torstai 23. kesäkuuta 2016
Yritys, jolla ei ole
omalla alallaan
k i l p a i l u k y k y ä ,
ei pärjää makkinoilla
ja kuihtuu
pois elinkelvottomana.
Sille
mikään hallitus
ei voi mitään. Meidän tavisten
kannalta hallitukset toisensa
perään ovat tehneet jo iät ja ajat
niin väärää politiikkaa kuin kuvitella
saattaa, mutta Sipilän hallitus
on pohjanoteeraus. Pahoinvointi
on jo käsin kosteltavaa. Sipilä
lupaa satatuhatta uutta työ-
paikkaa. Niin ovat tehneet aikaisemmatkin
hallitukset. Mutta työ
vähenee, kurjuus ja kärsimykset
lisääntyvät hallitusten lupauksista
huolimatta.
Pääministeri Sipilän lempiaiheita
on ollut tuottavuusloikka. Sipilä on
jättänyt sanomatta, mitä hän sillä
tarkoittaa. Hän luottaa siihen, että
herrat tietävät, mutta kansa ei, että
kyse on yritysten voittojen hyppäyksellisestä
kasvattamisesta. Sipilä
puhuu työn tuottavuuden parantamisesta,
se on työn vähentä-
misestä, jonka hän varmasti tietää.
Keskeinen ongelma on, niin kummalliselta
kuin se kuulostaakin, että
ei tiedetä, mitä kansantaloudessa
työn tuottavuus tarkoittaa.
Syy on siinä, että loppupeleissä
sillä ei ole yrityksille mitään
merkitystä. Jokainen yritys tietää
oman työn tuottavuutensa. Se riittää
heille, mutta tieto kilpailijoitten
työn tuottavuudesta on elämän ja
kuoleman kysymys. Hallituksilla ei
ole edes keinoja puuttua työn tuottavuuteen.
Siksi kun poliitikot puhuvat
tuottavuudesta, ne puhuvat aina
yritysten voitoista, vain voitoista.
o o o
Kansantaloudessa työn tuottavuudella
on suuri merkitys. Kun
tuotannon ja työn tuottavuuden
muutosvauhti tiedetään, silloin tiedetään
myös työllisyyden kehityssuunta.
Vuoden 2015 kokonaistuotannossa
358,4 miljardia euroa oli
sekä kansantulo että varastojen
uusinta. Jos nyt talous kasvaa 1,0
prosentin ja 96,86 euron työn tuottavuus
1,3 prosenttia, niin työn tarve
vähenee 0,3 prosenttia, 11 miljoonaa
tuntia, 6 500 työvuotta ja työttömyys
lisääntyisi. Siinä tapauksessa,
että työn tuottavuus kasvaa vain
0,8 prosenttia se olisi 0,2 prosenttia
tuotannon kasvua hitaampi, joten
samaan tuotantoon tarvitaan lisää
työtä 7,3 miljoonaa tuntia, 4 500
työvuotta ja työttömyys vähenisi.
Tässä yhtälössä (kokonaistuotanto
– työntuottavuus – työ-
tunnit) kaikki osat korreloivat,
kun yksi muuttuu, muuttuvat kaksi
muutakin. Yhtälö on yksinkertainen.
Sen Marx todisti jo 160 vuotta
sitten, mutta siitä huolimatta se
on edelleen kansantalousmiehille
täyttä hepreaa. Joten kun kilpailukykysopimuksessa
hallitus vaatii
työn tuottavuutta ylös, se vaatii
vähentämään työvoimaa. Se on
yrityksille puhdasta voittoa. Sipilä
vaatii myös yleistä tuottavuuden
parantamista työvoimakustannuksia
ja työehtoja huonontamalla.
Sekin tuo yrityksille puhdasta voittoa.
