SNTL:n historia - osa 134

 

Marsalkka Žukov: Sodan aattona

 

 Stalin oli varma, että sodassa Neuvostoliittoa vastaan saksalaiset pyrkisivät ensi kädessä valtaamaan Ukrainan ja Donetsin laakion riistääkseen maaltamme tärkeimmät taloudelliset alueet ja saadakseen haltuunsa Ukrainan viljan, Donetsin kivihiilen ja sitten myös Kaukasian öljyn. Käsitellessämme operatiivista suunnitelmaa keväällä 1941 Stalin sanoi:

 - Ilman näitä elintärkeitä voimavaroja fasistinen Saksa ei pysty käymään pitkällistä suursotaa.

 

 Stalin oli meille kaikille ehdoton auktoriteetti, eikä silloin kenenkään mieleen edes juolahtanut epäillä hänen päätelmiään ja tilannearviotaan. Edellä mainittu Stalinin olettamus - vaikka sillä oli tietty perustansa - jätti vaille huomiota vihollisen salamasotasuunnitelmat.

 

[...]

 

Puolustusasiain kansankomissaari, yleisesikunta ja minä pidimme sodan lähestyessä välttämättömänä siirtää materiaali- ja tekniset varastot lähemmäksi joukkoja. Toimenpide näytti oikeaan osuneelta, mutta sittemmin selvisi, että olimme kaikki tehneet tässä virheen. Kun sota alkoi, vihollisen onnistui lyhyessä ajassa saada sotilaspiirien varastot haltuunsa, mikä vaikeutti joukkojen huoltoa ja toimenpiteitä uusien varastojen aikaan saamiseksi.

 

[...]

 

Keväällä 1941 natsien ei tarvinnut pelätä uhkaa läntisen vihollisen taholta, ja Saksan sotavoimien pääosa oli keskitetty koko rajan pituudelle Itämereltä Mustallemerelle.

 

Kesäkuussa 1941 Saksalla oli aseissa 8 500 000 eli 3 550 000 miestä enemmän kuin v. 1940, mikä tiesi noin 208 divisioonaa. Vastaavana aikana meidän asevoimiemme miesvahvuus oli noin 5 miljoonaa, mihin lukuun sisältyivät myös ylimääräisesti kutsutut ikäluokat.

 

[...]

 

Viimeinen kevätkuukausi ei suinkaan tuonut lämpöä kansainvälisten suhteiden ilmapiiriin. Sotilaspiirissä kaikki arvelivat, että Stalinin odottamaton nimittäminen kansankomissaarien neuvoston puheenjohtajaksi oli osoitus kansainvälisen tilanteen kiristymisestä. Ensi kerran neuvostovallan olemassaolon aikana keskitettiin puolueen ja valtion ylin johto yksiin käsiin.