maanantai 20. kesäkuuta 2016

Venäjä, doping-päätös ja yleisurheilu

Diplomacy explained (or not) 1/2016 - Venäjä, doping-päätös ja yleisurheilu

Urheilumaailmaa myöten länsi ajaa Venäjää poikkeustilaan ja kuten olen aiemmin todennut, sen välttämisen täytyy olla Venäjän ulkopolitiikan kulmakivi. Mikään mahti maailmassa ei voi elää loputtomassa poikkeustilassa, siitä oli Neuvostoliitto vahva esimerkki.

Näillä näkymin Venäjän yllyttäminen poikkeustoimiin ei ole onnistumassa. Antaa länsimaiden riehua. Otetaan me muut asiat entistäkin rauhallisemmin. Monet merkit viittaavat, että läntinen talousromahdus olisi nurkan takana. Mitä enemmän he yrittävät Venäjää yllyttää, sitä selvemmin heidän epätoivonsa tulee näkyviin. Tärkeä opetus on, että mitä kovempi asetelma vallitsee, sitä rauhallisemmin asioihin kannattaa suhtautua.

Ennen tätä doping-jupakkaa yleisurheilu oli ainoa alue, jossa geopoliittiset viholliset (Neuvostoliitto, Kuuba jne.) saivat esiintyä länsimaiden suurelle yleisölle myönteisessä valossa ja näyttää, että he ovat hyviä ihmisiä ja taitavia joukkueita. Ei enää. Tämä on valtava takaisku. Näin katoaa tärkeä varaventtiili.

Yleisesti tiedetään, että urheiluharrastus pitää nuoret pois pahanteosta. Ajatellaan myös, että jos otamme yhteen kaikkia tasapuolisesti koskevien sääntöjen puitteissa urheilukentällä, meidän on vähemmän syytä ottaa yhteen taistelukentällä. Mitä tulee syytöksiin doping-aineiden järjestelmällisestä käytöstä, Venäjä ei todellakaan ole ainoa. Tämä on sitä samaa poliittista ajojahtia, jonka puitteissa myös kansainvälisen jalkapalloliiton FIFA:n johto savustettiin ulos.

Mietin miksi Venäjän sulkeminen ulos kansainvälisistä yleisurheilukisoista harmitti minua niin paljon. Siitä lähtien kun muistan on suomalainen lehdistö pilkannut Neuvostoliittoa ja Venäjää. On vain nieltävä ystäviä vastaan heitetyt loukkaukset ilman, että voisi tehdä asialle mitään.

Ainoa henkireikä on ollut urheilukilpailut. Ainoa paikka Suomessa, jossa kaikki osapuolet ovat mukana suhteellisen reilulla ja tasavertaisella tavalla on yleisurheilu. Tällä on ollut itselleni suuri merkitys. Kun olen hurrannut venäläisten urheilijoiden suorituksille olen voinut kuvitella kuinka pilkkaajat joutuvat myöntämään olleensa edes tässä asiassa väärässä. Jos tätäkään ei ole, on asetelma entistäkin jyrkempi.

Viha on kuluttava voima. Jos sille ei ole vastapainoa, en olisi enää missään positiivisessa suhteessa suomalaisiin tiedostusvälineisiin. Kun höyrykattilan kansi suljetaan, tapahtuu räjähdys. Näin minulle tapahtui uutista seuratessani. Venäjä reagoi jälleen kerran tapahtumiin arvokkaasti ja rauhallisesti, mikä rauhoitti myös minut. Nyt ainakin tiedän, miksi olen lapsesta saakka ihaillut venäläisiä urheilijoita. Se on sopuun ja rauhaan pyrkimistä. Oman pääni sisällä ja kotimaani sisällä.

Kilpaurheilu on jo pitkään ollut ahneuden ja kaupallisuuden temmellyskenttänä. Onko tämä se viimeinen pisara, jonka jälkeen rahan ja sodan lietsomisen tulva peittää alleen kaiken muun?

Tauno Auer 20.6.2016

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti