Historiasarjan 145. osa (1941)

 

Taistelut voimistuvat Kalininin suunnalla

Kalininin suunnalla 29., 31. ja 30. armeijat kävivät ankaria taisteluja. Alussa vihollinen torjuttiin, mutta 14.10 saksalaiset murtautuivat Kalininiin. Päämaja muodosti 17.10. Kalininin rintaman, johon liitettiin länsirintaman 22., 29. ja 30. armeijat sekä mm. luoteisrintamalta 8. panssariprikaati. Tämä teki rintamien johtamisen helpommaksi. Myöhemmin Kalininin rintaman joukot kykenivät pysäyttämään vihollisen. Koska Možaiskin puolustuslinjan joukot olivat liian heikot ja taistelujen paineessa linja joutui osittain vihollisen haltuun, määriteltiin uudeksi puolustuslinjaksi Novo-Zavidovski – Klinin – Istra - Krasnaja Pahra – Serpuhov - Aleksinin. Mutta kaikilla painopistesuunnilla neuvostojoukot tekivät sitkeää vastarintaa, perääntyivät hitaasti tuottaen viholliselle raskaita tappioita.

Vihollisen murtautuminen Tulaan torjutaan

Brjanskin rintaman joukot joutuivat lokakuun alussa osittain saarroksiin ja etenivät taistellen itään. Joukkojen rippeet murtautuivat saarroksista 23.10. ja vetäytyivät pahasti heikentyneinä Guderianin panssarivoimien ahdistamana Tulaan. Asukkaiden toimesta 1 500 sotilasta huollettiin. Yhdessä uudelleen muodostetun 50. armeijan huoltoelinten ja kaupungin työläisosastojen kanssa pysäytettiin Guderianin panssarivoimat tuottaen niille raskaita menetyksiä. Yritys koukata Moskovaan etelästä torjuttiin Tulassa. Marraskuunkaan kuluessa saksalaiset eivät onnistuneet murtaa Tulan puolustusta. Guderian päätti kiertää kaupungin, mutta samalla se menetti operatiivisen tiheytensä eikä onnistunut aikomuksissaan.

Saksalaiset joutuivat väliaikaisesti pysäyttämään sotatoimet

Kuukauden taistelujen jälkeen vihollinen eteni jopa 200-250 km kohti Moskovaa, mutta eivät kyenneet murtautumaan kaupunkiin. Jatkuvassa viivytystaistelussa hyökkääjä väsyi. Hyökkäys pysähtyi lokakuun lopussa linjan Turginovo – Volokolamsk – Dorohovo – Naro-Fominsk – Serpuhov - Aleksinin länsipuolelle. Kalininin rintama oli vakiinnuttanut asemansa ja Tulan suunnan puolustajat (länsirintaman alaisuudessa) pysyivät paikallaan. Tämän hyökkäysvaiheen aikana päämaja kykeni vahvistamaan Länsirintamaa 33. armeijalla (M.G. Jefremov), joka sijoitettiin 5. ja 43. armeijan väliin Naro Fominskin eteläpuolelle.

 

Vallankumouksen vuosijuhla sodan keskellä

Vihollisen ollessa Moskovan porteilla sekä Neuvostoliitossa, että ulkomailla jännitettiin järjestetäänkö Moskovassa Lokakuun vallankumouksen sotilasparaati ja juhlakokous. Saksalaisten hyökkäys hyytyi lokakuun lopussa ja Neuvostoliiton sodanjohto katsoi, että juuri marraskuun alussa vihollinen ei kyennyt suurisuuntaisiin hyökkäystoimiin. Juhlakokous 6.11. järjestettiin Majakovskajan metroasemalla. 7.11. järjestettiin sotilasparaati, josta sotilaat marssivat suoraan rintamalle.

 

Vihollinen valmistui uuteen iskuun

 

Marraskuun alun hiljaisempi vaihe taisteluissa merkitsi, että vihollinen lepäsi ja varustautui uuteen iskuun. Saksalaiset siirsivät Moskovan edustalle 51 miehistöllä, panssarivoimilla ja tykistöllä täydennettyä divisioonaa. Moskovan kaakkoispuolelle (Volokolamsk – Klin - Istra) keskitettiin saksalaisten 3. ja 4. panssariryhmä. Etelään Tulan suunnalle saksalaiset sijoittivat yhdeksän uutta divisioonaa. Saksalaisten 4. armeija sijoitettiin Moskovan lounaispuolelle (Zvenigorod – Novo-Fominsk - Serpuhov). Sen tehtäväksi oli annettu sitoa länsirintaman puolustus ja iskeä rintaman keskustaan ja Moskovaan.

 

Puna-armeija sai myös vahvistuksia

 

Myös neuvostoarmeija sai välivaiheen aikana vahvistuksia. Uhanalaisille alueille rakennettiin porrastettuja panssarintorjuntalinjoja. Tässä työssä Moskovan asukkaiden panos oli ratkaiseva. Moskovaa puolustavat joukot saivat myös täydennystä. Tärkeimpiä painopistealueita kyettiin marraskuun alkupäivinä vahvistamaan 100 000 sotilaalla 300 panssarivaunulla ja 200 tykillä.

