Joukko valtamedian päätoimittajia on herännyt vahtimaan ja puolustamaan omaa manipulointi- ja sensurointivaltaansa rapsakalla kannanotolla.
Edellisen kerran valtamedian päätoimittajat ryhdistäytyivät joukkoliikkeeksi kuutisen vuotta sitten, jolloin teemana oli luotettavan tiedon välittäminen Natosta ja julkilausuttuna tavoitteena Suomen saaminen Naton jäseneksi. Tätä luotettavaa tietoa jaettiin sitten äyskärimitalla, ja luotettavuuden varmemmaksi vakuudeksi mediasta sensuroitiin kielteiset uutiset Natosta ja sen johtovaltiosta Yhdysvalloista sekä Natoon kriittisesti suhtautuneiden kirjoituksia.
Yksi näistä natottajapäätoimittajista – Risto Uimonen Kalevasta – kohosi jopa Julkisen sanan neuvoston (JSN) puheenjohtajaksi tehtävänään valkopestä median päätoimittajia luotettavuuskuvan edelleen vahvistamiseksi. Valtamedian luotettavuudessa päästiinkin kevyesti Neuvostoliitosta tuttuihin, yli 100 prosentin lukemiin. Keinotkin olivat taattua neukkukamaa; manipulointi ja sensurointi olivat voimissaan.
Tämä natottamisharjoitus — tai oikeammin sillä uhoaminen — vaiettiin sittemmin vähin äänin olemattomiin, tulokset kun olivat kaikkea muuta kuin rohkaisevia. Kansalaisten enemmistö kun oli ja yhä on Nato-jäsenyyttä vastaan. Natottamispyrkimys sinällään ei ole hävinnyt mihinkään, vaan se on päinvastoin saanut uutta pontta USA:n ja Venäjän käymän informaatiosodan yhä uusien kierrosten myötä.
Tuon valtamedian natottamisinvaasion käynnisti puolen tusinan luotettavan päätoimittajan poppoo. Jälki-ilmoittautuneitakin toki löytyi; mm. Uuden Suomen päätoimittaja Markku Huusko esitti mielipahansa, kun häntä ei oltu kutsuttu joukkoon mukaan. Se ei toki vähentänyt hänen ja lehdykkänsä natottamisintoa.
Nyt valtamedian ryhtiliike on kasvanut 22 päätoimittajan kokoiseksi. Edelleenkään mukaan ei ole kelpuutettu Uuden Suomen päätoimittaja Markku Huuskoa. Onko tämä tulkittava siten, että Uusi Suomi ei olekaan luotettava media? Onko se peräti valemedia? Vastavalkea jakaa kyllä tämän käsityksen.
”Tuemme yksittäisiä journalisteja, jotka työnsä vuoksi joutuvat parjauskampanjoiden kohteeksi. Emme salli, että journalisteja vaiennetaan painostamalla.”
.
Tämä huoli on varmasti aiheellinen. Muistammehan, kuinka valemedia Ilta-Sanomat  julkaisi 5.3.2014 Ulkopoliittisen instituutin (UPI) tutkijan Charly Salonius-Pasternakin hyökkäyksen Krimin tapahtumia uutisoinutta Ylen toimittajaa Marja Mannista vastaan.
Sittemmin eli 16.10.2014 Marja Manninen valitteli Journalisti-lehden artikkelissa ’Virallisen totuuden välttelijät’:
”Suomessa ei saisi kertoa mitään, mikä on Venäjälle edullista. Mutta minä teen näitä juttuja sen perusteella, mitä koen, näen ja mitä tietoa hankin, enkä sen perustella, miellyttääkö tieto Suomessa tai jossain muualla.”
.
Nyttemmin Marja Manninenkin näyttää alistuneen valtamedian oman painostuksen edessä uutisoimaan Venäjän tapahtumia toivotussa sävyssä. Vaikuttaisi siltä, että tämänkertainenkin päätoimittajien ulostulo on tarkoitettu enemmänkin omien rivien suoriksi ampumiseen kuin aidoksi huoleksi median luotettavuudesta. Siltä osin ei ole tapahtunut mitään oleellisia parannuksia; suomalainen valtamedia on edelleenkin amerikkalaisjohtoisen länsimedian perifeerinen kaiutinyksikkö.
Nykyään valtamedian luotettavuutta punnitaankin enemmän Venäjä-vastaisuuden mittarilla kuin konsanaan natottamisinnolla. Mutta samaa asiaahan ne toki ajavat.
Vastavalkea on julkaissut 8.4.2015 tästä aihepiiristä Vesa Raiskilan mainion artikkelin ’Suomen media ja Venäjän propaganda’.
Valtamedia pyrkii tällä kannanotollaan palauttamaan siltä pois lipuvaa yksinoikeutta joukkotiedotukseen. Tällainen luonteeltaan totalitaristinen pyrkimys ei ole tätä päivää teknologian kehityksen luodessa uusia mahdollisuuksia uusien toimijoiden osallistumiselle tiedon- ja uutisvälitykseen.
Lähde
Yle (1.3.2016): Päätoimittajien kannanotto: Luotettavan median puolestahttp://yle.fi/uutiset/paatoimittajien_kannanotto_luotettavan_median_puolesta/8709207