Huomenta!

Tuli tämmöttis sähköposti avoimen kirjeen johdosta. Kirjoittaja on mulle tuntematon. Ei pitäisi olla minun postituslistalla. No vaihtoehtojahan tietenkin on olemassa muitakin, tulihan tuota jaettua muun muassa STT:lle, KU:lle, Käkälle, TKS:llä ja TA:lle.

Laitan tämän tiedoksi koska avoin kirje oli yhteistyömme tulosta. Yksikin kiitos "piirin ulkopuolelta" lämmittää tähän maailman aikaan niin mukavasti ja antaa puhtia pyrkimyksiimme.

Terveisin se toinen Timppa

---

Subject: Re: SFT:n hallituksen avoin kirje
To: timo.kangasmaa@hotmail.com
From: mnyg@pp.kpnet.fi
Date: Tue, 28 Jun 2016 12:58:55 +0300

Hyvä teksti. Hyvää kieltäkin. Muutama painovirhe.
Lienet ostanut toimittamani kirjan Näin Suomea viedään.  Ensimmäinen puolisko kirjasta on MOUsta, jälkimmäinen TTIPistä ja vastaavista. Tein aloitteen MOUn kääntämisestä ja otan vastuun kirjassa olevan käännöksen suomenkielestä. Eräs toinen kaveri teki varsinaisen raakakäännöksen.
Terv Mauri Nygård

22.6.2016, 20:09, Timo Tapio Kangasmaa kirjoitti:

Oheisen avoimen kirjeen on Sodan- ja Fasisminvastainen Työ ry toimittanut kirjeitse Presidentin kanslian, Valtioneuvoston kanslian sekä Eduskunnan kanslian kirjaamoihin.

Avoin kirje luettiin myös Helsingissä järjestetyssä Rauhan Piknikissä 21.6.2016.

AVOIN KIRJE

Kaikille jotka ovat vastuussa tavalla tai toisella maamme ulkopolitiikasta ja kansalaisten turvallisuudesta!

          Ulko- ja turvallisuuspolitiikasta vastaavat ministerit, poliitikot, virkamiehet, teidän tulisi ymmärtää nykyisen suuntaisen ulko- ja turvallisuuspolitiikkanne tuhoisa vaikutus maamme kehitykselle. Viimeistään nyt pitäisi tajuta, että olette tehneet päätöksiä joilla voi olla katastrofaalisia seurauksia. Pahimmassa tapauksessa katastrofaaliset seuraukset ovat laaja-alaisia ja pitkäkestoisia. Maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikan alistaminen EU:n ja USA:n suurvaltapoliittisille tavoitteille aiheuttaa Venäjällä, vastatoimia.

          Maaperällämme tapahtuva vieraiden valtioiden sotajoukkojen harjoittelu on lähettäneiden suurvaltapoliittinen toimi. Väitteet, että joukkojen sotaharjoitus maassamme palvelisi vain Suomea, ovat typeriä tai tietoista tosiasioiden vääristelemistä. Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten sotilasyksiköiden lähettäminen maahamme on Venäjään kohdistettu aggressio.

          Naton ja joidenkin suomalaisten virkamiesten allekirjoittama isäntämaasopimus (Host Nation Support Memorandum of Understanding, HNS MoU) sekä NATON sotaharjoitus Suomessa ovat osa suuremmasta sotilasstrategiasta. Ne kuuluvat kokonaisuuteen joka luo tilanteen jossa maamme on pelkkä suurvaltojen pelinappula, joka uhrataan tarpeen vaatiessa. Elämme kasvavassa suurvaltapoliittisessa kriisissä, joten ei ole syytä jättää huomioitta suurvaltojen eturistiriitoja.

          Tärkeitä päätöksiä tekeviltä tulee vaatia asemansa mukaista ymmärrystä sotilaspoliittisen ja suurvaltapoliittisten toimien merkityksestä. Heidän tulee ymmärtää sekin, ettei yksittäinen kansainvälinen sotaharjoitus ole mikään irrallinen ja erillinen ilmiö muusta politiikasta.

          Näin suuria harjoituksia, joita viime aikoina on järjestetty, maassamme ei ole loogista käsitellä vain Suomen omana etuna. Ulko- ja puolustusministerimme antamat lausunnot viittaavat paluuseen maamme sotien välisen ajan turmiolliseen ulkopolitiikkaan.                   

          On syytä kerrata Paasikiven ja Kekkosen ajatuksia rauhanomaisen rinnakkainelon perusteista. Sodan jälkeinen Paasikiven ja Kekkosen ulko- ja turvallisuuspoliittisena toimintamallina oli pitää maamme erossa suurvaltojen eturistiriidoista. Tämä toimintamalli on edelleen Suomen etu.

