SNTL: n historia - OSA 147

 

Puna-armeijan vastahyökkäys

 

Kun ensimmäinen läpimurtoyritys Moskovaan oli torjuttu marraskuun alussa, heräsi ajatus vastahyökkäyksestä. Siinä vaiheessa jouduttiin kuitenkin keskittymään vihollisen hyökkäyksen toisen vaiheen torjumiseen. Se tuli ajankohtaiseksi, kun saksalaisten toinen läpimurtoyritys torjuttiin joulukuun alussa. Vastahyökkäykseen vaikutti merkittävästi se, että Tihvinän ja Donin Rostovin luona suoritettujen onnistuneiden vastahyökkäysten johdosta pohjoisen ja etelän suunnalla kyettiin sitomaan vihollisen voimia. Suunnitelma oli, että länsirintaman pohjoisen- ja eteläisen siiven voimin yhteistyössä Kalininin ja lounaisrintaman kanssa lyödään vihollisjoukot, jotka uhkaavat saartaa Moskovan etelästä- ja pohjoisesta käsin. Päätehtävä oli länsirintamalla (Žukov). Operaatio valmisteltiin yksityiskohtaisesti ja komentajat perehdytettiin suunnitelmaan huolellisesti. Yleisesikunnan päällikkö Vasiljevski kävi 4.12. henkilökohtaisesti Kalininin rintamalla perehdyttämässä komentajan (Konev) suunnitelmiin.

 

Ilman operatiivista taukoa

 

Hyökkäyksen onnistuminen edellytti, että siihen ryhdytään ilman operatiivista taukoa, ettei vihollinen ehdi kaivautua puolustukseen. Hyökkäys suunniteltiin tilanteessa, jolloin koko ajan käytiin taisteluja läpimurtoa yrittävää vihollista vastaan. Vihollisen yritys Moskovan - Volgan kanavan valtaamiseksi torjuttiin 3.12. Kubinkaa kohti edenneet vihollisen panssarivoimat tuhottiin vasta 4.12. ja 5.12. Saksalaiset valtasivat Tulan suunnalla Jeletsin tärkeän rautatiesolmun. Vastahyökkäys määrättiin alkavaksi 5.-6.12. Vaikka päämaja kykeni luovuttamaan rintamalle vielä kolme armeijaa lisää, määrällistä ylivoimaa neuvostojoukoilla ei ollut. Ilmahyökkäysten ja tykistövalmistelun jälkeen Kalininin rintaman joukot siirtyivät 5.12. hyökkäykseen, johon yhtyi luoteisrintama 6.12. Länsirintaman joukot aloittivat hyökkäyksen myös 6.12. Moskovan pohjois- ja eteläpuolella. Siihen yhtyivät lounaisrintaman pohjoiset osat.

 

Taisteluja käytiin kaikilla suunnilla

 

Vierekkäisten rintamien lähtiessä liikkeelle syntyi suuri taistelu, jossa neuvostojoukot ensimmäisen kerran saivat aloitteen käsiinsä. Kalininin rintaman joukot alkoivat edetä vasta 10 päivää kestäneiden taistelujen jälkeen, kun länsirintaman joukot tuhosivat saksalaiset Rogatševon - Sonnetšnogorskin alueella. Klin puhdistettiin 15.12. 1. iskuarmeijan ja 30. armeijan toimesta. 20.  - ja 16. armeija vapauttivat Solnetšnogorskin 11.12. 

 

Rintaman selustaan lähetettiin hiihtopartioita ja laskuvarjojoukkoja, jotka yhdessä partisaanien kanssa estivät vihollisen vetäytymistä. Etelässä Tulan alueella osa 50. armeijan joukoista tuotti tappioita Guderianin panssarivoimille, jotka menetettyään 70 panssaria alkoivat vetäytyä. Kymmenen päivää kestäneiden taistelujen jälkeen länsirintaman Tulan suunnan joukot tuottivat Guderianin 2. panssariarmeijalle suuren tappion ja etenivät 130 kilometriä. Uudelleen muodostetun Brjanskin rintaman joukot taistelivat menestyksellisesti ja vihollinen työnnettiin kokonaan pois Tulan suunnalta

 

Taistelukokemus karttui nopeasti

 

Päämaja ja yleisesikunta seurasivat ja koordinoivat hyvin tarkkaan taistelujen kulkua. Tehtiin myös monia virheitä, mutta nopeasti kokemuksen karttuessa toimittiin yhä paremmin. Käytettiin liikkuvia osastoja, jotka murtautuivat saksalaisten selustaan ja katkaisivat niiden perääntymisteitä. Moskovan edustalla tapahtunutta neuvostojoukkojen etenemistä auttoi suunnattomasti se, että Tihvinän luona saksalaiset joutuivat edelleen perääntymään, Sevastopolin valloitusyritys torjuttiin ja Itä-Krimiltä vallattiin sillanpääasema.

 

Moskovan voitolla oli suuri strateginen ja moraalinen merkitys

 

Tammikuun alkupäiviin 1942 tultaessa Moskovan luokse tunkeutuneet vihollisryhmät työnnettiin 100 - 250 km länteen ja Moskovaa uhannut vaara poistettiin. Moskovan taisteluissa saksalaiset menettivät 500 000 sotilasta, 1 300 panssarivaunua, 2 500 tykkiä ja 15 000 autoa. Moskovasta liikkeelle lähtenyt vastaisku kehittyi alkuvuonna 1942 neuvostojoukkojen yleishyökkäykseksi. Moskovan alueella saavutetulla voitolla oli silloin valtava merkitys. Oli ensimmäinen kerta, kun Hitlerin joukoille tuotettiin suurisuuntainen tappio ja ennen voittamattomana pidetty armeija lyötiin. Se aiheutti suurta pakokauhua saksalaisen sodanjohdon keskuudessa. Tämä voitto antoi uskoa Neuvostoliitossa ja ulkomailla siihen, että saksalaiset tullaan lopullisesti lyömään.