Vihreiden lyhyt historia - osa 4/15

 

Tavanomainen tapa määritellä nykyaikaisen ympäristöliikkeen synty on viitata vuonna 1962 ilmestyneeseen Rachel Carsonin kirjaan 'Äänetön kevät". Radkaun laajemmassa näkökentässä vihreän liikkeen syntymän maailmanhistoriallinen ennakkoehto oli idän ja lännen välinen liennytyspolitiikka. Luonnonsuojeluliike tuntuu menestyvän parhaiten rauhan aikoina ja kylmän sodan ankarimpien paulojen oli ensin hellitettävä ennen kuin vihreä liike sai äänensä kuuluvulle.

 

Radkau viittaa kokonaiseen tapahtumien ryppääseen vuosina 1965 - 1972, jotka jouduttivat uuden ja itsetajuisen ympäristöliikkeen syntyä. Niitä olivat mm. Vietnamin sota ja Yhdysvaltojen ilmavoimien harjoittama Agent Orange -kasvimyrkyn käyttö, Boockchinin ja Herberin kirja Crisis In Our Cities, vuodesta 1970 lukien järjestetty 'Maan päivä', monet yhden asian liikkeet ympäri maailman, Cousteau'n valtamerien saastumisesta varoittavat dokumenttielokuvat, Greenpeace-järjestön toimet Ranskan ydinkokeita vastaan ja avaruudesta otetut valokuvat sinisestä planeetasta.

 

Vuonna 1968 alkanut nuorisoliikehdintä loi uuden maaperän erilaisille yhteiskunnallisille liikkeille kaikilla mantereilla. Radkaun mukaan vahvimman sysäyksen tämä sai Yhdysvalloista, jossa David Brower perusti radikaalin Friends of the Earth -liikkeen, Paul Ehrlich kirjoitti 'Population Bomb' - kirjan räjähdysmäisestä väestönkasvusta ja Garrett Hardin naputteli esseen Tragedy of the Commons (yhteismaan murhenäytelmä).

 

Vasemmistolaisen rauhanaktivistin ja tiedemiehen Barry Commonerin mukaan "kaikki on yhteydessä kaikkeen muuhun". Commonerin sanotaan tuoneen ympäristötietoisuuden suuren yleisön tietoisuuteen. Radkaun mukaan tämä auttoi nuoria luonnonsuojelijoita ymmärtämään nykyaikaisen elämäntavan ja luonnonjärjestelmien tuhoutumisen välisen yhteyden. Tällainen ymmärrys johti siihen, että nuoret lakkasivat kerrassaan uskomasta valistusajan yhteiskunnalliseen ja aineelliseen edistyksellisyyteen.

 

Suomalainen näkökulma 4/15

 

OIVALLUS JÄRJEN TOISSIJAISUUDESTA

 

Tässä yhteydessä haluan kommentoida Friedrich Paulsenin (1846 - 1908) määritelmää (lähde: "Taito olla ja pysyä oikeassa" N&N ISBN 952-5503-16-X, s.89). Selitykseni taustalla on huomio poliittisen vastakkainasettelun syntymisestä. Se tapahtuu ainakin osittain "silloin, kun ihmisten tiedot ja asenteet ovat ristiriidassa" (kognitiivinen dissonanssi). Oma aiempi huomioni on ollut, että vaikka henkilö näkisi tapahtuman kirkkaasti, pystyy hän silti muuttamaan saamaansa informaatiota omien tarpeittensa mukaisiksi.

 

Oiva esimerkki on monien vihreiden asenne Venäjään. Suomen liittolaiset pommittavat ja tuhoavat maan toisensa jälkeen (Afganistan, Irak, Libya, Jemen) tai sysäävät muita sisällissotaan (Syyria ja Ukraina) ja silti se on Venäjä, joka on aina suurin pahantekijä. Vaikka syytös on tuulesta temmattu (todellisen syyllisen me kaikki tiedämme: NATO) useimmat ovat silti vakuuttuneita siitä, että perimmäinen syyllinen on kuitenkin Venäjä. Miten tämä on mahdollista, sen yritän selittää tässä.

 

NÄIN SE TAPAHTUU

 

Paulsen: "ymmärrys työkaluna erottelee edut ja haitat"

Auer: ihminen ymmärtää miten hänen kannattaa toimia menestyäkseen omassa yhteisössään; tämä erottelu tapahtuu useimmiten automaattisesti, poliittiset arvot imetään äidinmaidosta

 

Paulsen: "mutta tahto asettaa tavoitteet"

Auer: tavoitteiden asettelu perustuu siihen, mikä arvioidaan mahdolliseksi saavuttaa; joukkotiedotusvälineet rajaavat hyväksytyn keskustelun aiheet tarkoitushakuisesti, myös tämä tapahtuu yleensä automaattisesti

 

Paulsen: "puhdas tietämisen intressi ei selitä toimijuutta"

Auer: ihminen ei ole ensisijaisesti kiinnostunut riippumattomasta ja objektiivisesta tiedosta vaan omista eduistaan

 

Paulsen: "tahto suo suunnan mielteille"

Auer: esimerkiksi verovilppiä paheksunut ihminen lopettaa paheksumisen itse verovilppiä tehtyään (so. kognitiivinen dissonanssi)

Auer: ihminen haluaa nähdä välttämättömyyden myönteisessä valossa; esim. koska USA:ta tai EU:ta ei voi käytännössä vastustaa, ne kannattaa nähdä myönteisessä valossa, muutoin elämä muuttuu mahdottomaksi ja jopa omien lasten tulevaisuus vaarantuu

 

Paulsen: "[tahto] säätää tarkkaavaisuuden"

Auer: ihminen näkee, mitä hän haluaa nähdä

 

Paulsen: "[tahto] ohjaa havaintoja"

Auer: ihminen näkee, mitä hän on tottunut näkemään

 

Paulsen: "[tahto] kaitsee muistia"

Auer: ihminen muistaa, mitä hän haluaa muistaa, eikä mielellään muistele itselleen ikäviä asioita

 

Paulsen: "ja vaikuttaa arvosteluun"

Auer: siispä Venäjä on paha, ja jos henkilö ei jostain syystä halua tai voi sanoa Venäjää pahaksi hän kyllä löytää tiedot, jotka todistavat, että Venäjää hallitsevat ilkeät johtajat, jotka eivät edusta maan kansalaisten todellisia etuja

 

Näin keskustelu kiertää kehää ja mielipiteiden vaihtaminen ja keskustelu käyvät mahdottomiksi. Näin ollen konfliktin sattuessa fyysinen voima ratkaisee, ja toki se ärsyttää monia, että Venäjä on edesmenneen Neuvostoliiton ydinaseohjelman vuoksi voittamaton. Se on juuri tämä ärtymys, joka on johtanut ilmapiirin tulehtumiseen. Voittamattomuutensa vuoksi Venäjästä on tullut pysyvä syntipukki.

 

Tauno Auer 6.3.2017

Helsinki