Maailma
Viisi merkkiä kasvavasta suursodan uhasta
Tekijä Darius Shahtahmasebi - 5.3.201713
Jaa Facebookissa Tweettaa Twitterissä
Tammikuussa 2017 entisen Neuvostoliiton viimeinen johtaja Mihail Gorbatšov varoitti, että maailma on valmistautumassa sotaan. Monikin asia tukee Gorbatshovin väitettä, mutta tässä artikkelissa keskitytään viiteen kaikkein ilmeisimpään merkkiin lähestyvästä sodasta, joita valtamedia ei ota vakavasti. Tästä syystä suuri yleisökään ei ole niistä tietoinen.
Viisi merkkiä kasvavasta suursodan uhasta
Tekijä Darius Shahtahmasebi - 5.3.201713
Jaa Facebookissa Tweettaa Twitterissä
Tammikuussa 2017 entisen Neuvostoliiton viimeinen johtaja Mihail Gorbatšov varoitti, että maailma on valmistautumassa sotaan. Monikin asia tukee Gorbatshovin väitettä, mutta tässä artikkelissa keskitytään viiteen kaikkein ilmeisimpään merkkiin lähestyvästä sodasta, joita valtamedia ei ota vakavasti. Tästä syystä suuri yleisökään ei ole niistä tietoinen.
1. Matkustuskielto
Presidentti Donald Trumpin hallinnon asettamassa seitsemän muslimimaan asukkaiden matkustuskiellossa Yhdysvaltoihin ei ole mieltä terrorismin torjumisen näkökulmasta. Yhdysvaltain turvallisuusviranomaisen raportti ei ole löytänyt todisteita matkustuskiellon kohteina olevien maiden aiheuttamasta turvallisuusuhasta. Sen sijaan esimerkiksi Saudi-Arabia, joka ei ole matkustuskieltolistalla, on pitkään tukenut terrorismia politiikan välineenä, kuten eräs saudiviranomainen äskettäin myönsi. Listalla ei ole myöskään Turkkia, joka on mittavasti avustanut ISIS-taistelijoita, ei Qataria, joka on käyttänyt valtavia rahasummia fanaattisten jihadistien aseistamiseen – ja niin edelleen.
Kuusi Trumpin kieltolistan seitsemästä maasta oli mukana kenraali Wesley Clarkin paljastamassa muistiossa, joka otettiin käyttöön pian 9/11-iskujen jälkeen. Siinä kerrottiin, miten Yhdysvallat tulee kaatamaan hallitukset seitsemässä maassa. Clarkin mainitsemalla listalla olivat Irak, Libya, Libanon, Somalia, Sudan, Syyria ja Iran.
Viimeiset kaksi vuosikymmentä osoittavat, ettei Clarkin lista ole pelkkä salaliittoteoria. Irak vallattiin vuonna 2003, ja Yhdysvallat on tukenut somalialaisia sotapäälliköitä ja pommittanut maata jo jonkin aikaa. Pentagonin on uutisoitu harkitsevan sotatoimien laajentamista Somaliassa. Israel epäonnistui Libanonin haltuunotossa vuonna 2006, mutta viime vuonna maa varoitti, että seuraava yhteenotto Libanonin kanssa tulee olemaan ”armoton”. Yhdysvaltain joukot ovat Sudanin maaperällä. Libya tuhottiin vuonna 2011, mikä pohjusti aseiden ja taistelijoiden siirtoa Syyriaan – maahan, jota sitoo Iraniin yhteinen puolustussopimus.
Trumpin matkustuskieltolistalla Libanonin korvaa uusin konfliktipesäke, Jemen.
Matkustuskieltolistalle on lisätty Iran, jossa ei ole sisäistä konfliktia, joka ei pommita muita maita ja joka on yksi ISISin vastaisen rintaman keskeinen toimija. Tämä kertoo, että taustalla on jotain pahaenteisempää kuin pelkkä huoli kansainvälisestä terrorismista.
