SUOMI SUREE, MUTTA MIKSI?

 

Presidentti Mauno Koivistosta halutaan kuoleman jälkeen tehdä jonkinlainen hyväntekijä, jotka koko kansan pitää surra. Onko siihen aihetta?

Presidentti Koivisto sai perintönä edellisiltä suorastaan diktatoriset valtaoikeudet aina eduskunnan hajottamiseen saakka. Kuten nykyään sanotaan, hänen agendallaan oli Suomen lännettäminen ja rikkaiden rikastuttaminen.

Agendalle kuuluivat sellaiset hallitukset, jotkaensinnäkinvapauttivat pääomien, tavaroiden, palvelusten ja ihmisten liikkeet yli maan rajojen sekätoiseksisiirsivät ylimmän lainsäädäntö-, tuomio- ja budjettivallan maan rajojen ulkopuolelle.    

Kaikki nämä myös toteutettiin. Presidentti Koiviston aloittaessa Suomen pääomakanta ulkomailla oli 0,8 miljardia euroa ja lopettaessa 42,5 miljardia euroa. Siitä syntyi pankkikriisi kaikkine kärsimyksineen. Kun tavarat ja palvelut liikkuivat vapaasti, koko Suomen pankkimaailma meni uusiksi ja samalla 50 000 yritystä teki konkurssin tai lopetti muuten toimintansa. Samalla työllisyys romahti, kun työtunneista katosi lähes viidennes. Se merkitsi työttömyyden kasvua 470 000 täydellä työvuodella.

Presidentti Koiviston talouspolitiikka on kiveen hakattu. Siksi tähän päivään mennessä ei ole päästy lähellekään vuoden 1989 työtuntien määrää, vaikka työvoiman on kasvanut. Sen sijaan pääomat ovat liikkuneet vilkkaasti. Viimevuoden lopussa suomalaista pääomaa olisaatavinaulkomailla 694 ja Suomessa ulkomaista pääomaavelkana678 miljardia euroa.     

Ulkomaisten sijoittajien on saatava pääomalleen mahdollisimman suuren tuoton, siksi suomalaiset poliitikot ovat jatkuvan kiristyksen kohteina – yrityksiä pitää tukea sekä kustannuksia ja voittojen verotusta alentaa. Kun julkiset tulot pienenevät, pitää menoista leikata. 

Presidentti Koiviston aloittaessa suomalaisen kansantalouden vastuu ulkomaisesta varallisuudesta oli 2 miljardin euron luokkaa eikä ulkomaisista sijoittajista ollut mitään harmia. Nyt ulkomainen varallisuus on 1 372 miljardia euroa ja yhteiskunnalliset harmit ennennäkemättömät. Loppupelissä Suomi kantaa koko vastuun, vaikka nyt pääomat ovat suomalaisen politiikan ulottumaattomissa.

Siis – miksi Suomi suree?

kai Kontturi