Sipilällä on ketunhäntä kainalossa.
o o o
Hallitus varmasti tietää, että
pienellä joukolla (9 % tulonsaajista)
on rahaa ja tuloja, joilla voitaisiin
hoitaa kaikki vajeet eikä se aiheuttaisi
kenellekään kärsimyksiä
eikä pahoinvointia. Nostamalla yli
55 000 euroa tuloa saaneiden (2014)
tuloveroaste 31,2 prosentista 51,3
prosenttiin se toisi lisää verotuloja
7,8 miljardia euroa. Muutoksen jälkeen
näiden nettotulo olisi alimmillaan
3 364 ja ylin 11 280 euroa kuukaudessa.
Aikana, jolloin Suomea rakennettiin,
yritysten veroaste oli
50 prosenttia. Kun omaa tavaratuotantoa
alettiin 90-luvun alussa ajamaan
alas, vero alennettiin hiljalleen
20 prosenttiin. Aina alennusten perusteluissa
on vaahdottu sen myönteisistä
dynaamisista vaikutuksista,
vaikka jo ennakkoon jokaisen
piti tietää, ettei homma niin toimi.
Nyt se tiedetään konkreettisesti.
Perustelut ovat aina olleet puhdasta
pötyä. Suomen talous ei ole koskaan
voinut niin huonosti kuin nyt,
kun yritysvero on täysin olematon.
Nostamalla yritysten veroaste takaisin
50 prosenttiin, yhteiskunta saisi
lisää verotuloja 11,6 miljardia euroa.
Nyt tämä ruokottoman suuri määrä
euroja valuu yksityisten koti- ja ulkomaisten
kapitalistien taskuihin.
o o o
Sotessa on ryhdytty suunnittelemaan
sairaaloiden ja muidenkin
laitosten yhtiöittämistä. Siihen
on haudattu vähintään kaksi
jättikokoista koiraa. Ensimmäinen
on demokratiavaje, toinen kiinteistöt.
Demokratiavaje syntyy, kun
yhä harvempi päättää, mikä sinulle
kuuluu ja mikä ei, sillä yleensä toimitusjohtajalla
– siis yhdellä henkilöllä
– on muita suurempi päätösvalta.
Jos ja kun tässä seurataan yksityisiä
yrityksiä, tilanne muuttuu hyvinkin
pian sietämättömäksi.
Jos verovaroilla jo maksetut
kiinteistöt siirretään perustettaville
yhtiöille uushankintahintaan,
tulee vuokrista niin korkeat,
että kustannukset karkaavat kä-
sistä. Niin tapahtui, kun kuntien kirjanpito
muutettiin yritysten kanssa
vertailukelpoisiksi. Sairaalat, terveysasemat,
koulut jne. ovat maksaneet
vuokraa itselleen, yleensä rakennusvirastolle.
Ilman valtion kirjanpitolautakunnan
tämänlaatuisia
ohjeita kuntien palvelut olisivat
olleet yksityisiin verraten ylivoimaisesti
kannattavampia. Mutta
määräyksillään valtio tuki mm. yksityisiä
lääkärikeskuksia, terveystaloja,
jotka ovat paisuneet kuin pullataikinat.
o o o
Hallitukset toisensa perään
ovat tehneet kansan kannalta
väärää politiikkaa. Se on ollut
mahdollista, kun vasenlaita vuotaa.
Siellä yhä useampi kuvittelee
kuuluvansa keskiluokkaan. Mutta
jos puhutaan Sinun työehdoistasi
kuulut, halusit tai ei, työväenluokkaan
koulutuksesta ja ammatista
riippumatta.
Miljoonan jäsenen SAK se
on voima, jolla voi parantaa
työläisten palkkoja ja työehtoja,
mutta nyt sen johtajat ovat muuttuneet
lampaiksi ja tekevät kaiken
päinvastoin – yritysten mieliksi! He
eivät halua ymmärtää, että kapitalisti,
joka ei itse pysty huolehtimaan
kilpailukyvystään on elinkelvoton
ja hiipuu pois. Se on armoton kapitalismin
laki. Sille yksikään hallitus
ei voi mitään, joten maksat kilpailukyvystä
turhaan.
Kai Kontturi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti