Muutama havainto – omakohtainenkin – Fidelistä ja Kuubasta. Ollaanpa mitä mieltä tahansa sosialismista niin Fidel Castro oli epäilemättä eräs Latinalaisen Amerikan merkittävimmistä politikoista. Karismaattisesta sissijohtajasta tuli kiistaton maansa johtaja, joka olisi saattanut hyvinkin pärjätä vapaissa vaaleissa, jos hän sellaiset olisi sallinut. Hänestä ja Kuuban vallankumouksesta tuli vasemmiston innostuksen kohde monessa päin maailmaa. Näin erityisesti Latinalaisessa Amerikassa joka haki vastavoimaa USA:n takapihapolitiikalle. Fidel oli David ja USA Goljat.
Kuuban vallankumous toki oli sissijoukkojen tekemä mutta se ei olisi onnistunut ilman köyhän kansan hiljaista tukea. On huomattava ettei Stalin tai Neuvostoliitto väkisin vienyt vallankumousta vaan sen tekivät Fidelin kokoamat vasemmistointellektuellit jotka eivät olleet kommunisteja. Kansa koki heidät vapauttajina ja Batistan diktaattorina.
USA heti alusta pitäen teki valtavia virheitä suhtautumisessaan vallankumoukseen ja Fideliin. Jos se olisi neuvotellen selvittänyt välinsä Fidelin kanssa niin historia olisi toinen. Sen sijaan USA aloitti vihamielisen politiikan ja julkisesti ilmoitti kaatavansa Fidelin. Monet murhayrityksen ja Sikojenlahden surkea mahalasku oli lopullinen niitti joka sysäsi Fidelin NL:n syliin. Se tarjosi talousapua ja vastineeksi Kuuba omaksui neuvostokommunismin. Senpä tähden Kuuban talous on aina ollut vaikeuksissa. NL möi halpaa öljyä, osti kalliilla sokeria joten Kuuban ei tarvinnut panostaa talouteen.
Maatalous on aina ollut tehotonta eikä teollisuutta ole syntynyt. Kun kommunismi Euroopassa romahti Kuuba ajautui todella pahoihin vaikeuksiin johon helpotusta tuli hiukan myöhemmin Venezuelan ja Brasilian yhteistyö. Kuuba koulutti korkeatasoista terveydenhoitohenkilökuntaa ja vei erityisesti lääkäreitä. Kuuba sai vastineeksi halpaa öljyä sekä lääkäreiden palkat valuuttana.
Kuuba oli kokeillut aikaisemmin vallankumouksen vientiä mutta saanut pahasti siipeensä Afrikassa ja Lattareissa. Toki Kuuba pelasti Angolan Etelä-Afrikan miehitykseltä mutta hiukan ristiriitaisia sen operaatiot Afrikassa olivat. Che Guevara epäonnistui Kongossa ja lopulta kuoli Boliviassa.
Itse olen vieraillut Kuubassa 5–6 kertaa. Pisin matka oli tietenkin 1978 Kuuban nuorisofestivaaleille joka kesti lähes 4 viikkoa. Viimeksi kävin kaksi vuotta sitten kahden viikon matkalla tutustamassa Kuuban aivan fantastiseen musiikkikulttuuriin. Se olikin paras matkani Kuubaan. Reissasimme Havannasta linja-autolla Kuuban läpi Santiago de Cubaan. Tietenkin tutustuimme Moncadan kasarmeihin, joita vastaan Fidel joukkoineen hyökkäsi 26.7.1956. Hänellä oli hyvä tuuri, ettei häntä ammuttu. Matkan aikana tutustuimme syvällisesti afro-kuubalaiseen kulttuuriin, kuten afrikkalaisiin uskontoihin jotka espanjalaiset yrittivät kieltää, mutta orjat sekoittivat ne katolisuuteen. Kokeilimme paljon myös yksityisiä ravintoloita. Vain hyvää sanottavaa. Nykyisin suosiota on lisännyt kotimajoitus. Kuubassa käy paljon turisteja, erityisesti kanadalaisia joille Kuuba on lähes ilmainen.
Oma läheisin kontaktini Fideliin oli 1990 kun olin SAK:n kansainvälisenä sihteerinä Kuuban ay-keskusjärjestön CTC:n kongressissa. Berliinin muuri oli kaatunut ja pienet sosialistimaat siirtyneet kapitalismiin, mutta NL oli vielä olemassa. Sen ay-järjestöä VZSPS:ää edusti sihteeristön jäsen, muuan Gennadi Janajev, joka istui presidiumissa vieressäni.
Fidel piti vain 2-tuntisen puheen mutta oli paikalla kaikki 5 päivää ja kuunteli hyvin tarkkaan kaikki puheenvuorot ja kommentoi niistä monia. Minusta se oli dialogia Fidelin kanssa joka jakeli hyviä neuvoja CTC:n johdolle. Pienten maiden kaupan katkeaminen oli jo aiheuttanut paljon huolia. Niinpä Janajev tervehdyspuheessaan vannoi kokousväelle että hän puolustaa sosialismia viimeiseen asti. Enpä osannut arvata miten pian tuo lupaus tuli lunastettua. Minusta tuntuu että USAn järjetön boikotti antoi Fidelille hyvän tekosyyn syytää jenkkejä kaikista Kuuban vaikeuksista. Hänen hiukan vainoharhainen suhtautuminen toisinajattelijoihin oli myös tappioksi Kuuballe.
Fidelin hautajaisiin tulee varmasti paljon arvovaltaista väkeä ja häntä muistellaan kaikkialla koska hän ei jättänyt ketään kylmäksi. Sotasosialismin aika on auttamatta ohi ja Kuuba on väistämättä suurten muutosten edessä. Toivottavasti kaikki menee rauhallisesti eikä USA nielaise uudelleen Kuubaa kuten 50–60-luvulla.