TALOUS KASVAA – VAI KASVAAKO SITTENKÄÄN?

 

Yksi maailman pääomabunkkereista, Kansainvälinen valuuttarahasto IMF, on taas tehnyt ennusteen, josta Helsingin Sanomat teki (19.4) jutun ja sille asiaankuuluvan propagandaotsikon; Talous kasvaa vastatuulista huolimatta.

Jutun ingressissä, johdannossa, sanottiin, että maailmanlaajuisen talouskasvun saattavat vaarantaa protektionismi ja kauppasodat. Toisena ongelmana ja huolen aiheena on työn tuottavuuden hidas kasvu ja kolmantena tuloerojen kasvaminen.

Protektionismista on tehty kirosana, jota on käytettävä aina silloin, kun ihmiset vaativat työtä ja leipää ja tavaroiden tekemistä kotona eikä rajojen takana jossain maailman äärissä. Nämä valheilla täytetyt poliitikot ja valhepropagandan uhreiksi joutuneet tavikset vihaavat protektionismia, kun eivät ole huomanneet, että kapitalismissa tulleilla suojeltiin pk-yrityksiä, joiden olemassaoloa uhkasivat rajojen takana vaanineet ylivertaiset resurssit omaavat suuryritykset. 

Suuret monopoliyritykset ovat kautta maailman sivu vaatineet vapaakauppaa, kun kotimarkkinat ovat käyneet niille liian pieniksi. Protektionismilla kuitenkin turvattiin kohtuullinen työllisyys ja suhteellinen hyvinvointi. Kapitalistiset maat pelkäsivät sosialistimaiden täystyöllisyyttä jopa paikoin huutavaa työvoimapulaa. Se oli pelottavaa.  Mutta maailman talouden mullistuksen idut ilmaantuivat 80-luvulla. Samalla ja ihan vaivihkaa tehtiin uusi kirosana, protektionismi. Sitä hokevat kaikki suuryrityksille hyödylliset idiootit, nuo kunniattomat tomppelit.

Suomessa vapaakauppa sai otteen EU:n ennakkoehtoina jo 80–90-lukujen taitteessa. Siinä menossa Suomesta hävitettiin 50 tuhatta pk-yritystä ja suurtyöttömyys, työn puute, ilmaantui jäädäkseen. Vasta 90-luvun puolessavälissä, kun sosialistiset maat oli saatu raivattua pois, ilmaantui aika vapaakaupan maailmanlaajuiselle hegemonialle. Tullisopimus GATT lopetettiin ja korvattiin Maailman kauppajärjestöllä WTO:lla, joka tehtäviin kuuluu vapaakaupan edistäminen.  

Vapaakaupan oloissa myös IMF:n huolenaiheena on työn tuottavuuden hidas kasvu. IMF ei kuitenkaan kerro, että mitä nopeammin työn tuottavuus kasvaa sitä nopeammin työn tarve, palkka- ja henkilökulut vähenevät. Tuotannon ja työllisyyden kasvua tärkeämpää on työn tuottavuuden kasvu, joka menee suoraan suuryritysten ja ennen muuta kansainvälisten suurten monopoliyritysten voittojen kasvuun. Niiden voitot eivät ole omistajakapitalisteille koskaan riittävän suuret.

Tuloerojen kasvamisen ongelmaan IMF:llä ei Hesarin mukaan ole minkäänlaisia lääkkeitä. Sen sijaan heidän pääekonomistin Maurice Obstfeldin ”mielestä valtioiden pitää työskennellä ahkerasti sen puolesta, että… globalisaatiosta kärsineiden ihmisten ahdinkoa helpotettaisiin.”. Obstfeld pelkästään hurskastelee, kun hän varmasti tietää, että vapaakaupan oloissa hallitukset toimivat aina yritysten etu edellä. Hän varmasti tietää, että talouden alttarille on helpompi uhrata pieni ihminen kuin edes osa jonkun suuryrityksen jättimäisistä voitoista.                  

Euroalueen talouskasvu on niin olematonta, että työn tuottavuus kasvaa helposti sitä nopeammin joten työn tarve vähenee ja työttömyys lisääntyy. Vastatuulet syntyvät vapailla markkinoilla riehuvissa ylikansallisissa jättiyrityksissä. Ne heikentävät ostovoimaa ja kurjistava kansojen elämää. Se synnyttää työssä olevissa pelkoja ja rauhattomuutta, joka aikanaan purkautuu järjestäytyneesti tai spontaanisti.

kai Kontturi