan, kun häntä tukeneet henkilöt erehtyivät kuvittelemaan pystyvänsä helposti kontrolloimaan suojattiaan.
Putinin valtaannousussa merkittävä rooli oli Tšetšenian sodalla ja Moskovassa sekä muualla Venäjällä vuonna 1999 tehdyillä kerrostaloihin kohdistuneilla pommi-iskuilla, joista syy vieritettiin tšetšeeneille ja sankarin viitta sovitettiin Vladimir Putinin harteille. Yhdysvalloissa 11.9.2001 tehdyn terrori-iskun jälkeen Putin alkoi yhdessä presidentti George W. Bushin kanssa levittää ”terrorismin vastaisen sodan” ilosanomaa maailmalle. Tässä kirjoituksessa ei tarkastella Venäjän turvallisuuspalvelu FSB:n mahdollisia kytköksiä Venäjällä tehtyihin terrori-iskuihin.³ Aiheesta kiinnostuneet voivat lukea esimerkiksi John B. Dunlopin kirjoja The Moscow Bombings of September 1999 (2012) ja The 2002 Dubrovka and 2004 Beslan Hostage Crises (2006) sekä Hannu Yli-Karjanmaan aihetta käsitteleviä kirjoituksia.⁴
Putinin nousu suosioon vaihtoehtoisessa mediassa
Alexander Benesch näkee elokuussa 2008 käydyn Venäjän ja Georgian välisen sodan käännekohtana, jonka jälkeen vaihtoehtoisissa medioissa alettiin laajemmin levittää Venäjän hallituksen näkemyksiä. EU:n vuonna 2009 julkaiseman tutkimusraportin⁵ mukaan Georgia aloitti sodan, ja joidenkin väitteiden mukaan jopa CIA olisi toiminut sodassa taustavaikuttajana. Benesch kuitenkin viittaa Marcel H. Van Herpenin kirjaan Putin’s Wars (2014), jonka mukaan venäläisetkin olisivat valmistautuneet sotaan jo vuosien ajan rakentaen jopa rautatien tulevaa konfliktia silmälläpitäen. Vaikuttaisi yhtä kaikki siltä, ettei Putinin suosio vaihtoehtoisissa medioissa vielä tässä vaiheessa saanut enemmälti tuulta alleen.
Vasta Venäjän asettuminen Syyrian presidentti Bashar al-Assadin puolelle hyvin pitkälti lännen tukemista terroristeista koostuvia ns. ”kapinallisia” vastaan ja Yhdysvaltojen osallisuuden paljastuminen Ukrainan konfliktissa nostivat toden teolla Putinin nimen ihmisten huulille laajemmassa mitassa. Mutta vaikka lännen mediassa onkin levitetty propagandaa esimerkiksi Ukrainan sodasta, olisi hyvä muistaa, ettei myöskään vaikkapa Russia Today tarjoile absoluuttista totuutta, vaan toimii enemmän tai vähemmän Venäjän hallinnon äänitorvena. Tämähän ei tietysti tarkoita, etteikö sekin — aiheesta riippuen — tuottaisi kelvollista uutismateriaalia. Ylipäätään minkään median osalta ei kannata tuudittautua ajatukseen, että kaikki sieltä tuleva on luotettavaa ja puolueetonta tietoa.
Hyötyykö Venäjä Ukrainan konfliktista?
Ukrainan suhteen on toki luonnollista, että Venäjäkin puolustaa etupiiriään ja pyrkii turvaamaan selustaansa Natoa ja länsimaita vastaan. Mutta vaikka kriisin taustalta on paljastunut Yhdysvaltain toimintaa – esimerkiksi Yhdysvaltain apulaisulkoministeri Victoria Nuland on kertonut USA:n tuoneen Ukrainaan demokratiaa viidellä miljardilla dollarilla⁶ – ei tämä tarkoita, että Venäjän toimien Ukrainassa tulisi olla kaiken arvostelun yläpuolella.
Tasapuolisuuden nimissä on mainittava, että myös Venäjän on väitetty suunnitelleen konfliktia etukäteen. Putinin entinen neuvonantaja Andrei Illarionov on sanonut,⁷ että Venäjän sotajohto olisi suunnitellut sitä 11 vuotta. Venäläislehti Novaja Gazeta puolestaan kertoo haltuunsa saamaan asiakirjaan perustuen, että Venäjä olisi alkanut valmistella joidenkin osien irrottamista Ukrainasta jo venäläismielisen presidentti Viktor Janukovitšin ollessa vallassa.⁸
Kuitenkaan ennen Ukrainan konfliktia ei Krimin venäläisväestön keskuudessakaan nähtävästi koettu suurta tarvetta irtautua Ukrainasta, vaikka tilanne onkin vaihdellut vuosien varrella.⁹ Krimiläisiä poliittisia nuorisojärjestöjä käsittelevään pro graduunsa aineistoa keränneen antropologi Emma Rimpiläisen mukaan¹⁰aiemmin Ukrainasta irtautumista tavoitellut Venäläinen yhtenäisyys -puoluekin oli jo keväällä 2012 hyväksymässä Krimin kuulumisen Ukrainaan. Pahoja jännitteitä eri väestöryhmien välillä ei ollut, vaikka venäläiset jonkin verran valittivatkin oikeuksiensa polkemisesta. Näin ollen Venäjäkin olisi hyötynyt Ukrainan konfliktista, jos se siis todella oli jo pitkään suunnitellut Krimin haltuunottoa.
Mielenkiintoinen näkemys on eräällä Rimpiläisen haastattelemalla moskovalaismiehellä, joka arvioi¹¹ Venäjän toimien tarkoituksena olevan osoittaa vallankumouksen kustannusten olevan tavallisille kansalaisille suuremmat kuin hyödyt ja näin kenties ehkäistä Putinin vastaista liikehdintää. Hänen mukaansa Putinin kannattaa pikemminkin yrittää pitkittää Itä-Ukrainan konfliktia, jotta vallankumous Venäjällä vaikuttaisi vähemmän houkuttelevalta. Toinen haastateltu kysyy ”Yksi korruptoitunut hallitus vaihdettiin siellä toiseen ja kuka siitäkin hyötyi?” Rimpiläisen saamiin vastauksiin lukeutuu myös, ettei Venäjällä kannata yrittää muuttaa mitään, koska siinä saa vain itsensä hengiltä, ja että eurooppalaisten uskoa äänestämiseen ja yksittäisen kansalaisen vaikutusmahdollisuuksiin pidetään Venäjän oloissa lähinnä naiivina.
Lisäksi kun monet ylistävät, kuinka Venäjä antoi krimiläisten päättää, haluavatko he liittyä Venäjään, ei se päinvastaisissa tilanteissa – kuten Tšetšenian pyrkiessä itsenäistymään – ole ottanut kuuleviin korviinsa paikallisen väestön mielipidettä. Venäjääkin voisi siis edelleen luonnehtia Yhdysvaltojen tapaan imperialistiseksi, vaikkei se yhtä ahkerasti olekaan maailmalla konflikteihin osallistunut.
Venäjän sisäiset ongelmat
Venäjän sisäisistä ongelmista voisi kirjoittaa tarkemminkin, mutta tässä niitä käydään läpi vain lyhyesti. Kirjoituksessaan Alternative media needs to stop Putin worship now¹² Alexander Benesch mainitsee niistä joitakin. Beneschin mukaan koulutus- ja terveydenhuoltojärjestelmät ovat heikoissa kantimissa ja väkiluku on laskussa, koska ihmiset eivät halua lapsia ja aborttien määrätkin ovat ennätyslukemissa. Valitettavasti hän ei kuitenkaan esitä lähteitä. Forbesin¹³ ja Trading Economics -sivuston14 mukaan Venäjän väkiluku olisi jopa hienoisessa nousussa, kun taas World Population Review15 ja Worldometers16 esittävät sen olevan laskussa. Näistä voi jokainen valita omaan agendaansa parhaiten sopivat lukemat.
