Joukkoviestimet ja tiedon autonomia

Joukkoviestimet ja tiedon autonomia

Kuka kertoo maailmasta niille, jotka vastaavat työläimmästä osasta elämää? Kannattaako heitä kiusata monimutkaisilla kertomuksilla talouselämän lainalaisuuksista? Eikö olisi parempi, jos he saisivat vähän kevennystä taakkaansa hauskoista kertomuksista ja pienistä viihteellisistä tarinoista? Absolutely!

Entä sitten, kun jotain pahaa tapahtuu, onko siinä laitaa, että joku vastuuton radikaali pääsee määrittelemään keskustelun suunnan? Taivas varjele, emmehän toki sellaista katsele hyvällä. Vaan mitä tehdä, onhan meillä vapaa lehdistö? Ei hätää, liikelaitokset omistavat lehtitalot ja ystävät Yleisradiossa kyllä osaavat työnsä. No problem already!

Vaihtoehtoiset tiedonlähteet ovat sangen sekalaisen seurakunnan käsissä ja ne vastaavat vain pientä osaa järjestelmällistä joukkotiedotuksesta. Radikaalit kirjoittajat ovat aina epäilleet mediaa aivan tietynlaisesta asenteellisuudesta, mutta isoilla julkaisuilla on varaa esittää riippumatonta.

Olen kuunnellut BBC:n englanninkielisiä lähetyksiä päivittäin vuodesta 1986 ja kesti aikansa, että opin ymmärtämään toimittajien äänensävyjä ja kuinka ne vaikuttavat uutisten ja ajankohtaisohjelmien välittämiin mielikuviin. Joskus sävyerot ovat tuskin havaittavia, joskus taas naamio hetkeksi väistyy. Näin kävi tänään, kun Newsday-ohjelman toimittajat hihittivät kertoessaan Krimin olevan vailla sähköä. Heistä se oli hauskaa.

Ei ole vaikea kuvitella, miten asia esitettäisiin, jos puolet Lontoosta olisi vailla energiaa, koska jokin vihamielinen taho olisi räjäyttänyt sähkölinjat poikki. Se olisi isku koko yhteiskunnan ja paikallisen liike-elämän perustuksia vastaan. Vakavinta mahdollista terrorismia. Asenne-ero on räikeä. Riippumaton koko planeetan yleisradio onkin infosodan osapuoli.

Esittämäni mediakritiikin tarkoitus ei ole väittää, että valtalehdistö vääristelisi kaiken ja tekisi sen johdetusti ja suunnitelmallisesti. Sen sijaan on olemassa tietyt aiheet, jotka laukaisevat lähes automaattisesti itsesensuurin tyyliin 'eihän tämä näin voi olla, koska tässä Saddamin/ Gaddafin/ Assadin/ Putinin hallitus esiintyy myönteisessä valossa'.

Vielä vakavampi syytös liittyy Lähi-idän ja Ukrainan tapahtumiin. Omalle politiikalle ikävät asiat kielletään refleksinomaisesti ja jos niitä ei voi kieltää, ne aluksi myönnetään, mutta seuraavina päivinä asiat selitetään pienin sävyeroin yhä uudestaan kunnes koko kertomus saa uuden merkityksen. Englanniksi sitä kutsutaan sanalla 'spin', tietoa punotaan kuin lankaa konsanaan.

Ukrainan osalta on menty vieläkin pidemmälle. Lännen suosiman osapuolen siviiliväestöön kohdistetut terroritoimet jätetään ensin kokonaan mainitsematta ja myöhemmin julkaistaan niistä kuvia ja kuvauksia, mutta kerrotaan hyökkäysten kohteen olleen tekojen takana. Lisäksi Kylmän sodan tyyliin irrotetaan yksittäiset teot niiden tapahtumayhteydestä ja kerrataan ne sadalla ja tuhannella.

Mediamanipulaation teho piilee sen välittömässä ajankohtaisuudessa. Jos ihminen saa tietonsa vain yhden osapuolen lähteistä on hänen lähes mahdotonta välttää vahvaa emotionaalista leimautumista. Tiedon leipomisen rytmi olisi saatava rikki. Silloin, kun ei vielä tiedä, missä mennään ja saapuu isoja uutisia, on ihminen herkässä tilassa. Se tapa, jolla asiat juuri sillä hetkellä esitetään, leimaa ne vahvasti.

Uutisoinnin rytmi ja mielikuvien ketju ovat hypnoottisen tehokkaita. Siihen virtaan kun jää, ei muu enää vaikuta. Sen jälkeen vieras tieto vaikuttaa omituiselta ja epäilyttävältä, jopa mahdottomalta. Tutun virran mukana tulevat selitykset takaavat immuniteetin vieraille tulkinnoille.

1970-luvulta tuttu kehotus "TYÖLÄINEN ÄLÄ LUOTA PORVARILEHTIIN" ei tarkoita sitä, että lukemista tulisi rajoittaa vaan, että ei pidä uskoa kaikkea mitä lehdissä kerrotaan. Varsinkaan jos kustantajan ystävien taloudellinen etu vaatii tosiseikkojen vääristelyä.

Ongelmana on, että muutoin rautaisen ammattitaitoinen lehdistö muuttuu kansakunnan kohtalon kysymyksissä sotapropagandan äänitorveksi. Fair enough, näinhän se aina ja kaikkialla tapahtuu, mutta kenen ehdoilla ja millä perusteilla? Onko pohjoisen Suomen ja amerikkalaisen liike-elämän etu aina sama?

Ei liene mitenkään mahdotonta, että liian suppean tiedonvälityksen vuoksi kulissien takana tehdyt päätökset ymmärretään väärin. Vaarallisinta on jos itse rupeaa uskomaan omiin jekkuihinsa. Minusta siltä Suomen Venäjä-politiikka vaikuttaa. Mene ja tiedä.

Guinnessin ennätysten kirja kertoo, että Suomessa on maailman vapain lehdistö. Pekka Sauri kirjoitti facebook-sivullaan, että suomalaiset ovat maailman valistunein kansa. Nyt on minun vuoroni hihittää. Riippuu varmaan millä tavalla mitataan. Siinä määrin, mitä itse olen voinut verrata, on asia lähes päinvastoin. Tuskin missään muualla Euroopassa on yhtä homogeeninen mediailmasto.

Tauno Auer 23.11.2015