2. Trumpin Iranin-vastainen retoriikka
Hoideltuaan Libyan Obaman hallinto sai tehtäväkseen toistaa sama Syyriassa ja kaataa Assadin hallinto. Syyrian kapinallisille annettu massiivinen tuki ei tuottanut toivottua tulosta, eikä Obama onnistunut saamaan kansainvälistä ja suuren yleisön tukea ilmaiskuille Syyrian hallitusta vastaan vuonna 2013. Venäjä tarjosi diplomaattista ratkaisua ja varoitti, että maalla on ”suunnitelmansa”, jos Amerikan sotavoimat päättäisivät iskeä Syyriaan, jossa Venäjällä on tukikohta. Tämän jälkeen Obama varoitti Irania todeten, ettei Yhdysvaltain päätös olla hyökkäämättä Syyriaan merkinnyt sitä, ettei USA saattaisi edelleen iskeä Iraniin sen väitetyn ydinaseohjelman vuoksi.
Venäjä puuttui tapahtumiin Syyriassa vuonna 2015, mikä oli seuraava takaisku Washingtonin hallinnonvaihtosuunnitelmille, kuten ulkoministeri John Kerry myönsi vuodetussa äänitallenteessa.
Trumpin hallinto näyttää siirtäneet painopistettä pois Syyriasta ja kohti Irania, mikä vastaa George W. Bushin hallinnon linjaa.
Trumpin tiimillä on ”pakkomielle” Iranista, ja se on syyttänyt Irania suurimmaksi terrorismin valtiolliseksi tukijaksi. Britannian pääministeri Theresa May on myös korostanut Iranin vaikutusvallan kasvamisen estämisen tärkeyttä. Trump todennäköisesti piti hänen lausunnostaan, koska May sai Trumpilta seuraavana päivänä lupauksen sataprosenttisesta sitoutumisesta Natoon.
Iranin ohjuskokeen seurauksena Tumpin hallinto kertoi virallisesti laittavansa Iranin ”tarkkailuun” ja korosti reagoivansa tarvittaessa Iranin toimiin.
Viime kuussa Trump tviittasi, että Iran ”leikkii tulella” ja vannoi, ettei hän olisi läheskään yhtä kiltti kuin edeltäjänsä Irania kohtaan. Tämä on huomionarvoista siksikin, että Trump on syyttänyt Irania ydinsopimuksen rikkomisesta, vaikka sopimus ei kiellä muilla kuin ydinaseilla tehtäviä kokeita.
Vuonna 2015 solmittua ydinsopimusta Iranin kanssa on pidetty yhtenä Obaman suurimmista diplomaattisista saavutuksista, mutta todellisuudessa sopimus oli tuomittu epäonnistumaan. Samalla tavalla kuin Libya suostuteltiin luopumaan asevarusteluohjelmistaan ennen maan hajottamista pommituksin vuonna 2011, on mahdollista, että diplomaattiset toimet Iranin suuntaan ovat olleet pelkkä savuverho, jonka nojalla Yhdysvaltojen on helpompi vakuuttaa kansainvälinen yhteisö siitä, että Irania vastaan iskeminen on oikeutettua.
Brookings-instituutin teoksessa ”Which Path to Persia? Options for a New American Strategy toward Iran” (”Mitä tietä Persiaan? Vaihtoehtoja Yhdysvaltain uudelle strategialle Irania kohtaan”) luonnostellaan toimenpiteitä:
”Niiden, jotka kannattavat hallinnon vaihtoa tai (joko Yhdysvaltain tai Israelin) sotilaallista hyökkäystä Iraniin, kannattaa harkita seuraavaa vaihtoehtoa. Hallinnon vaihtoa Iranissa edistäisi suuresti, jos iranilaiset saataisiin vakuutettua siitä, että heidän hallituksensa on niin ideologiansa sokaisema, että se kieltäytyy tekemästä sitä, mikä on parasta kansalle ja tarrautuu politiikkaan, joka on tuhoisaa maalle. Ihanteellisessa skenaariossa Yhdysvallat ja kansainvälinen yhteisö tarjoavat niin positiivisia houkuttimia, että Iranin kansalaiset kannattavat sopimusta, mutta Iranin hallitus hylkää sen. […] Paras tapa minimoida kansainvälinen paheksunta [hyökkäyksestä] ja maksimoida tuki [hyökkäykselle] […] on iskeä vasta silloin kun yleisesti uskotaan, että iranilaisille tarjottiin loistavaa sopimusta, jonka he hylkäsivät — niin loistavaa, että vain hallinto, joka olisi päättänyt hankkia ydinaseita, ja vääristä syistä, hylkäisi sellaisen sopimuksen.” (korostukset kirjoittajan)
Väittämällä, että Iran rikkoo ohjuskokeillaan sopimusta jota Trump ei itse koskaan tukenut, Trump voi luoda perustaa yhteenotolle, joka saattaisi saada tukea kansainväliseltä yhteisöltä ja amerikkalaiselta yleisöltä.
