Johdanto
Medialla on konflikteissa suuri rooli. Syyrian sota ei ole poikkeus.
Syyrian sodan uutisointia seuratessa ei voi olla muistamatta, että samat tahot toivat massojen tietoisuuteen sellaisia fiktiivisiä ”totuuksia” kuin irakilaissotilaiden keskoskaapeista heittämät vauvat (vuonna 1990), Irakin joukkotuhoaseet (2003), Venäjän aloittama Georgian sota (2008), Iranin vuoden kuluessa valmistuva ydinase (jonka on odotettu valmistuvan jo viimeiset kaksikymmentä vuotta) sekä monia muita vastaavia tapauksia.
Sotaa ”oikeuttava” media syöttää massoille kertomusta ”humanitäärisistä” pommituksista ja James Bond -elokuvien pahisten kaltaisiksi kuvatuista valtionpäämiehistä. Tällainen media on osa sotaa — se on sodankäynnin väline.
Tässä artikkelissa analysoidaan Syyrian sotaa tutkien sitä julkisesti tiedossa olevien faktojen pohjalta, selvittäen sotaa itsenäisesti tutkineiden journalistien kohtaloa ja tekemällä lopuksi johtopäätöksiä kerätystä informaatiosta.
Tapaus Serena
Yhdysvaltalainen toimittaja Serena Shim työskenteli iranilaiselle Press TV -uutistoimistolle. Lokakuussa 2014 hän matkusti Turkkiin Syyrian rajan tuntumaan seuraamaan terroristijärjestö Isisin etenemistä Kobanen kaupungissa.
Kobanen taistelut herättivät kansainvälisesti suuria kysymyksiä Turkin roolista Syyrian kriisissä. Vaikka Turkilla on ollut koko Syyrian konfliktin aikana ns. rajat auki -politiikka taistelijoiden virralle Pohjois-Syyriaan (1), se esti vapaaehtoisia kurditaistelijoita ylittämästä rajaa mennäkseen puolustamaan Kobanen kaupunkia Isisin hyökkäykseltä. Myös Turkin armeija pidettiin tyhjän panttina rajalla, vaikka maan parlamentti oli hyväksynyt voimankäytön Isistä vastaan. Turkin hallinto keskittyikin ainoastaan vaatimaan lentokieltoalueita ja puskurivyöhykkeitä sekä muita sotatoimia Syyriaa vastaan (2).
Tutkivana journalistina Shim raportoi, että hänellä on todisteita Isis-taistelijoiden salakuljettamisesta Turkista rajan yli Syyriaan YK:n Maailman ruokaohjelman kuorma-autoissa. Hän väitti, että Turkin hallinto avustaa terroristeja taistelijoiden ja aseiden salakuljettamisessa Syyriaan.
”Me olimme ensimmäisiä — ellemme peräti ensimmäiset — jotka paljastivat, kuinka […] taistelijat ylittävät rajan Turkista […] Minulla on kuvia heistä Maailman ruokaohjelman rekoissa.”
Myöhemmin Shim kertoi suorassa lähetyksessä, että Turkin tiedustelupalvelu on uhkaillut ja syyttänyt häntä vakoilusta (3). Hän sanoi ryhtyneensä toimenpiteisiin sen varalta, että hänet pidätettäisiin.
Serena Shim piti selviönä, että hänen uutisointinsa Syyrian sodasta on suututtanut Turkin hallinnon. Shim totesi vakoilusyytöksen vahvistavan hänen aavistustaan siitä, että rajalla on tapahtumassa jotain vielä vakavampaa, minkä vuoksi Turkkia ärsyttää nuuskiminen alueella.
Serena Shim kuoli kaksi päivää sen jälkeen kun hän kertoi Turkin tiedustelupalvelun uhkailleen häntä. Turkin tiedotusvälineiden mukaan Serena ja hänen kollegansa Judy Irish joutuivat liikenneonnettomuuteen raskaan ajoneuvon törmättyä heidän vuokra-autoonsa.
