FBI-johtaja Comeyn ja NSA-johtaja, amiraali Michael Rogersin 20.3.2017 antamat todistajalausunnot edustajainhuoneen tiedusteluvaliokunnalle tekivät selväksi, että demokraatit, Comey ja Rogers pyrkivät konfliktiin Venäjän kanssa.
Republikaanien mielenkiinto kohdistui lähinnä siihen, miten Trump-republikaaneja vastaan suunnatut vuodot tulivat kokouksista, joissa oli läsnä vain CIA:n, NSA:n ja FBI:n johtajat. Tietenkään he eivät saaneet vastausta — mikä osoittaa, kuinka vähän valtaa parlamentaarisilla valvovilla valiokunnilla on. Comey sanoi toistamiseen, ettei hän voi kertoa valiokunnalle mitään, koska se vahvistaisi, että vuoto lehdistölle on todella tapahtunut. Mutta, hän sanoi, puhuen yleisellä tasolla eikä mistään tietystä vuodosta, useimmat vuodot tulevat ”joltakulta, joka kuuli jotain” ja kertoo sen eteenpäin medialle, mikä myöskin selittää joidenkin vuotojen epätarkkuuden. Toisin sanoen, älkää meitä syyttäkö.
Demokraatit olivat joukkovoimalla demonisoimassa Venäjää, Putinia, ja ketä tahansa – varsinkin Trump-republikaania – joka puhui venäläiselle edes yksityishenkilönä, kuten kenraali Flynn suositellessaan Venäjän suurlähettiläälle, ettei Venäjä vastaisi samalla mitalla presidentti Obaman venäläisdiplomaattien maastakarkotukseen joulun tienoolla. Demokraatit antoivat Putinille jälleen uuden demonisen tittelin. ”Uuden Hitlerin”, ”roiston” ja ”mafiapomon” lisäksi Putinista tuli nyt ”lintuhämähäkki vakoojaverkon keskiössä”.
Demokraattien mielestä se, että Flynn oli saanut venäläiset luopumaan kostosta, oli Obaman hallinnon Venäjä-suhteiden huonontamiseen tähtäävään politiikkaan sekaantumista. Osa demokraateistä piti sitä maanpetoksena. Toiset puolestaan osoituksena siitä, että Flynn ja Trump ovat Putinin vallassa. Jotkut demokraatit pitivät sitä jonain vieläkin pahempana.
Demokraatit olivat myös hyvin huolissaan lobbaajien – etenkin republikaanien, mukaan lukien ulkoministeri Rex Tillerson – työskentelystä venäläisten tahojen hyväksi. Tosiasiassa kaikki maat palkkaavat lobbaajia, jotka eivät aina rekisteröidy vieraan valtion asiamiehiksi, kuten nyt Israelin lobbaajat, tai – mikäli uutiset aikanaan pitivät paikkansa – uuskonservatiivi Richard Perle, joka edusti Turkkia Washingtonissa. [Toimituksen huomautus: Outoa, että demokraatit ovat huolissaan lobbaustoiminnasta, jota itse harjoittavat venäläisten toimijoiden hyväksi.]
Demokraatit olivat kenraali Flynnin kimpussa myös, koska tämä oli kiistänyt ottaneensa rahaa Venäjän valtiolta. Flynn oli saanut palkkion osallistumisestaan RT:n kymmenvuotisjuhlaan Moskovassa. Onko uutiskanava RT yhtä kuin Venäjän valtio? Venäjän valtio on RT:n merkittävä rahoittaja, mutta miten tämä eroaa National Public Radion, Radio Free Europe/Radio Libertyn tai Voice of American saamasta Yhdysvaltain valtion rahoituksesta? Tarkoittaako se, että jokainen, joka antaa haastattelun NPR:lle, Radio Libertylle tai VOA:lle, on Amerikan presidentin vallassa oleva USA:n agentti? Tekeekö näiden organisaatioden tilaisuuteen osallistuminen henkilöstä ”Amerikan kätyrin/narrin?” Onko sellaisista henkilöistä lista?
Tiedusteluvaliokunnan tilaisuudessa demokraatit yrittivät kriminalisoida jokaisen, joka työskentelee Yhdysvaltain ja Venäjän suhteiden parantamiseksi. Jos kannattaa rauhaa kahden ydinasevaltion välillä, leimautuu Venäjän agentiksi ja joutuu listalle. Demokraatit väittivät, että Venäjä on sotajalalla oleva vihollinen. Eikä heillä ollut vaikeuksia saada Obaman nimittämiltä Comeylta ja Rogersilta siihen vahvistusta.
Yhdysvaltain tiedustelupalvelut pitävät Harmageddonin riskiä pienempänä pahana kuin itseensä kohdistuvia budjettileikkauksia.
Comey ja Rogers sanoivat, että Venäjä on USA:n pääasiallinen uhka, joka toimii etuamme vastaan ja vahingoittamistarkoituksessa. Vahingoittamistarkoitus pitää sisällään USA:n hegemonian ja yksipuolisen päätöksenteon vastustamista. Toisin sanoen, jos Venäjän hallitus toimii Venäjän hyväksi, Venäjän hallitus vahingoittaa Yhdysvaltoja. Todistajalausunnoista tuli selväksi, että mikä tahansa vastustus millekään, mitä Washington tekee, on vastoin Amerikan etua.
Sekä Comey että Rogers julistivat – virheellisesti – että Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan ja vallannut Krimin väkivalloin. Jos Comey ja Rogers ovat niin huonosti informoituja, että uskovat noin, he ovat epäkelpoja virkoihinsa. Krim on ollut osa Venäjää 300 vuotta. Väestö on lähes kokonaan venäläistä. Kun Neuvostoliitto romahti ja Washington hajotti sen osiin, Ukrainasta tuli ensimmäistä kertaa historiassa itsenäinen. Krim, jonka Hruštšov siirsi vuonna 1954 Venäjän sosialistiselta neuvostotasavallalta Ukrainan sosialistiselle neuvostotasavallalle, tuli Ukrainalle sillä ehdolla, että Venäjällä on pitkäaikaisella vuokrasopimuksella laivastotukikohta Krimillä.


KUN WASHINGTONIN ORKESTROIMA vallankaappaus syrjäytti demokraattisesti valitun presidentin Ukrainassa, venäläisväestö Krimillä ja nyttemmin kansantasavalloiksi julistautuneilla Luhanskin ja Donetskin alueilla joutui itäukrainalaisten uusnatsiryhmittymien hyökkäysten ja uhan kohteeksi. Ukrainan natsit olivat taistelleet Hitlerin rinnalla Neuvostoliittoa vastaan. Valtaosa alueiden ihmisistä äänesti taustansa mukaisesti Venäjän puolesta. Vaalit olivat reilut ja avoimet. Koska Krimillä on Venäjän Mustanmeren laivaston päätukikohta, Krim oli valmiiksi venäläisjoukkojen miehittämä. Se, että Comey ja Rogers sanovat tapausta maahantunkeutumiseksi, kertoo joko tietämättömyydestä tai epärehellisyydestä.
Toden totta FBI:n, NSA:n, CIA:n ja Obaman hallinnon epärehellisyys tulee esiin pitkästä kampanjasta valheita, vääristelyä ja tarkoitushakuisia ”vuotouutisia” eli tiedustelupalveluiden ”journalisteille” syöttämiä tarinoita Venäjän sekaantumisesta presidentinvaaliin. Tosiasiassa kysymys on sotateollisen yhteenliittymän suunnattoman budjetin ja vallan puolustamisesta. Trump vaaransi sekä budjetin että vallan, kun hän julisti politiikakseen Venäjä-suhteiden normalisoinnin. Jos Venäjä-suhteet normalisoidaan, huolellisesti organisoitu ”Venäjän uhka” katoaa. Yhdysvaltain tiedustelupalvelut eivät halua, että niin käy. Ne pitävät Harmageddonin riskiä pienempänä pahana kuin itseensä kohdistuvia budjettileikkauksia.
Demokraattien äly ei todennäköisesti riitä ymmärtämään, että he ovat lietsomassa sotaa kahden ydinasevallan välillä. Demokraatit haluavat epätoivoisesti löytää syntipukin vaalitappiolleen. Sitä paitsi he havittelevat Trumpin viraltapanoa syyttämällä häntä salaliitosta Putinin kanssa. Vaikka varapresidentti Pence kelpaa russofobina sotateolliselle yhteenliittymälle, demokraatit toivovat pääsevänsä myös hänestä eroon sillä perusteella, että valinta tapahtui väitetyn salaliiton ansiosta. Se avaisi demokraateille pääsyn takaisin Valkoiseen taloon.
Amerikkalaisten tulisi ymmärtää, että demokraattien ja republikaanien välinen poliittinen kilpailu käydään siitä, kumpi puolue saa rahat palveluksista rikkaimman prosentin porttona. Perinteisesti se puolue, joka on Valkoisessa talossa, saa suurimman osan, joten molemmat haluavat sinne.
