Neuvostoliton historia - osa 37

Stalinin monet kasvot

Josif Stalin on yksi historian kuuluisimpia henkilöitä. Hänet tunnetaan kaikkialla maailmassa. Sellaisia nimiä on vain muutama: Muhammet, Jeesus, Napoleon, Hitler ja Elvis. Jokaisesta heistä syntyy välittömästi selkeä mielikuva. Näistä kuudesta Stalin on ristiriitaisin. Eri ihmisillä syttyvät eri lamput. Gruusian Gorissa sijaitsee Stalin museo -www.stalinmuseum.ge/eng/- Siellä hän on monille kansallissankari. Venäjälle Stalin on ennen muuta tärkeä sotapäällikkö. Suomessa häntä pidetään ehkä historian suurimpana hirmuhallitsijana.

Muutama vuosi sitten Stalin sijoittui kolmanneksi, kun Venäjällä yleisö nimesi kaikkien aikojen tärkeimmät venäläiset. Viime vuosina itänaapurissa on julkaistu useita uudelleen arvioita. Osa niistä on ollut sävyltään ylistäviä. "Stalin - Era of Achievements and Victories", "The Great Stalin - Manager of the 20th Century", "Stalin Without Lies: An antidote to the 'Liberal' Infection".

Myös englanninkielissä maailmassa tehdään uusia tutkimuksia. Esimerkiksi Stephen Kotkin "Stalin, vol. 1 - Paradoxes of Power, 1878 - 1928" (Allen Lane 2014) ja Oleg Khlevniuk "Stalin, New Biography of a Dictator" (Yale University Press 2015).

Suomessa omaksutun asenteen voi todeta myös tekemällä verkkohakuja kirjakauppiaiden myyntilistoilta. Mikään ei tunnu tuottavan suomalaisille tutkijoille suurempaa nautintoa kuin kertoa lukijoille Stalinin hirmutöistä.

Itse olen vastarannankiiski ja kun kuulen, että Stalin on paha, ajattelen välittömästi: ai jaaha, vai niin, hänessä täytyy siis olla myös jotain hyvää, jos vanhat 'jääkärit' häntä noin haukkuvat.

Stalinin syntilista on mittava. Erityisesti mielivaltaiset pidätykset ja teloitukset sekä vuoden 1937 terrori. Ansiot ovat kuitenkin eri kokoluokkaa. Ensimmäisenä tulevat mieleen Natsi-Saksan kaataminen ja Nürnbergin sotaoikeuden vaatiminen liittoutuneiden vastentahtoisuudesta huolimatta. Hän oli myös Neuvostoliiton korkeimpana johtajana yksi Yhdistyneiden Kansakuntien perustajista. Lisäksi vuoden 1949 vallankumouksen jälkeen Stalin oli suuressa arvossa Kiinassa.

Suomessa Stalin ja Hitler rinnastetaan. Tämä on tietysti poliittisten tarkoitusperien vaatimaa. Jos Stalin ja Hitler ovat yhtä pahoja, on Suomi vain viaton uhri. Tästä tulkinnasta ei ole pitkällä aikavälillä suurtakaan hyötyä.

Asiaa voi arvioida myös tilastojen pohjalta. Natsi-Saksan ylläpitämillä keskitysleireillä vangittujen kuolleisuusaste oli yli 50 %. Varsinaisilla joukkotuholeireillä kuten Auschwitzissa suhdeluku oli 80 % kaasukammioihin ja loput 20 % pakkotöihin.

Neuvostoliitossa sodan raskaimpina vuosina GULAG-vankileireillä kuolleisuus oli korkeimmillaan eli noin 25 %. Yhdysvalloissa sisällissodan jälkeen työleirien kuolleisuusaste oli paikoin lähes 50 % eli sama kuin saksalaisten pitämillä keskitysleireillä. (Nikolaus Wachsmann: KL - A History of the Nazi Concentration Camps - Little Brown 2015)

Suomi oli Toisen maailmansodan ja historiallisesti ainutkertaisen kansanmurhan aikana Natsi-Saksan liittolainen. Suomi ei kuitenkaan ollut kansallissosialistien johtama maa. Siksi meillä oli sodan jälkeen mahdollista päästä Neuvostoliiton kanssa sopuun.

Suomen itsenäisyyden kannalta Lenin ja Stalin olivat myönteisiä vaikuttajia. Lenin vuonna 1917 ja Stalin sodan lopulla ja sodan jälkeen. Tästä näkökulmasta katsottuna Stalinin herjaaminen tulee olemaan väliaikainen ilmiö. Valkoisella Suomella ei ole suurempia syitä valittaa. Pääsivät kuin koira veräjästä. Toisin on punaisten laita, koska niin monet suomalaiset kommunistit saivat surmansa terrorin aikana. Emme me toki sitä unohda.

Tauno Auer 18.11.2015