Turkkilainen Hurriyet-lehti uutisoi, että vakavasti loukkaantunut kuvaaja Irish on todettu viranomaisten tutkimuksissa syylliseksi onnettomuuteen (4). Uutisessa kerrottiin, että auto oli ajanut ylinopeutta vastaantulevien kaistalla. Herää kysymys: miksi Irish ajaisi ylinopeutta vastaantulevien kaistalla? Seurattiinko heitä, pelkäsivätkö he, olivatko he pakenemassa?
Serena Shimin perhe pitää hänen kuolemaansa epäilyttävänä. Hänen sisarensa avautuu kotikaupunkinsa Detroitin paikallisen TV-kanavan haastattelussa (5):
”Serena meni sinne ensimmäisenä ja paljasti Isis-järjestön 2012 […] Hän sai heidät kiinni korkea-arvoisten Isis-jäsenten kuljettamisesta leireihin, jotka oli tarkoitettu pakolaisille.”
”Minun mielestäni se [Serenan kuolema] oli suuniteltu. Sassista [Shim] ei ole kuvia autossa, hänen ruumiissaan ei ole yhtäkään naarmua. Heidät [Shim ja Irish] vietiin kahteen eri sairaalaan. Miksi? Miksi paikalla oli armeija eikä poliisi?”
Serena Shimin tapaus ja muisto on tärkeä pitää mielessä, kun yritetään rakentaa kokonaiskuvaa Yhdysvaltain ja sen alueellisten liittolaisten — Turkin, Saudi-Arabian, Qatarin, Jordanian sekä Israelin — tuesta radikaaleille ryhmille, jotka sotivat Syyrian hallitusta vastaan. Virallisesti edellä mainitut valtiot kiistävät tuen Isisin ja al-Qaidan kaltaisille ryhmille.
Kiitos kuuluu Serenan kaltaisille rohkeille journalisteille, jotka ovat saaneet selville ja tuoneet julki ainakin joitain menetelmiä, joita Yhdysvaltain liittouma käyttää aseistaakseen, rahoittaakseen ja kouluttaakseen taistelijoita Syyrian sotanäyttämölle.
”Hiljaista tukea” radikaaleille ryhmille
Yhdysvaltain ulkopoliittisiin vaikuttajiin läheisesti sidoksissa oleva Foreign Policy -lehti julkaisi vuonna 2012 artikkelin otsikolla ”Kaksi eläköön-huutoa Syyrian islamisteille” (6). Artikkelissa linjataan Yhdysvaltain strategia Syyriassa ja tehdään monta kriittistä havaintoa.
Ensimmäisenä huomiona artikkeli käytännössä toteaa, että mitään ns. maltillisia Syyrian hallitusta vastaan taistelevia ryhmiä ei olekaan.
”Jopa maltilliseksi luokiteltussa FSA:ssa (Free Syrian Army, vapaan Syyrian armeija) on paljastunut islamistisia piirteitä.”
Samana vuonna Reuters vahvisti, että FSA:n johtoon on noussut radikaaleja henkilöitä (7).
Foreign Policy -lehti jatkaa kertomalla, että ”valtavia” määriä rahaa virtaa Persianlahden arabivaltioista radikaaleille ryhmille, ja toteaa, ettei ”maltillisten” ryhmien rahallisen ja aseellisen tuen lisääminen vaikuttaisi lopputulokseen.
Artikkeli jatkaa luettelemalla tilanteen hyödyt Yhdysvalloille. Sosiopaattisen laskelmoivasti syyrialaisten odotettavissa oleva kärsimys al-Qaidan käsissä noteerataan kuin ohimennen ja lasketaan Syyrian hallituksen kaatuminen sen arvoiseksi.
”Niin kauan kuin Syyrian jihadistit ovat sitoutuneita taistelemaan Iranin alueellisia liittolaisia vastaan, meidän tulisi hiljaisesti tukea heitä — samalla kun säilytämme etäisyytemme konfliktissa, joka tulee olemaan hyvin ruma.”
Tämä ”hiljainen tuki”, jonka Serena Shim osaltaan paljasti, tarkoittaa rahaa, aseita, koulutusta ja logistista apua al-Qaida-mielisille terroristeille.
Aseita ja rahaa jaetaan virallisesti fiktiivisille ”maltillisille” ryhmille. Kuluneiden vuosien aikana on laajalti dokumentoitu, että nämä ns. maltilliset ryhmät tekevät yhteistyötä al-Qaidan kanssa (8) ja että heidän taistelijansa liittyvät al-Qaidan riveihin (9).