Hillary Clintonin tukija ja presidentti Obaman virkaatekevä CIA-johtaja Michael Morell, josta oli määrä tulla CIA:n johtaja Hillaryn kaudella, sanoi: ”Mitä tulee kysymykseen, juonitteliko Trumpin kampanja venäläisten kanssa: Savua löytyy, muttei lainkaan tulta. Ei edes pikku nuotiota, ei edes kynttilää, ei edes kipinää. Ja etsijöitä riittää.”
Morell uskoo, että venäläiset hakkeroivat Hillaryn raskauttavat sähköpostit, mutta eivät salaliitossa Trumpin kanssa, vaikka todistusaineisto viittaakin tyytymättömän Bernie Sandersin kannattajan sisäpiirivuotoon Demokraattien kansallisesta komiteasta.
Obaman kansallinen tiedustelujohtaja James Clapper sanoi Meet the Press -televisio-ohjelmassa viides maaliskuuta, että hän ei ollut nähnyt mitään todisteita Trump–Putin -salaliitosta jättäessään viran 20. tammikuuta.


KUN KUUNTELEE Comeytä ja Rogersia, voi kysyä: Jos nämä eivät toimi presidentti Trumpia vastaan, niin mikä sitten on Trumpia vastaan toimimista? Trumpin kannattajat kysyvät, miksi Trump ei erota näitä kahta miestä, jotka pyrkivät estämään Washingtonin ja Venäjän välisten vaarallisten jännitteiden vähentämisen. Ovatko demokraatit, Comey, Rogers, CIA ja heidän mediaprostituuttinsa niin tyhmiä, etteivät ymmärrä mitä tarkoittaa, kun Venäjän presidentti sanoo, että ”amerikkalaiset ovat tuhonneet luottamuksemme heihin”?
Trump ei anna potkuja Comeylle ja Rogersille, koska hän ei pysty. Jos hän erottaa heidät, demokraatit ja ”journalistit” selittävät potkut osoituksena siitä, että Trump on Venäjän agentti ja peittelee maanpetoksensa jälkiä erottamalla sen tutkijat. Trump pyrkii käyttämään itseään vastaan organisoitua mediahyökkäystä vastaan Twitteriä, luodakseen edes jonkinlaista järjestäytymistä tukijoihinsa: työväenluokkaan, joka hänet valitsi. Trump ei kuitenkaan voi luottaa edes republikaanipuolueeseen. Useimmat republikaanit ovat hekin riippuvaisia sotateollisen yhteenliittymän rahoituksesta ja republikaanit tietävät, että tiedusteluelimillä on heistä kaikenlaista törkyä. Trumpin puolesta kamppailu asettaisi heidät itsensä alttiiksi.
On kiistatonta, että CIA kontrolloi mediaa, sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa. Udo Ulfkotten kirja Gekaufte Journalisten paljasti CIA:n otteen eurooppalaisista toimittajista, kun se julkaistiin Saksassa vuonna 2014. Englanninkielinen laitos, Journalists for Hire: How the CIA Buys the News, ilmestyy ensi toukokuussa. Sitä odotellessa Joel Whitneyn kirja Finks: How the C.I.A. Tricked the World’s Best Writers riittää osoittamaan, kuinka Amerikan arvostetuimmat journalistit nielivät CIA:n koukun ja ”uskoivat pelastavansa vapautta” palvelemalla propagandisteina.
Länsimaiden ihmisten tulisi ymmärtää, että jos heidän kuulemallaan uutisella on merkitystä USA:n sotateolliselle yhteenliittymälle, uutinen on CIA:n käsialaa. CIA palvelee sotateollisen yhteenliittymän etua — ei Amerikan kansan etua eikä rauhan asiaa.
Paul Craig Roberts on amerikkalainen ekonomisti, joka toimi apulaisvaltiovarainministerinä presidentti Ronald Reaganin hallituksessa. Hän on ollut toimittajana ja kolumnistina mm. The Wall Street Journalissa ja Business Weekissä. Roberts on kirjoittanut useita kirjoja, joista viimeisin on The Neoconservative Threat to World Order.
Tämä Teemu Huttusen suomentama artikkeli julkaistiin alun perin 20.3.2017 nimellä The Conspiracy Against President Trump.

Artikkelikuva: Alpha Coders | Wallpaper Abyss
Muokkaus: Vesa Raiskila

Lue myös