S.N.T.L:n historia - osa 152

 

SUURLÄHETTILÄS IVAN MAISKIN PÄIVÄKIRJA

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

24.8.1939

 

Eilen myöhään illalla solmittiin Moskovassa hyökkäämättömyyssopimus Neuvostoliiton ja Saksan välillä, ja tänään Rippentrop lentää takaisin. [...] Sopimuksen kesto on kymmenen vuotta.

 

Maamme politiikka on selvästi muuttanut suuntaansa, sen tarkoitus ja seuraukset ei ole vielä minulle täysin selviä. Täytyy odottaa lisätietoja Moskovasta...

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

29.8.1939

 

Epätietoisuuden ja ahdistuksen täyteinen päivä.

 

Sodan ja rauhan punnuksia mitataan epävakailla, vapisevilla vaaoilla, kuka pystyy sanomaan, mitä huominen tuo mukanaan?

 

31.8.1939

 

Palattuamme teatterista kuulimme radiosta hätkähdyttävän uutisen: Hitlerin 16 kohdan vaatimus Puolalle. [...] Mitä tämä oikein on? Askel taaksepäin? Aikomus hidastaa tahtia?

En oikein usko. Hitlerin on liian myöhäistä perääntyä. Kyse on lähes varmasti viekastelusta. Lieneeköhän tässä kyse yrityksestä hämätä kansainvälistä mielipidettä ja luultavasti myös saksalaisia juuri ennen ratkaisevaa loikkaa?

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

1.9.1939

 

Eiliset epäilyt osoittautuivat täysin oikeutetuiksi. Tänään, aikaisin aamulla, Saksa hyökkäsi Puolaan ilman mitään ennakkovaroitusta ja ryhtyi pommittamaan puolalaisia kaupunkeja. Puolan armeija ja ilmavoimat taistelee vimmatusti vastaan kaikkialla.

 

Niinpä, sota on sitten alkanut. Suuri historiallinen solmu on aukaistu. Ensimmäinen kivi vierii rinnettä alas. Monet muut tulevat sitä seuraamaan. Tänään maailma on ylittänyt uuden aikakauden kynnyksen. Maailma tulee olemaan sodan jälkeen hyvin erilainen. Suurten muutosten aika ihmiskunnan kehityksessä on käsillä. Minä tulen nämä muutokset näkemään paitsi tietysti jos jokin hullu tapahtuma päättää päiväni.

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Aleksandr Bek: Kenraali Panfilovin reservi. Teos kertoo tapahtumista toisen maailmansodan alkuajoilta. Suomentaja on Juhani Konkka.

 

Baurdžan Momyš-Uly: Mitä varten elän? Minkä vuoksi taistelen? Minkä takia olen valmis kuolemaan tällä sateiden pehmittämällä maalla Moskovan edustalla? Olen kaukaisten arojen kasvatti, Kazahstanin poika, aasialainen, - minkä vuoksi siis taistelen Moskovasta, puolustan tätä maata, jota isäni, vaarini ja hänen vaarinsa jalka ei ole kertaakaan polkenut? Taistelen innolla, sellaisella innolla, jota en ole aikaisemmin tuntenut ja jota ainoakaan rakastettu nainen ei olisi voinut herättää minussa. Mistä tuo into lähtöisin?

 

Kazahien tapana on sanoa: ihminen on onnellinen siellä, missä häneen luotetaan ja missä häntä rakastetaan.

 

Muistan vielä toisenkin kazahilaisen sananparren: Parempi on olla omassa suvussaan saappaan anturina kuin vieraassa sulttaanina. Neuvostomaa merkitsee minulle omaa sukua, minun synnyinmaatani. Sen joka kolkassa tunnen tasa-arvoisuuden, vapauden onnea.

 

Minä, kazahi, joka ylpeilen omasta arojen kansastani, sen perintätaruista, lauluista, historiasta, kannan nyt ylpeänä puna-armeijan upseerin pukua, komennan neuvostosotilaiden, venäläisistä, ukrainalaisista, kazaheista kokoonpantua pataljoonaa.

 

Sotilaani, jotka ovat velvollisia täyttämään napisematta jokaisen käskyni, ovat kanssani tasavertaisia. En ole heille herra, en hallitsevan luokan jäsen. Lapsemme juoksevat yhdessä kouluun, isämme elävät kylki kyljessä ja jakavat näitten vaikeitten aikojen koettelemukset ja surun.

 

Meillä ei ole herroja! Pukeutuipa joku toinen kuinka hyvin tahansa, ajoipa miten kadehdittavassa autossa hyvänsä, minun tasavertaisuuden tunnettani, minun arvoani ja ylpeyttäni ei loukkaa se, vaikka kävelenkin jalan. Enkä sano ketään herraksi.

 

Kas kaiken tuon vuoksi taistelen täällä Moskovan edustalla, tällä maalla, jota isäni, vaarini ja hänen vaarinsa jalka ei ole polkenut! Kas tämän kaiken vuoksi rakastamme neuvostomaatamme! Me! En tarkoita vain itseäni.

 

* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *

Helsinki 30.3.2017