3. Iranin luopuminen dollarista
Monet meidän sukupolvemme sodista ovat valuuttasotia. Irak vaihtoi dollarin euroon öljykaupan valuuttana vuonna 2000 saaden tästä huomattavaa hyötyä. Yhdysvaltain armeija valloitti maan vuonna 2003 ja palautti välittömästi dollarin kaupankäynnin valuutaksi. Yhdysvallat myös asetti Irakia vastaan raskaita pakotteita, jotka kestivät ainakin vuosikymmenen ennen maan valloitusta.
Vastaavasti Iran on virallisesti luopumassa dollarista vastauksena Trumpin Iranin-vastaiselle retoriikalle. Iran on myös ollut sanktioiden kohteena Bushin hallinnosta saakka, ja Iranin ohjuskokeen seurauksena Trump on asettanut Iranille uusia sanktioita.
Irakin sotaa pohjusti ennenkokematon disinformaatiokampanja Irakin joukkotuhoaseista ja niiden muodostamasta uhasta maailmalle. Vastaavasti Israel on pitänyt meteliä Iranin ydinohjelmasta ainakin kahden vuosikymmenen ajan, vaikkei mitään todisteita ydinaseiden kehittelystä ole tuotu esiin.
Trumpin hallinto vieläpä syytti Irania hyökkäyksestä amerikkalaisalusta vastaan. Tällaista hyökkäystä ei koskaan tapahtunut, kuten The Intercept toteaa.
Vaikuttaa vahvasti siltä, että Trumpin hallinto pohjustaa voimankäyttöä ruokkimalla Iranin vastaista mielialaa, jotta amerikkalaiset saataisiin jälleen tukemaan uutta sotaa Lähi-idässä.
4. Syyria
Vaikka Trump näytti aluksi tuovan Syyrian konfliktiin uudenlaisen lähestymistavan — Assad jätettäisiin rauhaan ja Yhdysvaltian ulkopolitiikan todellinen painopiste siirtyisi ISISin tuhoamiseen — uusi hallinto valmistelee Syyria-operaatioiden laajentamista verhojen takana. Trumpin on uutisoitu harkitsevan joukkojen lähettämistä Syyriaan, eikä hän ole ainoa. Iranin alueellisen arkkivihollisen Saudi-Arabian, joka on katkeamatta syyttänyt Teherania naapurimaansa Jemenin kapinallisten tukemisesta (esittämättä todellisia todisteita tästä), raportoidaan myös olevan lähettämässä joukkoja Syyriaan.
Iranin tukemat Syyrian hallituksen joukot eivät katso hyvällä mitään ulkomaisia maahantulojoukkoja, varsinkaan saudijoukkoja. Saudi-Arabia on jo tehnyt selväksi, että se aikoo vapauttaa osia Syyriasta ISISiltä [jota se on itse ollut luomassa, toim.huom.] ja aikoo pitää huolta siitä, etteivät ”vapautetut alueet jää Hisbollahin, Iranin tai Syyrian hallituksen hallintaan”.
Miten pitkälle saudit ovat valmiit menemään? Tai miten joku maa voi ylipäätään tunkeutua toiseen maahan sillä perusteella, että se haluaa varmistaa, ettei alue palaa maata hallitsevan kansan kontrolliin?
5. Sotaharjoitukset ja liittoumat
Yhdysvallat ja Britannia ovat jo aloittaneet sotaharjoitukset, jotka simuloivat mahdollista konfliktia Iranin kanssa. Iran on vastaavasti tehnyt massiivisen sotaharjoituksen kahden miljoonan neliökilometrin alalla.