          Armeijaamme on järjestelmällisesti mukautettu yhteensopivaksi Naton sotavoimien kanssa. Yhteensovittaminen on tapahtunut ilman poliittista keskustelua tasavaltamme kansalaisten eduista. Kalusto ja armeijan rakenne ja jopa komennuskieli on sovitettu Naton komentojärjestelmään sopiviksi. Ei voi enää puhua puolustusvoimista, vaan sotavoimista, koska armeijalaitos on sovitettu osaksi lännen suurvaltapoliittisia tavoitteita. Viime vuosina on herännyt vahva epäilys, että myös maamme poliittinen johto on pääpiirteissään saatettu yhteensopivaksi läntiseen suurvaltapolitiikkaan. Kaiken lisäksi joidenkin virkamiesten allekirjoittama, eduskunnassa käsittelemätön isäntämaasopimus on saattanut meidät tavallisetkin ihmiset osaksi läntistä suurvaltaliittoutuman suurvaltapolitiikkaa. Maamme satamat ja lentokentät sekä koko maaperämme on osaksi alistettu läntistä sotilaspoliittista strategiaa. Se tekee maastamme Venäjälle mahdollisen uhan, joka voi milloin tahansa kärjistyä avoimeksi konfliktiksi. Poliittisessa vallassa olevat sekä osa virkamieskuntaa ovat onnistuneet liittämään Suomen osaksi Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten aggressiivista suurvaltapolitiikkaa. Olemme nyt ikävien tosiasioiden edessä, koska asiaa ei ole käsitelty demokraattisten menettelytapojen mukaisesti päättävissä elimissä, kuten eduskunnassa, vaan se on toteutettu salaisena virkamiestyönä. Juhlapuheissa ja korulauseissa mainitaan Suomi itsenäiseksi ja liittoutumattomaksi, mutta teknisesti, strategisesti, poliittisesti ja taloudellisesti maamme on sidottu läntisen suurvaltaliittoutuman politiikkaa toteuttavaksi vasallivaltioksi. Tilanteessa on paljon samankaltaisuuksia aikaan jolloin maamme oli suhteessa Saksaan, alkaen vuoden 1917 itsenäiseksi julistautumisesta ja päättyen vuonna 1944 Suomen irrottautumiseen toisesta maailmansodasta. Virallisesti maamme ei ollut liitossa edes sodassa jossa Natsi-Saksa käytti surutta maaperäämme sodan valmisteluun ja sotatoimiin silloista Neuvostoliittoa vastaan, vaikka Suomen armeija soti aivan samalla tavoin Neuvostoliittoa vastaan sulassa sovussa saksalaisten kanssa. Neuvostoliitto ja muut liittoutuneet olivat aivan oikeutettuja pitämään sodan loppuessa maatamme Natsi-Saksan sotaliittolaisena heitä vastaan.

          Ministereillä, poliittisilla päättäjillä, sekä virkamiehillä, on oltava laajaa ja syvällistä ja laajaa, syvällistä ymmärrystä ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksistä. Politiikan johtajilla on vastuu maamme asemassa suurvaltapoliittisella pelikentällä. Toteutammeko ulkopolitiikkamme suhteessa Venäjään niin kuin ulkoministeri Erkko joka kehotti Paasikiveä Neuvostoliiton kanssa käytävissä neuvotteluissa olla pitämättä tätä suurvaltana? Vai lähdemmekö Paasikiven ajatuksesta, ettei Suomi voi maantieteelliselle asemalleen mitään. Eikö osalla maamme ulkopoliittista johtoa löydy ymmärrystä eikä kannatusta puolueettomuuspolitiikalle?

          Suomen poliittisen johdon pitää tunnustaa, että yhteisymmärryspöytäkirjan nimellä kulkeva isäntämaasopimus on tosiasiallisesti maatamme velvoittava ja sitova sotilastekninen asiakirja. Se on osa laajempaa sotilaspoliittista ja suurvaltapoliittista strategiaa. Sopimuksen sisältöä vähättelemällä sekä salaamalla on peitelty sen todellinen merkitys. On laiminlyöty myös sen parlamentaarinen käsittely eli se on saatettu voimaan viranomaispäätöksillä. Asiakirjan käsittelyn yhteydessä on paljastunut maamme ylätason poliittisen johdon suhtautuminen perustuslakiin. Isäntämaasopimus ei ole laillinen ja se pitäisi todeta pätemättömäksi eduskunnan päätöksellä.

Lahdessa 17. kesäkuuta 2016

Sodan- ja Fasisminvastainen Työ ry

Timo Kangasmaa, puheenjohtaja