 

Moskovan taistelun toinen vaihe

 

Vihollisen uusi hyökkäys alkoi 15.11. Kalininin rintamalla 41. armeijaa vastaan. Taisteluun saksalaiset lähettivät 300 panssarivaunua, kun rintaman 30. armeijalla oli käytössään vain 56 kevyttä panssaria. Seuraavana päivänä alkoi hyökkäys Klinin sekä Volokolamskin - Istran alueella. Kalininin rintaman 30. armeija (Leljušenko) siirrettiin 17.11. länsirintaman alaisuuteen. Saksalaiset pyrkivät tappioistaan piittaamatta Moskovaan. Mutta nyt syvälle porrastettu tykistö ja panssarintorjunta sekä kaikkien aselajien yhteistyö estivät vihollisen läpimurtoyritykset.

 

Esimerkiksi Volokolamskin suunnalla 16. armeija vetäytyi kovassa paineessa puolustaen ja järjestyksessä ennalta valmisteltuihin asemiin ja torjui saksalaisten hyökkäykset. Taistelujen aikana länsirintama sai vahvistuksia. Muodostettu 1. iskuarmeija sijoitettiin pohjoiseen Jahromaan ja 10. armeija Rjazanin seudulle.

 

Tulassa vihollinen pysäytettiin

 

18.11.-41 saksalaiset siirtyivät hyökkäykseen Tulan suunnalla, jossa 50. armeija sekä 413. ja 299. divisioona ym. torjuivat vihollista. Taistelut eivät tauonneet yöllä eivätkä päivällä. 21.11. vihollinen valtasi Uzlovajan ja Stalinogorskin. Myös Mihailovin suuntaan hyökättiin. 26.11. saksalaiset saivat vielä katkaistua Moskova-Tula rauta- ja maantien. Tässä vaiheessa Tulan- Kaširan- Rjazanin alueelle saatiin lisävoimia mm. 112. panssaridivisioona, 173 divisioona, jotka yhdessä Tulan suunnan muiden joukkojen kanssa pysäyttivät Moskovaa kohti hyökkäävän vihollisen, tekivät vastaiskun ja työnsivät vihollista 15 km takaisin etelään. Käytiin kovia taisteluja, mutta 30.11. Guderianin panssarivoimat joutuivat kaivautumaan puolustukseen.

 

Myös pohjoisen ja lännen suunnalla vihollinen torjuttiin

 

23.11. vihollisen panssarivoimat murtautuivat Kliniin ja 16. armeija vedettiin seuraavalle puolustuslinjalle. 25.11. joutui 16. armeija vetäytymään myös Solnetšnogorskista, mutta sen avuksi saatiin siirrettyä apuvoimia. Rintama ei murtunut, vaikka se taipui kaarelle. Jahroman alueella 29.11. vihollinen pääsi ylittämään Moskovan - Volgan kanavan, mutta paikalle saapuneet 1. iskuarmeijan joukot työnsivät ne takaisin. Moskovan länsipuolella vihollinen pääsi 1.12. läpi 5. armeijan ja 33. armeijan saumakohdasta edeten Moskovan suuntaan Kubinkaan. Vihollisen panssareita tuhottiin tykkitulella. Lopullisesti läpimurtautunut vihollinen kyettiin tuhoamaan 5. armeijan ja 33. armeijan sekä rintaman reservijoukkojen toimesta. Tässä taistelussa tuhottiin 10 000 sotilasta ja 50 panssarivaunua.

 

Vihollinen ei kyennyt murtautumaan Moskovaan

 

Joulukuun alkupäivinä hyökkäävät joukot alkoivat väsyä. Saksalaiset joutuivat rintaman kasvaessa hajauttamaan iskuryhmänsä ja panssarinsa laajalle, eikä niillä ollut enää iskukykyä. Heidän huoltoyhteytensä toimivat nyt tuhannen kilometrin takaa ja miehitetyillä alueilla toimi satoja partisaaniosastoja, jotka tuhosivat huoltokuljetuksia. Moskovaan suuntautuneen hyökkäyksen toisen vaiheen aikana 5.12. mennessä saksalaiset menettivät 150 000 miestä, 800 panssaria ja 300 tykkiä sekä suuren määrän lentokoneita. Moniin komppanioihin jäi vain 20-30 miestä.

 

Pääkaupunkia puolusti koko aikuinen väestö

 

Neuvostoarmeija kärsi menetyksiä, mutta sitä tuki väestö. Moskovalaiset kaivoivat 1500 km panssarintorjuntahautoja ja -esteitä sekä rakensivat 30 000 tulipesäkettä. Paikallisissa ilmatorjuntayksiköissä palveli 600 000 moskovalaista. Moskovan puolustajat saivat vahvistuksia Neuvostoliiton muilta alueilta. Marraskuun alun aikavoitto teki mahdolliseksi saada päätökseen reservijoukkojen muodostamisen. Puolustuskomitean 5.10. tekemän päätöksen perusteella luotiin kymmenen reserviarmeijaa. Moskovasta itään linjalle Vytegra – Rybinsk – Gorki – Saratov – Stalingrad - Astrahan luotiin uutta strategista porrasta. Moskovan taistelun tulokseen vaikutti ratkaisevasti, että kyettiin ajoissa muodostamaan ja kouluttamaan uusia armeijoita.