Valmistautuminen sotaan näkyy eri puolilla maailmaa. Venäjä suorittaa sotaharjoituksia, ja Naton joukot ja panssarit asettuvat sen rajoille. Iran tukeutuu entistä enemmän Venäjään ja Pohjois-Koreaan. Myös Baltian maissa tehdään sotaharjoituksia, ja Venäjän pitkäaikainen liittolainen Kiina on suorittamassa sotaharjoituksia geostrategisten tavoitteidensa turvaamiseksi.
Saksan kerrotaan pyrkivän kasvattamaan joukkojensa määrän 200 000:een sotilaaseen. Filippiinit puolestaan päätti näyttää keskisormea Yhdysvalloille ja lähestyä Venäjää ja Kiinaa, minkä myötä maa toivotti tammikuussa venäläiset sotalaivat rannoilleen.
Edellä kuvaillut kehityksen valossa nämä harjoitukset ja liittoumat antavat huolestuttavan kuvan siitä, mitä saattaa olla edessä.
Onko sotaa Iranin kanssa mahdotonta kuvitella?
On väitetty, että sodalla Iranin kanssa olisi niin katastrofaaliset seuraukset, ettei (edes) Trumpin hallinto ryhtyisi sellaiseen. Kriitikot eivät ota huomioon kahta tärkeää seikkaa: Obaman hallinto vastusti voimakkaasti Assadin hallintoa Syyriassa ja kohdisti iskuja suoraan syyrialaisjoukkoja vastaan kesken rauhanprosessia tietäen hyvin, että Syyrialla ja Iranilla on keskinäinen puolustussopimus. Toiseksi Yhdysvaltain Lähi-idän liittolainen Israel on iskenyt Syyriaan useita kertoja vuodesta 2011 lähtien, kohdistaen iskuja iranilaisiin sotilaisiin ja näiden yhteistyökumppaneihin.
Entä jos Iran olisi reagoinut suoraan näihin provokaatioihin?
Trump määräsi Jemeniin iskun, jota edes sotahaukka Obama ei hyväksynyt siihen sisältyvien riskien vuoksi. Isku epäonnistui, amerikkalaissotilas menetti henkensä ja suuri joukko siviilejä kuoli.
Kireässä vastakkainasettelussa tarvitaan vain yksi väärä liike; yksi holtiton, pelkurimainen, huonosti harkittu päätös joltakin osapuolelta, ja koko Lähi-idän ruutitynnyri voi räjähtää.
Ei ole perusteetonta varautua pahimpaan.
Darius Shahtahmasebi on suorittanut lakitieteen ja japanin kielen tutkinnon Otagon yliopistossa. Hän on kiinnostunut ihmisoikeuksista, kansainvälisestä oikeudesta ja journalismista.
Tämä artikkeli, jonka Vesa Raiskila suomensi tiivistäen, on julkaistu alun perin The Anti-Media -sivustolla otsikolla ”5 Signs We’re Headed Toward a Major War”.
Jaa tämä:
Jaa Twitterissä(Avautuu uudessa ikkunassa)141Jaa Facebookissa(Avautuu uudessa ikkunassa)141Jaa Google+ palvelussa(Avautuu uudessa ikkunassa)
Aiheeseen liittyy
Jenkkidemokraatit kuin yö ja päivä
3.3.2017
Kategoriassa "Ajankohtaista"
Venäjän ja USA:n presidentit vaikuttavat tulevan hyvin juttuun keskenään
29.1.2017
Kategoriassa "Lyhyesti"
Meksikon muuri
18.1.2017
Kategoriassa "Ajankohtaista"
AVAINSANATDonald TrumpiranIsisIsraelSaudi-ArabiasotaSyyrian sotaVenäjäYhdysvallat
Jaa Twitterissä(Avautuu uudessa ikkunassa)141Jaa Facebookissa(Avautuu uudessa ikkunassa)141Jaa Google+ palvelussa(Avautuu uudessa ikkunassa)
Aiheeseen liittyy
Jenkkidemokraatit kuin yö ja päivä
3.3.2017
Kategoriassa "Ajankohtaista"
Venäjän ja USA:n presidentit vaikuttavat tulevan hyvin juttuun keskenään
29.1.2017
Kategoriassa "Lyhyesti"
Meksikon muuri
18.1.2017
Kategoriassa "Ajankohtaista"
AVAINSANATDonald TrumpiranIsisIsraelSaudi-ArabiasotaSyyrian sotaVenäjäYhdysvallat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti