Vihreän liikkeen lyhyt historia 6/12

 

Vihreä liike on saanut erilaisia ilmenemismuotoja eri maissa. Yhdysvalloissa suuret ympäristöjärjestöt ovat harjoittaneet käytäväpolitiikkaa ja hallinnollisen pyöröoven kautta porukat ovat kulkeneet virasta ja järjestöstä toiseen mukautuen osaksi hallintojärjestelmää. Suomessa ja Saksassa vihreät ovat valinneet samantapaisen strategian kuitenkin sillä erotuksella, että suomalaisilta luonnonsuojelijoilta puuttuvat vahvat ja vaikutusvaltaiset painostusryhmät.

 

Afrikassa ja Etelä-Amerikassa syrjäytyneet väestöryhmät ovat turvautuneet raisumpiin menetelmiin Chico Mendesin ja Ken Saro Wiwan kaltaisten aktivistien johdolla. Ramachandra Guha tuo tätä puolta esille Radkauta paremmin. Siinä missä vauraissa maissa vihreä liike on saavuttanut tiettyä menestystä, jos ei muuta niin ainakin maukkaita virkoja hallintoportaissa, köyhien maiden taistelut ovat usein johtaneet väkivaltaan ja katkeriin pettymyksiin.

 

Yhdysvaltain tapauksessa molempi pätee. Tietty vihreä valioväki on saanut hyviä tuloksia, kun saman aikaisesti tietyt alkuasukasryhmät elävät radioaktiivisen jätteen saastuttamissa reservaateissa. Oma lukunsa on etelän suurkaupunkien slummit, joissa köyhät elävät kurjasti pahoin saastuneissa hökkelilähiöissä. Tästä näkökulmasta katsottuna kovin ovat olleet vaatimattomia ainakin tähän mennessä vihreä liikkeen saavutukset. Ei mitään olennaista muutosta vielä missään.

 

Älkää käsittäkö minua väärin. En ole vallankumousta julistamassa. Ne on jo tehty (1917 ja 1949) ja niiden seuraukset ovat vasta alussa. Yritän saada vihreät ymmärtämään, että heidän tavoitteitaan ei voi saavuttaa nykyisin keinoin sekä myös sen, että ympäristöliikettä ei hyödytä uusi vallankumous Venäjällä. Se on tapahduttava Yhdysvalloissa tai peli on ekologian osalta pelattu.

 

En myöskään yritä taivutella vihreitä kommunismiin. Yritän vain kertoa, mitä se ottaa ja mitä se vaatii, jos aikoo tehdä sen kokoluokan yhteiskunnallisen muutoksen kuin on tarpeen suunnan muuttamiseksi.

 

Voin kuulla kärsivällisen ja ystävällisen äänen sanovan: 'Tauno-hyvä, nyt sinä et oikein ymmärrä. Me emme ole tekemässä vallankumousta. Olemme ihan tyytyväisiä tähän maahan, tähän yhteiskuntaan ja elämäämme. Olemme niistä jopa ylpeitä. Me vain haluamme tehdä sen entistäkin paremmin.' Täsmälleen juuri niin ja tämä juuri on se ongelma.

 

Luonnonsuojelu, ihmisoikeudet, reilukauppa, demokratian ja avoimuuden edistäminen ovat on säätelyä, tuunaamista, joka ei riitä mihinkään, ja joka nykyisillä rakenteilla johtaa aivan eri suuntaan, mitä puheen tasolla esitetään. Tähän asti ympäristöliike on ollut porvarillinen reaktio omien tekojen aiheuttamiin ongelmiin.

 

Jos Tellus olisi laiva, nyt olisi aika mennä kapteenin juttusille ja kertoa, että suunta on väärä.

 

Tauno Auer 13.3.2017