Joka tapauksessa Benesch jatkaa, että valtio panostaa koko kansan hyvinvoinnin sijaan aseisiin ja ylemmän luokan ylellisyyteen. Talous perustuu ylihintaiseen öljyn ja kaasun tuotantoon, jossa omistajat ovat miljardöörejä kun taas työläiset tienaavat hädin tuskin riittävästi selviytyäkseen vaatimattomista ruoka- ja asumismenoistaan. Voittoa tehdään vain öljyn hinnan ollessa yli 100 dollaria tynnyriltä. Myös median tila on huono, sillä lähes kaikki vaihtoehtoiset ja hallitusta kohtaan kriittiset mediat on tukahdutettu. Vankilat ovat armottomia, ja kidutusta esiintyy siinä määrin, että Guantanamokin jää Beneschin mukaan sen osalta toiseksi.
Kuinka vaihtoehtomediat omaksuvat Venäjälle myönteisen näkökulman?
Miksi sitten vaihtoehtoisissa medioissa niin usein hehkutetaan Venäjää? Benesch näkee syyksi sen, että venäläisellä valtamedialla ja tiedustelupalveluilla on paljon rahaa, kun taas vaihtoehtoisilla medioilla on hyvin vähän rahaa tai muitakaan resursseja. Kun sitten venäläiset tiedustelupalvelut nostavat tärkeiksi katsomiaan asioita puheenaiheiksi tai suorastaan kertovat valheita, hyvää tarkoittavat ja lännen median valheisiin kyllästyneet vaihtoehtoista mediaa edustavat henkilöt omaksuvat ne helposti ilman syvempää tutkimusta. Tätä ei tietenkään pidä ymmärtää niin, että venäläismedioista peräisin olevat uutiset olisivat lähtökohtaisesti valheellisia. Niihin tulisi vain suhtautua samalla kriittisyydellä kuin länsimedian uutisiinkin.
Venäjällä mediajärjestelmä ruokkii itse itseään. Venäjälle myönteisistä näkökulmista on tullut niin suosittuja, että kohdeyleisö odottaa tai suorastaan vaatii niitä, joten pysyäkseen aallon harjalla tai tullakseen suosituiksi on esimerkiksi bloggaajien niitä tarjottava. Lisäksi kilpailu on sen verran kovaa, että tarinat on saatava linjoille mahdollisimman nopeasti, minkä vuoksi taustoihin ei ole edes aikaa perehtyä. Jossain vaiheessa sitten joku tunnetumpi kirjoittaja tai vaikkapa radiojuontaja poimii kyseiset tarinat ohjelmistoonsa saaden viimeisetkin epäilijät vakuuttumaan tietojen luotettavuudesta. Benesch esittää kymmenvaiheisen kaavan, jota monet vaihtoehtoisissa medioissa käyttävät:
- Kaikki järisyttävät tapahtumat tulee välittömästi esittää CIA:n tai läntisten tahojen salaliittona. Kaikki, mikä sopii tähän näkökulmaan, on hyvää todistusaineistoa. Näkökulman kanssa ristiriidassa olevat asiat tulee sivuuttaa.
- Se, että Venäjä tai sen liittolaiset voisivat olla tällaisten tapahtumien taustalla, tulee kieltää täysin. Mitään tähän viittaavia johtolankoja ei tule seurata.
- Kaikki motiivit, joita Venäjällä saattaisi olla, tulee kieltää. On aina väitettävä, että Venäjä ei hyödy tilanteesta tai että vain Washington hyötyy siitä.
- Vain sellaisia historiallisia vertailukohtia, joissa länsi näyttää pahalta – kuten Gladio-terrorismia17 – tulee käyttää. False flag -iskuja Venäjällä ei tule koskaan mainita.
