Vastine

 

Tiedonantajassa kerrottiin venäläisen laulaja Vladimir Vysotskin olleen toisinajattelija. Oliko asia todellakin näin? Mitä tämä viattoman kuuloinen määre 'toisinajattelija' oikein tarkoittaa? Kun puhumme Neuvostoliitosta sanalla on aivan erityinen merkitys. Kyse ei ole ainoastaan henkilöstä, joka ajattelee eri tavalla kuin muut vaan henkilöstä, joka on ryhtynyt avoimeen kapinaan omassa kotimaassansa valitsevaa poliittista järjestelmää vastaan.

 

Vysotksi oli kapinallinen samassa mielessä kuin James Dean, mutta varsinainen dissidentti hän ei ollut, ja juuri tästä on kysymys, koska dissident-sana käännettään suomeksi toisinajattelijaksi. Vysotski oli sekä tyylinsä että laulujensa sisällön vuoksi kiistanalainen henkilö. Hän joutui useassa vaiheessa epäsosiaalisen käytöksensä vuoksi syrjityksi. Esimerkiksi puolueen pääideologi Mihail Suslovin kerrottiin inhoavan Vysotskia, sen sijaan esimerkiksi Leonid Brezhnev kuului hänen ihailijoihinsa.

 

Sanalla on latinankielinen pohja ja se viittaa perinpohjaiseen ristiriitaan vallitsevan järjestyksen kanssa. Neuvostoliiton tapauksessa se useimmiten tarkoitti myös sitä, että henkilö on valmis yhteistoimintaan valtion julkisten vihollisten kanssa. Kyse ei siis ollut pelkästään eri tavalla ajattelemisesta vaan henkilöistä, jotka pyrkivät järjestelmällisesti toimimaan vallitsevaa poliittista järjestystä vastaan.

 

Tämän toteaminen ei vielä ole kannanotto suuntaan tai toiseen. Sen sijaan asian seikkaperäinen määrittely ja sen todelliseen asiayhteyteen sijoittaminen auttaa huomaamaan kuinka käsitettä 'toisinajattelija' käytettiin luomaan kuva totalitaarisesta järjestelmästä, jossa keskusteleminen olisi mahdotonta. Tällainen kärjistys ei perustu tosiseikkoihin. Samoin kuin esimerkiksi Kuubassa Neuvostoliitossa keskustelu oli suhteellisen vapaata paitsi silloin, kun sillä pyrittiin järjestelmällisesti ja yhdessä kylmän sodan vihollisten kanssa kumoamaan vallankumouksen jälkeinen poliittinen hallinto.

 

Tämän toteaminen ei vielä tarkoita sitä, että ottaisi kantaa onko kyseinen järjestelmä hyvä vai paha, mutta se tarkoittaa, että on mahdollista huomata kuinka kylmän sodan aikana rakennetut äärimmäiset mielikuvat Neuvostoliitosta eivät välttämättä kestä tarkempaa tutkimista. Voidaanpa todeta myös se kuinka demokraattisessa kapitalismissa sellaisen keskustelu, joka voisi johtaa merkittäviin käytännön seurauksiin, on täysin kuvitteellista. Sanoa toki saa mitä lystää, mutta sillä on harvoin mitään vaikutusta liike-elämän sanelemiin päätöksiin.

 

Kun näitä kahta järjestelmää verrataan ei ole mitenkään itsestään selvä, että länsimainen rahanvaltaan perustuva malli olisi henkisessä tai rakenteellisessa mielessä avoimempi. Vladimir Vysotskin esittäminen valheellisesti dissidenttinä ei kerro ainoastaan huonosta asiantuntemuksesta vaan myös siitä, että henkilö tai julkaisu ei pysty tunnistamaan ilmiselvää poliittista vedätystä.

 

Tauno Auer 2.3.2017