Kun al-Nusran johtama liittouma valloitti koko Idlibin maakunnan, yhdysvaltalainen Newsweek-lehti kirjoitti asiasta otsikolla ”CIA:n tukemat kapinalliset taistelevat al-Qaidan liittolaisina Syyriassa” (10).
Tuen laajuus ja julkisuustoiminta
Yhdysvaltain Syyrian-vastainen liittouma on panostanut tiettävästi kymmeniä miljardeja euroja Syyriassa taistelevien ryhmittymien tukemiseen.
Presidentti Obaman hallinto pyysi kongressilta vuonna 2014 yhteensä neljä miljardia dollaria Yhdysvaltain puolustusvoimien operaatiolle taistelijoiden kouluttamista ja aseistamista varten. Kongressi myönsi 721 miljoonaa dollaria (11). Keskustiedustelupalvelu CIA:n jo vuonna 2012 julkisuuteen tulleet operaatiot taistelijoiden aseistamiseksi ja kouluttamiseksi ovat salaisia, joten niiden suuruudesta ei ole saatavilla julkista tietoa.
Ranskan presidentti Francois Hollande on myöntänyt, että Ranska on aseistanut Syyrian hallitusta vastaan taistelevia ryhmiä jo vuodesta 2012. Hollande siis myöntää, että Ranska toimi EU:n Syyrian konfliktialueelle asettaman asevientikiellon vastaisesti.
Financial Times uutisoi toukokuussa 2013, että yksistään kaupunkivaltio Qatar ehti lähettää kolmen miljardin dollarin edestä rahaa ja aseita Syyriassa taisteleville ryhmille konfliktin kahden ensimmäisen vuoden aikana (12). Raportissa todetaan, että Qatar on lennättänyt Turkkiin yli 70 aselastia vuoden kuluessa, ja mainitaan myös Saudi-Arabian pian syrjäyttävän Qatarin taistelijoiden suurimpana kassanhoitajana.
The New York Times -lehti vahvisti lokakuussa 2012, että suurin osa Qatarin ja Saudi-Arabian taloudellisesta ja aseellisesta tuesta päätyy radikaaleille ryhmille (13).
Vaikka Yhdysvaltain läheiset liittolaiset Qatar ja Saudi-Arabia ovat tunnetusti maailman suurimpia terrorismin rahoittajia, sellaiset valtiot kuin Ranska, Iso-Britannia ja Yhdysvallat itse eivät voi tiedotus- ja suhdetoiminnallisista syistä toimia yhtä suoraviivaisesti.
Ongelmien ennaltaehkäisemiseksi Syyrian al-Qaidan haaraa varten on käynnistetty mediassa PR-kampanja. Aloitteen teki yhdysvaltalainen ajatushautomo Carnegie (14). Kuukausi ennen al-Qaidan — saamansa lisätuen ansiosta — odotettavissa ollutta menestystä taistelukentällä Carnegie julkaisi artikkelin, jossa puolustettiin al-Nusraa ”käytännönläheisenä ryhmänä” ja rohkaistiin sen tukemista:
”Sen sijaan, että al-Nusra pistettäisiin samaan koriin Isiksen kanssa ja tuijotettaisiin liikkeen ideologisia yhteyksiä [al-Qaidaan], lännen tulisi rohkaista sitä etsimään käytännöllisiä ratkaisuja sen pyrkiessä lopettamaan Syyrian konflikti.”
Carnegien linjauksen aikoihin BBC, Reuters, AFP ja muut mediat uutisoivat, että al-Nusra tulee pian ”jättämään” al-Qaidan ja ottamaan uuden nimen. Al-Qaidasta voi siis tulla maltillinen ryhmä nimeä vaihtamalla. Reutersin artikkelissa mainitaan ohimennen, että Qatarilla on hyvät suhteet al-Nusraan ja että maa on ryhmän uudelleenbrändäyksen liikkeellepaneva voima (15).
Carnegie ja kumppanit uskottelevat, että al-Nusra on eräänlainen ”hyvä” al-Qaida ja Isis taas ”paha” al-Qaida. Ryhmillä on kuitenkin täysin sama ideologia ja sama tavoite: Taliban-tyylisen väkivaltaisen autokratian perustaminen. Sattumalta Yhdysvallat ja Saudi-Arabia tukivat aikoinaan myös talibaneja väkivaltaisen autokratian luonnissa Afganistaniin. Silloin haluttiin heikentää Neuvostoliittoa, nyt halutaan heikentää Syyriaa ja sen liittolaisia.
Humanitäärisen avun varjolla
Serena Shim ei ole ainoa, joka on syyttänyt tiettyjä valtioita terroristien tukemisesta humanitaarisen avun kaavussa. Shim ei myöskään ole ainoa journalisti, joka on joutunut ongelmiin Turkin hallinnon kanssa sen pyrkiessä ylläpitämään mediahiljaisuutta aiheesta.
Esimerkiksi tammikuussa 2015 Etelä-Turkissa sijaitsevan Adanan kaupungin tuomioistuin määräsi median vaikenemaan raporteista, joiden mukaan Turkin tiedustelupalvelu oli salakuljettanut aseita terroristijärjestöille (16).
Mediahiljaisuus koskee tammikuussa 2014 julkisuuteen vuotaneita raportteja. Vihjeen perusteella eräät syyttäjät olivat pyytäneet santarmeja pysäyttämään kolme kuorma-autoa, joita Turkin tiedustelupalvelun agentit olivat saattamassa.
Tapahtumasta oli vuotanut Twitteriin luottamuksellisia santarmien tekemiä dokumentteja, joiden mukaan Turkin pääministerinä silloin ollut Recep Tayyip Erdogan oli määrännyt kuljetuksen. Santarmien käsiinsä saamien tietojen mukaan lastina oli raketteja ja ammuksia, jotka oli tarkoitettu al-Nusralle. Yksi kuljettajista kertoi lausunnossa santarmeille, että jo useita samanlaisia saattueita oli lähetetty Syyriaan. Turkin hallinnon ja tuomioistuinten painostuksen vuoksi kaikki vuodot poistettiin Twitteristä.
Turkin hallinto kiisti syytökset asekuljetuksista ja ilmoitti, että lastina oli humanitäärista apua. Kaikki kuorma-autosaattueen pysäyttämiseen osallistuneet syyttäjät ja santarmit on pidätetty viroistaan, ja 19 heistä odottaa oikeudenkäyntiä vakoilusyytöksistä.
BBC:n turkinkielinen osasto uutisoi tammikuussa 2014, että 11 Syyrian konfliktialueilla toimivaa avustusjärjestöä on valmistelemassa kantelua Turkin hallintoa vastaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa koskien Turkin tukea Syyriassa toimiville terroristijärjestöille (17).
Yhdysvaltalainen The Daily Beast on puolestaan selvittänyt Yhdysvaltain humanitäärisen tuen peitteissä virtaavaa rahaa terroristijärjestö Isisille (18). Artikkelissa paljastetaan Isiksen saavan käteismaksun joka kerta kun jonkin länsimaan humanitääristä apua kuljettava kuorma-auto läpäisee tiesulun.
Humanitääriset järjestöt ottavat palkkalistoilleen Isiksen jäseniä, ja Isis koordinoi avun perille viemisen. Eräs avustustyöntekijä kertoi pöyristyneenä joutuneensa hoitamaan haavoittuneita Isis-taistelijoita tietäen näiden palaavan tervehdyttyään taistelukentälle.
Aiheen tekee vieläkin oudommaksi se, että samalla kun Isiksen hallitsemille alueille viedään runsaasti apua, Isistä vastaan taisteleville kurdeille saapuu tukea aniharvoin, jos lainkaan.
Sen lisäksi, että humanitäärisen avun varjolla tuotetaan Isikselle rahaa, toiminta auttaa pitämään Isiksen hallitsemilla alueilla elävän väestön tyytyväisenä brutaalin järjestön hallintoon. Niin kauan kuin ruokaa ja lääkkeitä on saatavilla, väestö näkee Isiksen perustarpeidensa turvaajana, mikä pitää järjestöön kohdistuvan vastarinnan hallittavissa mitoissa.
Idlibin valloituksen tarkastelua
Idlibin maakunnan valloitus ei tapahtunut sattumalta. Sen taustalla on pitkä prosessi, jossa Yhdysvallat on onnistunut Turkin, Saudi-Arabian ja Qatarin välityksellä yhdistämään Syyrian eri aseelliset ryhmät al-Qaidan johdettaviksi.
Kaikki alkoi, kun Saudi-Arabian kuningas Abdullah kuoli tammikuussa 2015 ja hänen veljensä Salman peri kruunun. Salman käynnisti aggressiivisen ulkopolitiikan aloittaen ensi töikseen sodan Jemeniä vastaan.
Ajatushautomo Carnegie katsoo maltilliseksi oppositioksi luonnehtimansa al-Qaidan voittoputken alkaneen maaliskuussa, kun Saudi-Arabian uusi kuningas tapasi Turkin presidentti Erdoganin (19).
”Puheenaiheina olivat keinot, joilla voitaisiin lisätä tukea Syyrian oppositiolle, menetelmillä jotka tuottaisivat konkreettisia tuloksia […] Qatarin välityksellä käytyjen neuvottelujen tavoite on päästä sopimukseen suorasta sotilaallisesta interventiosta Syyriassa, jonka mallina toimisi Jemenin sota.”
”Turkki käynnistäisi maaoperaation samalla kun Saudi-Arabia tekisi ilmaiskuja, joilla tuetaan maltillisia oppositiotaistelijoita sodassa Syyrian hallitusta vastaan.”
Saudi-Arabialainen veteraanitoimittaja Jamal Khashoggi puolestaan kertoi The New York Timesille (20):
”[Al-Nusran johtama liittouma] oli Idlibin valloituksen toteuttaja ja tämä on tärkeä tapahtuma, ja arvelen, että tulemme todistamaan lisää vastaavaa tulevaisuudessa. Yhteistyö Turkin ja Saudi-Arabian tiedustelupalvelujen välillä ei ole koskaan aiemmin ollut näin rakentavaa.”
Ajatushautomo Brookings Institute puolestaan analysoi taistelukenttää seuraavasti (21):
”Viimeaikaiset opposition voitot Idlibissä ilmentävät laajaa strategista suunnittelua […] edustaen kahdeksan kuukauden pitkäjänteistä strategiaa.”
On huomionarvoista, kuinka Brookings, joka Carnegien tavoin kutsuu al-Qaidan johtamia joukkoja ”oppositioksi”, tuskailee kuinka media on ”kuvaillut Idlibin valloitusta al-Qaidan tai jihadistien johtamaksi”.
Brookingsin raportin tärkein paljastus lienee se, että Idlibin operaatioita johdettiin Yhdysvaltain tukikohdista käsin ja ”maltillisia” taistelijoita kehotettiin tekemään yhteistyötä al-Qaidan kanssa.
”Useat Idlibin operaatioita johtaneet komentajat ovat vahvistaneet, että Yhdysvaltain Etelä-Turkissa sijaitsevalla komentokeskuksella, joka koordinoi valituille oppositioryhmille jaettua tappavaa ja ei-tappavaa tukea, oli ratkaiseva rooli näiden ryhmien operaatioiden tukemisessa huhtikuun alusta alkaen. Tämä komentokeskus — yhdessä Jordaniassa sijaitsevan, Etelä-Syyrian operaatioita johtavan komentokeskuksen kanssa — on ilmeisesti lisännyt huomattavasti tukeaan ja tiedusteluapuaan viime viikkojen aikana.”
”Nämä monikansalliset komentokeskukset ovat aiemmin vaatineet, että heiltä sotilaallista tukea saavat taistelijat eivät tekisi yhteistyötä al-Nusran kaltaisten ryhmien kanssa, mutta viimeaikaiset tapahtumat Idlibissä ovat osoittaneet muuta. Sen lisäksi, että aseiden toimitusta on kiihdytetty niin sanotuille ”seulotuille ryhmille”, komentokeskukset ovat erityisesti rohkaisseet lähempää yhteistyötä rintamalinjan operaatioita johtaneiden islamistien kanssa.”
Johtopäätelmät
Sodan ensimmäinen uhri on totuus. Elämme jatkuvan sodankäynnin aikaa. Edellinen konflikti ei ehdi loppua, kun seuraava jo alkaa. Tämänkaltaisessa maailmassa totuus on harvinainen resurssi. Sen selvittämiseksi on herkistyttävä tunnistamaan nuotit ympäröivästä melusta.
Syyrian sodassa mediat ovat onnistuneet luomaan ilmapiirin, jossa valtaosa mediaa seuraavista hyväksyy sen, että valtiot kaikkien kansainvälisten lakien vastaisesti perustavat Syyrian naapurimaihin tukikohtia, joista käsin täysin avoimesti koulutetaan ja aseistetaan al-Qaidan kaltaisten ryhmien kanssa liittoutuneita taistelijoita, jotka sitten lähetetään rajan yli kaatamaan suvereenin valtion hallitusta.
Itsenäinen media ymmärtää kutsua tätä alastomaksi aggressioksi palkka-armeijoiden avulla. Tämänkaltaisessa ympäristössä riippumattomat mediat, kuten Vastavalkea, kantavat vastuun ja taakan kansalaisten tiedottamisesta.
Lähteet
- Tattersall, N. & Karouny, M. | Reuters (26.8.2014). Turkey struggles as ”lone gatekeeper” against Islamic State recruitment. E-lähde
- Ducet, L. | BBC (28.10.2014). Islamic State crisis: Turkish PM rejects Kobane criticism. E-lähde
- Press TV (17.10.2104). Press TV correspondent accused of spying over unbiased reporting. E-lähde
- Gökçe, D. | Hurriyet Daily News (24.10.2014). Lebanese-American reporter’s camerawoman ‘sole culprit’ in car crash case. E-lähde
- Dietz, K. | Click On Detroit (12.1.2015). Defenders: A young reporter’s mysterious death. E-lähde
- Gambill, G. | Foreign Policy (23.8.2012). Two Cheers for Syrian Islamists. E-lähde
- Oweis, K | Reuters (7.12.2012). Syrian rebels elect Islamist-dominated unified command. E-lähde
- Hunter, I. | The Independent (2.4.2014). ”I am not fighting against al-Qai’da… it’s not our problem”, says West’s last hope in Syria. E-lähde
- Mahmood, M. & Black, I. | The Guardian (8.5.2013). Free Syrian Army rebels defect to Islamist group Jabhat al-Nusra. E-lähde
- Newsweek (30.4.2015). CIA-Backed Rebels Fight Alongside al-Qaeda Wing in Syria. E-lähde
- Blanchard, C.M. & Belasco, A. | Congressional Research Service (9.1.2015). Train and Equip Authorities for Syria – In Brief. E-lähde
- Khalaf, R. & Smith, A.F. | Financial Times (16.5.2013). Qatar bankrolls Syrian revolt with cash and arms. E-lähde
- Sanger, D. | The New York Times (14.10.2012). Rebel Arms Flow Is Said to Benefit Jihadists in Syria. E-lähde
- Khatib, L. | Carnegie Middle East Center (24.3.2015). The Nusra Front’s Game-Changing Rise in Syria. E-lähde
- Krouny, M. | Reuters (4.3.2015). Insight — Syria’s Nusra Front may leave Qaeda to form new entity. E-lähde
- Dettmer, J. & Seibert, T. | The Daily Beast (19.1.2015). Turkey Turns Up the Heat on the Press. E-lähde
- Hamsici, M. | BBC (2.1.2014). Suriye iç savaşı: Türkiye’yi AİHM’e şikâyet hazırlığı. E-lähde
- Dettmer, J. | The Daily Beast (19.10.2014). U.S. Humanitarian Aid Going to ISIS. E-lähde
- Lund, A. | Carnegie Endowment For International Peace (24.4.2015). Are Saudi Arabia and Turkey About to Intervene in Syria? E-lähde
- Kirkpatrick, D.D. | The New York Times (30.3.2015). As U.S. and Iran Seek Nuclear Deal, Saudi Arabia Makes Its Own Moves. E-lähde
- Lister, C. | Brookings (5.5.2015). Why Assad is losing. E-lähde
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti