Kommunistisen Työväenpuolueen Uudenmaan piirijärjestön järjestämä KTP:n kunnianosoitus Neuvostosotilaiden haudalla Hangossa Voitonpäivänä 9.5.2017.

Tilaisuudessa puheen piti KTP:n varapuheenjohtaja Hannu Harju

Olemme tänään voiton 72 -vuotispäivänä kokoontuneet neuvostosotiaiden haudalle tänne Hankoon osoittamaan kunnioitusta niille taistelijoille, jotka on tänne haudattu ja kaikille niille Puna-armeijan sotilaille, jotka taistelivat maansa vapauttamiseksi fasistiselta hyökkääjältä.

Puna-armeijan sotilaat vapauttivat suurin uhrauksin myös monet muut kansat saksalaisen fasismin ikeestä.

Vastarintaliikkeet Euroopan maissa taistelivat myöskin saksalaismiehitystä vastaan. Sodan päättymistä Euroopassa 9.5.1945 on juhlittu voiton päivänä ja jokainen 9.5. sen jälkeen on ollut juhlapäivä, kiitollisuuden osoitus voiton saavuttamiseen osallistuneille taistelijoille.

Neuvostoliitto kantoi suurimmaan taakan voiton saavuttamisessa. Neuvostoliiton sodan aikainen johto ja Neuvostoliiton kommunistinen puolue kykenivät järjestämään neuvostokansat sodan ajan tehtäviin ja taisteluun vihollista vastaan. Kaikki se tapahtui suurin uhrauksin.

Kuinka Saksasta sitten kehittyi imperialistinen, fasistinen hyökkääjävaltio, toisen maailmansodan sytyttäjä? Saksalaisen yhteiskunnan poliittiseen rakennemuutokseen vaikuttavia tekijöitä oli lukuisia. Kapitalistiselle valtiolle tunnusomaisinta oli luokkavaltion vallassa olevien poliittisten tahojen tiivis yhteys saksalaiseen ja myös kansainväliseen suurpääomaan, kuten USA:han. Poliittinen johto oli suurpääoman tukema.

Juuri suurpääoman tuki fasistiselle, imperialistisen Saksan hallituspolitiikalle loi edellytykset kasvaa hyökkääjävaltioksi.

Historiasta tiedämme tämän kehityksen alkaneen 1930 -luvun alussa kun Saksassa nousi suurpääoman tukemana poliittiseen valtaan suurpääoman etuja ajava Adolf Hitler. Valtaan noustuaan Hitler aloitti hyökkäyksen kansan demokraattisia oikeuksia vastaan. Hyökkäyksen pääkohteena olivat työväenluokan maailmankuvan omaksuneet työväenjärjestöt, ensisijalla kommunistit ja kansanryhmänä juutalaiset. Näihin ryhmiin kuuluvia vastaan kohdistettiin murhia, mutta murhista vastuussa olevia ei tuomittu lakien mukaan. Tuomiot olivat poliittisia, jolloin murhatöiden tekijät vapautettiin lähes kokonaan vastuusta.

Kun Saksa aloitti hyökkäykset 1930-luvun lopulla toisiin maihin Euroopassa, valloittaen ne, sai se sotatoimiensa tueksi lähes koko Euroopan teollisuuden. Näin sillä oli vahvempi taloudellinen perusta hyökkäykselle sosialistiseen Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941.

Työväenluokan kannalta ikävintä Suomessa oli se, että Suomen porvarillinen poliittinen valta sitoi Suomen Saksan aseveljeksi yhteiseen hyökkäykseen Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941. Suomalaiset olivat saksalaisten rinnalla piirittämässä Leningradia ja aiheuttamassa osaltaan satojentuhansien venäläisten kuoleman. Kaupunkia Saksan ja Suomen armeijat eivät pystyneet valloittamaan. Sotaan osallistuminen ja miehittäjäksi ryhtyminen Saksan rinnalla aiheutti suuret menetykset suomalaisille.

Toisen maailmansodan lopputulos, Suomen häviö Saksan rinnalla loi perustan luoda naapuriystävyyden ja rauhanpolitiikan suhteet Suomen ja Neuvostoliiton välille. Tätä politiikkaa kommunistit olivat edistämässä. Sodan jälkeen kommunisteille avautui mahdollisuus ja oikeus toimia julkisesti, samoin kuin monille työväen demokraattisille järjestöille. Suomen ulkopolitiikka siirrettiin rauhan ja ystävyyden linjalle suhteessa Neuvostoliittoon. Tätä tehtävää edistivät päivittäin kymmenettuhannet kansalaiset.

Alkoi uusi, demokraattisen kehityksen aikakausi, joka mahdollisti työväenluokan ihmisten elin -ja työolosuhteiden parantamisen. Kaikki tapahtui työväen järjestäytyneellä joukkovoimalla ja työväen edustajien tekemillä aloitteilla. Lukuisien ja laajojen kamppailujen tuloksena voitiin edistää ihmisten sosiaalista ja taloudellista tasa-arvoa politiikalla, jonka tukena oli hyvät suhteet Neuvostoliittoon. Suomen ja Neuvostoliiton välinen kauppavaihto ja monipuoliset maiden väliset kulttuurisuhteet lisäsivät luottamusta ja ymmärrystä hyvien suhteiden kehittymiselle. Toiminnallaan Suomi vakautti Pohjois-Euroopan rauhantilaa.

Tuo myönteisen kehityksen kausi päättyi siihen mihin Neuvostoliittokin. Suomen porvarillinen johto on sen jälkeen sitouttanut Suomea kapitalismin imperialistisiin keskuksiin, Euroopan Unioniin ja sotaliitto Natoon. Suomi on näihin liittoutumiin sitoutuneena lähettänyt sotilaitaan alistamaan muita kansoja. Tästä yhdeksi esimerkiksi käy Afganistan. 

Maailman imperialististen keskusten kuten USA:n ja EU:n suorittaessa maailmanjakopolitiikkaa, on Suomi valinnut nämä tahot, liittoutumisen länteen. Liitoutuminen on muodostunut Suomen omien etujen vastaiseksi. Suomen, suomalaisten etu on hyvien naapurisuhteiden ylläpitäminen kaikkin maihin, asettumatta Venäjää vastaan.

Valitettavasti pääministeri Sipälän hallitus sitouttaa Suomea myös sotilaallisesti. Kahdenvälisesti USA:n sotilaallisiin pyrkimyksiin sallimalla USA:n armeijan yksiköiden toiminnan Suomessa. Suomen armeija harjoittelee myös Naton ja Pohjoismaiden armeijoiden kanssa, joiden kohteena on uhittelu Venäjää vastaan.

Näin Suomi on luopunut hyväksi koetusta puolueettomuudesta ja suurvaltojen eturistiriitojen ulkopuolella pysymisen rauhantahtoisesta ulkopolitiikasta. 

Suomen alue on luovutettu lännen imperialisteille astinlaudaksi hyökkäykselle kohti itää. Jos nyt vallitseva sotilaallinen vastakkainasettelu Pohjois-Euroopassa Venäjän kanssa kriisiytyy sodaksi, on Suomi suurin kärsijä.

Hallituspolitiikassaan ministerit ja sotahaukat eduskunnassa painottavat Itämeren alueen turvallisuuspoliittisen tilanteen heikentyneen, osoittaen syyttävän sormensa kohti Venäjää. Turvallisuuspoliittinen tilanne on kyllä muuttunut, mutta sen on aikaan saanut sotilasliitto Naton laajentuminen Baltian maihin, Eestiin, Latviaan, Liettuaan, sekä Puolaan. 

Kommunistisessa Työväenpuolueessa meidän näkemyksemme on Pohjois-Euroopan rauhantilan säilymisen puolustaminen sillä, että Suomi irtisanoutuu sotilasliitto Naton kumppanuudesta, sotaharjoituksista ja yhteistyöstä USA:n kanssa, sekä lopettaa myös pohjoismaiden väliset sotaharjoitukset. Ja irrottautuu sotapolitiikasta muutenkin, jättämällä tilaamatta kymmeniä miljardeja euroja vaativat asehankinnat. Nämä rahasummat, jotka aseisiin käytettäisiin ovat poissa kansalaisten elinolosuhteiden parantamisesta.

Toisen maailmansodan opetus suomalaisille oli se, ettei sotilaallinen liittoutuminen fasistisen Saksan kanssa Neuvostoliittoa vastaan tuonut voittoja vaan tappioita. Annetut uhrit ja menetykset olivat suuret ja turhat. Tämän emme halua toistuvan uudelleen Suomen sotilaallisella liittoutumisella.

Siksi me toimimme rauhan puolesta sotapolitiikkaa vastaan, paljastamalla sotaa synnyttävän kapitalismin raadollisuuden ja sodasta hyötyvät pääomapiirit. 

Maailmanrauhalle hyvän pohjan antoi Neuvostoliiton Puna-armeija ja kaikki fasismin vastaiset taistelijat vapauttamalla kansat fasismin ikeestä 9.5.1945. Kunnia heidän taistelulle. Meidän tehtävä on vaalia saavutetun voiton pysyvyyttä ja näin rauhantilan jatkuvuutta.

__._,_.___