- Venäläismedian raportteja tulee poikkeuksetta käyttää lähteinä.
- Varsinaista syventävää kirjallista materiaalia ei tule hyödyntää, etenkään jos se saa Venäjän näyttämään pahalta.
- Putin on aina oikeassa. Hänet täytyy esittää viisaana, oikeudenmukaisena, puolustautuvana ja voimakkaana.
- Putin on kaiken kritiikin yläpuolella.
- Sekä Venäjän ulko- että sisäpolitiikkaa tulee kehua.
- Aina tulee vähintäänkin epäsuorasti ehdottaa, että ihmisten lännessä tulisi liittoutua Venäjän kanssa ja hyväksyä Putin johtajakseen.
Tähän voisi vielä lisätä, että Putinin joihinkin toimiin kriittisesti suhtautuvien vakuuttamiseksi saattaisi olla hyvä todeta vertauskuvallisesti, että Putin pelaa mestaruusluokan šakkiottelua hegemoniaan pyrkivää länttä vastaan. Näin ollen kaikilla hänen kyseenalaisiltakin vaikuttavilla siirroillaan on oltava jokin ovela piilomerkitys. Sitähän ei toki voi kieltää, etteikö Putin olisi taitava poliitikko, mutta on silti kokonaan toinen kysymys, kenen hyväksi hän siirtojaan tekee. Ilmeisesti sen tietävät vain Putin itse sekä hänen aivoihinsa porautuneet huippuluokan ajatustenlukijoiksi itsensä mieltävät analyytikot, jotka levittävät ilosanomaa Putinista uutena messiaana.
Putinin hypettämisessä Benesch näkee myös sen vaaran, että Yhdysvaltain hallitus hyödyntää vaihtoehtoisen median Venäjä-mielisyyttä yrittämällä luokitella sen edustajat maanpettureiksi tai vieraan valtion agenteiksi. Vastaavasti Venäjällä uudistuksia haikailevat tai Putinia vastustavat helposti luokitellaan pettureiksi ja/tai CIA:n kanssa yhteistyötä tekeviksi.
Mustavalkoisuudesta harmaan sävyihin
Vladimir Putinin kritisointi ei ole tällä hetkellä kovinkaan trendikästä vaihtoehtoisessa mediassa. Kriittisiä kommentteja paheksutaan, ja toisinaan niiden esittäjien väitetään jopa tukevan lännen sotaisaa ulkopolitiikkaa. Jokaisen olisi valittava puolensa, ja ellei Venäjää nyt aivan täydellisenä pidettäisikään, todetaan sen usein olevan joka tapauksessa pienempi paha kuin Yhdysvallat. Myönnettäköön, ettei kyseinen väittämä ole täysin vailla pohjaa. Lännen sotaisuus — myös Venäjää vastaan — on toki paheksuttavaa. Mutta kuten useissa vaihtoehtomedioissa vaikuttanut, Non-Aligned Media -sivuston perustajiin kuuluva Brandon Martinezkysyy:18 eikö imperialismin vastustajien tulisi tasapuolisuuden nimissä tuomita – mikäli aiheellista on – myös Venäjän toimet sen omassa vaikutuspiirissä?
Gangsterit ja järjestäytyneet rikollisorganisaatiot usein kilpailevat keskenään ja heittävät lokaa vastapuolen niskaan. Martinez kutsuu Yhdysvaltoja, Britanniaa ja Israelia, mutta myös Venäjää ja Kiinaa, rikollisvaltioiksi, jotka rikollisorganisaatioiden tavoin muodostavat ryhmittymiä ja kilpailevat keskenään pyrkien panettelemaan vastustajaansa kaikin mahdollisin keinoin.
Putin ei toki ole ollut yhtä sotaisa kuin vastapuolensa, ja siitä hänelle voisi antaa pientä tunnustusta. Mutta ei Venäjänkään sotia esimerkiksi Tšetšeniassa tule unohtaa tai kaunistella. Lisäksi on hyvä tiedostaa, että Venäjän motiivit sen toimille Lähi-idässä näyttäisivät olevan pikemminkin pragmaattisia ja itsekkäitä kuin ideologisia, vaikka niiden vaikutukset olisivatkin positiivisempia kuin lännen sotatoimien. Ukrainan tilanteenkin voidaan nähdä juontavan juurensa imperialistisesta suurvaltapolitiikasta, jossa ei ole mielekästä katsoa ainoastaan yhden osapuolen olevan syyllinen kaikkeen toisen ollessa täysin viaton ja kaiken arvostelun yläpuolella oleva vastapuolen juonittelujen uhri.
Kuten jo todettiin, Venäjällä on edelleen paljon sisäisiäkin ongelmia, vaikka Putin onkin tuonut maahan tietynlaista vakautta edeltäjänsä Boris Jeltsinin sekasortoisen aikakauden jälkeen. Huolimatta siitä, että Putinilla on varmasti aitoakin kannatusta, monet äänestävätkin häntä käytännön syistä. Venäjällä kaivataan vahvaa johtajaa, ja kuten aiemmin viitatussa Emma Rimpiläisen artikkelissa19 todetaan, ei Putinilla tällä hetkellä ole karismaattista opponenttia, jonka taakse hänen vastustajansa voisivat asettua.
Mihinkään henkilöpalvontaan tai Putinin ylenpalttiseen hypettämiseen suurena sankarina ei edellä esitetyn perusteella ole syytä. Toisaalta Putinia ja Venäjää ei myöskään ole perusteltua silmittömästi demonisoida, vaan kritiikin olisi pohjattava tosiasioihin enkä mihinkään populistisiin letkautuksiin, kuten ”Putin on kuin Hitler”.
Ovatko sitten kaikki vähänkään Venäjä-mieliset jonkin sortin ”trolleja”? Varmasti niin Venäjällä kuin Yhdysvalloillakin on propagandistinsa. Mutta kun valtamediassa käsitellään Venäjään jollain tapaa myönteisesti suhtautuvia siten että heidät leimataan tai he leimautuvat ”trolleiksi”, on sillä peiliin katsomisen paikka. Yhtenä syynä Venäjän saavuttamalle suosiolle vaihtoehtoisissa medioissa voidaan nähdä valtamedian hyvin puolueellinen uutisointi.
Vladimir Putinista ja Venäjästä löytyy paljon kritisoitavaa, mutta sitä löytyy Yhdysvalloistakin, ehkä jopa vieläkin enemmän. Jos valtamedia tekisi työnsä kunnolla ja toisi molempien osapuolten näkemykset esille suhtautuen niihin yhtä lailla terveen kriittisesti, ei Venäjän toisinaan mauttomaksikin menevä hehkutus vaihtoehtomedioissa ehkä olisi niin yleistä.
| Kommentti. Lainataan (hieman stilisoiden) nimimerkillä Pertti kirjoittavan Vastavalkeankommentaattorin tämän artikkelin yhteydessä esittämiä huomioita siitä, miksi vaihtoehtomediat näyttäytyvät usein länsivastaisina ja Venäjä-mielisinä: ”Vaihtoehtomedia koetaan usein Venäjä-mielisenä, koska massamedia niin Suomessa, Euroopassa kuin Amerikassakin tukee NATO-leirin sotia ja laajentumista, demonisoiden vihollisensa. Esimerkiksi amerikkalaisen Infowars-sivuston omistaja Alex Jones on kuumapäinen punaniskapatriootti ja läpeensä kapitalisti, joka vihaa sosialismia. Mutta Libyan sodan aikana hänen oli pakko puolustaa Libyan hallintoa ja tuomita oman maansa hyökkäys. Syyrian sodan aikaan hänen oli pakko puolustaa Syyrian hallintoa ja tuomita oman maansa tukema vallankaappausyritys. Näin, vaikka hän inhosi sekä Gaddafia että Assadia. Jones on myös useita kertoja vieraillut Russia Todayn lähetyksissä ja kannattanut Putinia. Koska Infowars haluaa kertoa sen mitä valtamedia ei kerro ja paljastaa hallinnon valheet, se näyttää äkkiseltään amerikkalaisvastaiselta [ja Venäjä-mieliseltä]. Kuitenkin se on nimenomaan patrioottien suosima uutistoimisto ja sivusto, koska patrioottien mielestä hallinto joka valehtelee omalle kansalleen on petturi, ja on isänmaallista paljastaa sen koiruudet ja vastustaa sitä. Russia Today tekee amerikkalaiselle demokratialle palveluksen tarjoamalla kriitikoille mahdollisuuden esittää kritiikkiä. Mutta Venäjälle RT puolestaan tekee karhunpalveluksen, kun se tukee Venäjän hallinnon politiikkaa. Demokratiassa nimittäin median tehtävä on olla kansalaisten puolella, vallanpitäjien vahtikoira, estää vallanpitäjiä anastamasta valtaa ja johtamasta kansaa harhaan. Valitettavasti massamedia liittoutuu vallanpitäjien kanssa joka puolella, ja siitä tulee vallanpitäjien sylikoira ja kansan vihollinen.” |
Lähteet
- Watson, Paul Joseph | Infowars (29.3.2010): Moscow Metro Blasts: Another FSB Inside Job?http://www.infowars.com/moscow-metro-blasts-another-fsb-inside-job/
- Benesch, Alexander | Recentr (17.10.2015): Putin is no statesman, no Reagan.
http://recentr.com/eng-wordpress/2015/10/17/no-putin-is-no-statesman-no-reagan/ - Salmi, Mika (2.8.2015): Valtioterrorismista Venäjällä.
https://mikasalmi.wordpress.com/2015/08/02/valtioterrorismista-venajalla/ - Yli-Karjanmaa, Hannu (2007): Dubrovka-teatterin kaappaus lokakuussa 2002.
http://www.11syyskuu.net/teatterikaappaus%20ja%20beslan.htmKirja Valtiot ja terrorismi (2008) on saatavilla pdf-muodossa:
http://www.11syyskuu.net/valtiot%20ja%20terrorismi%202013.pdf - Independent International Fact-Finding Missionon the Conflict in Georgia: Report (syyskuu 2009):http://echr.coe.int/Documents/
HUDOC_38263_08_Annexes_ENG.pdf - Information Clearing House (13.12.2013): Victoria Nuland Admits: US Has Invested $5 Billion In The Development of Ukrainian, ”Democratic Institutions”.
http://www.informationclearinghouse.info/article37599.htm - Yle (14.9.2014): Putinin ex-neuvonantaja: ”Venäjä sotii Ukrainaa vastaan – suunniteltu 11 vuotta”.
http://yle.fi/uutiset/putinin_ex-neuvonantaja_venaja_sotii_ukrainaa_vastaan__suunniteltu_11_vuotta/7470317 - Yle (24.2.2015): Putinin ex-neuvonantaja: ”Venäjä sotii Ukrainaa Novaja Gazeta: Venäjä suunnitteli Ukrainan osien haltuunottoa jo Janukovytšin vallassa ollessa.http://yle.fi/uutiset/novaja_gazeta_venaja_suunnitteli_ukrainan_osien_haltuunottoa_jo_janukovytsin_vallassa_ollessa/7827394
- Yle (21.3.2014): Krim halusi irti Ukrainasta jo 1990-luvulla.
