On jotenkin ajallemme ominaista – ja syvästi ironista – että sanat tarkoittavat ilmimerkitykseensä nähden päinvastaista.
Terroristijärjestöjä, kuten Isis et al., tukeva Turkin hallitus haluaa määrittää asian paljastaneet tahot terroristeiksi. Kun valtio tukee ja aseistaa terroristeja, se on ”ulkopolitiikkaa”. Kun asiasta kerrotaan, se on ”valtion salaisuuksien paljastamista” ja ”terrorismin tukemista”.
Sama pätee muihin terrorismintukijavaltioihin — ja niitähän riittää. Taannoin terroristeja (”maltillisia kapinallisia”) tukeva Ranska palkitsi kunnialegioona-mitalilla terroristeja aseistavan Saudi-Arabian erään prinssin terrorismin vastaisesta työstä. Suomi puolestaan myy Saudi-Arabialle aseita.
Kun kansainväliset sijoittajat ja länsimaat ”auttavat” jotakin maata ”saamaan taloutensa tasapainoon” ehdollisilla lainoilla, tarkoittaa se ”autettavan” valtion omaisuuden ulosmittaamista yksityistämällä omaisuus sijoittajille. Näin esimerkiksi Kreikasta on tehty rahoitussektorille ja sijoittajille alistetutussa asemassa olevaa siirtomaata.
Kun euroalueen keskuspankki EKP puhuu ”hintavakaudesta” ja siitä, että inflaatioaste on liian alhainen, EKP tarkoittaa, etteivät elinkustannukset ja hinnat nouse kyllin rivakasti syödäkseen ansiotulon saajien rahan reaaliarvoa, rahan ostovoimaa.

KUN MEDIAN PÄÄTOIMITTAJAT huolehtivat paimenkirjein ”sanan ja mielipiteen vapauden säilyttämisestä”, tarkoittavat he sallittujen, mielipidekäytävän sisällä pysyvien mielipiteiden sementoimista; sitä, että mielipidekäytävän ulkopuolella esitettävät mielipiteet ja näkökulmat vaarantavat totuusmonopolin aseman; ja sitä, että tästä syystä mielipiteiden esittäminen pitää rajata valtiollisen ja kaupallisen median moderointimahdollisuuksien ulottuvissa oleville foorumeille.
Päätoimittajien peräämä ”moniääninen keskustelu” tarkoittaa tässä viitekehyksessä sitä, että vain yksi taho saisi käydä yhteen suuntaan – ylhäältä alas – kulkevaa keskustelua.
Informaatiosodankäynti ja psykologiset operaatiot ovat olleet uutisissa viime aikoina, mutta analyyseissa on jäänyt mainitsematta se, että informaatiosodankäyntiä kohdistetaan meihin kaikkiin — herkeämättä – aivan kaikesta mahdollisesta ja myös ”omien” toimesta. ”Omien” tarjoama tieto ei välttämättä ole sen puhtaampaa kuin ”toisten” tarjoama.
Keksitte varmaan lisää esimerkkejä.
Kriittinen lähestymistapa on suotavaa. Mielipidettä ei kannata muodostaa heti eikä yhteen lähteeseen perustuen, motiiveja arvioimatta, taustavoimiin tutustumatta. Älkää nielkö toisten ajatuksia pureskelematta, vaan ajatelkaa ihan itse.