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/03/21/krim-halusi-irti-ukrainasta-jo-1990-luvulla - Krohn, Elias | Helsingin yliopisto (4.3.2014): Krimillä ei luoteta Ukrainan valtaan.
https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/krimilla-ei-luoteta-ukrainan-valtaan - Rimpiläinen, Emma | Ydin (21.5.2015): Putinismiin kyllästyneet vailla johtajaa.
http://ydinlehti.fi/numero-2015-2/putinismiin-kyllastyneet-vailla-johtajaa/ - Benesch, Alexander | Recentr (4.10.2015). Alternative media needs to stop Putin worship now.
http://recentr.com/eng-wordpress/2015/10/04/alternative-media-needs-to-stop-putin-worship-now/ - Adomanis, Mark | Forbes (23.1.2015): Russia’s Population Is Still Growing, But Trouble Lies Ahead.
http://www.forbes.com/sites/markadomanis/2015/01/23/russias-population-is-still-growing-but-trouble-lies-ahead/ - Trading Economics: Russia — population. http://www.tradingeconomics.com/russia/populationr
- World Population Review: Russia Population 2015.
http://worldpopulationreview.com/countries/russia-population/ - Worldometers: Russia Population (live).
http://www.worldometers.info/world-population/russia-population/ - Krohn, Elias | Vastavalkea (11.9.2015): Operaatio Gladio ja Naton salaiset armeijat.
- Martinez, Brandon | Non-Aligned Media (4.10.2015): On Russia’s Campaign in Syria.
http://nonalignedmedia.com/2015/10/on-russias-campaign-in-syria/ - Ks. viite nro 11.
Mika Salmi on tietotekniikan insinööri, joka on viimeisten kymmenen vuoden aikana perehtynyt mm. terrorismiin ja siihen liittyviin sotiin. Artikkeli on Vastavalkeaa varten muokattu ja lyhennetty versio hänen blogissaan julkaisemastaan kirjoituksesta.
__._,_.___
Attachment(s) from =?iso-8859-1?Q?Heikki_Sipil=E4?= | View attachments on the web
10 of 12 Photo(s) (View all Photos)
Ymmärrän vaihtoehtomediaa varsinkin nykytilanteessa kun kukaan muu kuin Putin, joka on saanut viime aikoina entistäkin laajemmat valtaoikeudet, ei olisi voinut pysäyttää USA:n ainakin vuodesta 1980 haaveilemaa ja suunnittelemaa marssia: ensin arabikevään järjestäminen ja Irak… ja nykyisin Assadin kaatamiseksi ja sitten Iraniin.
Sen valossa, mitä mielestänne eniten maailmassa tulisi tehdä…
Tässä niistä ehkä tärkein: http://www.veteranstoday.com/2015/11/16/putin-g20-gets-evidence-that-g20-financing-isis/ (Vastaavia linkkejä olisi kymmeniä.)
http://dnipress.com/fi/posts/yhdysvallat-toimitti-jalleen-aseita-syyrian-militanteille/
Joka itsensä ylentää, se alennetaan.
Se on tavallaan koko maailman käsittävä New York, josta filosofi Jean Baudrillard antaa hyvän kuvan kirjassaan Amerikka.
Baudrillardia tiivistäen: Amerikka tuhoaa säälin ja myötätunnon tunteen, kaikkein arvokkaimman, vauhdilla: ei ole lupa pysähtyä. ’Pour people must exit’… köyhät ovat uhka kulutusmarkkinoille, häpeä koko maalle. Se on ontto, umpinarsistinen ’we did it / ’great! – isn’t it? -kulttuuri’
Kaikki moraalisesta alennustilsta ja barbariasta kertovia asioita.
Venäjän kaksinaismoraali ei liioin ole läpinäkyvää, Putin on aika rehellinen eikä jää alinomaa kiinni valheista kuten Obama. Ja suhde kansaan toimii. Hän kuuntelee.
Venäjä myös kunnioittaa kansainvälisiä lakeja aivan eri tavalla kuin USA, joka rikkoo niitä koko ajan.
Putin on myös henkilönä sympaattinen ja rauhallinen eikä uhoava ja itseään täynnä oleva kuten Obama on, asia millä on oma merkityksensä.
Itse suosittelisin mitä suurinta kyynisyyttä arvioitaessa suurvaltojen toimintaa ja heidän johtajikseen valikoituneiden ihmisten henkilöitä.