Neuvostoliiton historia – osa 140

 

Hei,

Heikki Männikkö on koonnut yhteen sotavuoden 1941 keskeiset tiedot. Jaan hänen työnsä noin 15 osaan. Koko paketti ilmestyy voiton päivän vihkossa.

Terv. Tauno Auer

 

SOTA ALKAA

 

Hitlerin Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon 21.-22.6.1941. On väitetty Neuvostoliiton vastuullisten sotilashenkilöiden nukkuneen 22.6. vastaisena yönä. Nämä väitteet ovat tuulesta temmattuja. Monista hälyttävistä tiedoista johtuen illalla 21.6. kokoontuivat yleisesikunnan päällikkö G.K. Žukov, J. Stalin, politbyroo, puolustusasiain kansankomissaari S.K. Timošenko ja kenraaliluutnantti N.F. Vatutin. Sotilaspiireille laitettiin ohje joukkojen järjestämisestä 22.-23.6. Saksan hyökkäyksen varalle. Samalla yleisesikunnan- ja puolustusasiain kansankomissariaatin työntekijäin käskettiin pysyä paikoillaan.

 

Alkuvuoden ajan saatiin tietoja saksalaisten joukkojensiirroista rajan tuntumaan. Mutta viimeiset sotavalmistelut Saksa suoritti hyvin myöhään. Esimerkiksi panssarit vedettiin hyökkäysasemiin rajalle vasta yöllä joitain tunteja ennen hyökkäystä. Noin klo 03.00 alkoi yleisesikunnalle saapua ilmoituksia ilmahyökkäyksistä Neuvostoliiton länsirajan läheisyydessä oleviin kohteisiin. Neljän jälkeen alettiin saada tietoja vihollisen aloittamista maasotatoimista.

 

Vihollisen sabotöörit olivat kyenneet katkaisemaan viestilinjoja ja moniin joukko-osastoihin olivat hyökkäyksen alkaessa yhteydet poikki, eikä yleisesikunta ollut tietoinen tilanteesta. Mutta aamulla 22.6. tiedettiin, että kaikkia lähimpiä luoteis- (Baltia), länsi- (Valko-Venäjä) ja lounaisrintaman (Ukraina) kaupunkeja ja kohteita pommitettiin, ja puna-armeijan etujoukot taistelivat koko rintamalla maahan tunkeutuvia saksalaisia vastaan. Timošenko ja Žukov tapasivat heti 22.6. aamulla Stalinin. Neuvottelun tuloksena Stalin allekirjoitti korkeimman neuvoston puhemiehistölle esityksen asetukseksi liikekannallepanosta ja ylijohdon päämajan muodostamisesta, jotka vahvistettiin seuraavana päivänä.

 

Voimasuhteet

Hyökkääjillä oli sodan alussa huomattava ylivoima. Neuvostoliitto valmistautui sotaan, mutta kesäkuussa 1941 työ oli vielä kesken. Vuosina 1938 - 1941 muodostettiin 125 uutta divisioonaa. Lentokoneiden ja panssarivaunujen tuotanto järjestettiin uudelleen tuottamaan uudenmallista taistelukalustoa. Niiden tuotanto ylitti sodan edellä 1,5 -kertaisesti Saksan tuotannon.

Sodan alussa Neuvostoliiton länsirajalle oli keskitettynä 2,9 miljoonaa sotilasta, 1800 panssarivaunua, 1540 uudenmallista taistelulentokonetta ja lähes 35000 tykkiä ja kranaatinheitintä. Saksalaisten ylivoima oli miesvoiman osalta 1,8 -kertainen (5,5 milj. sotilasta), panssarivaunujen osalta lähes 2 kertainen (3410 vaunua), uudentyyppisten lentokoneiden kohdalla 3,2 kertainen (4940 konetta) sekä tykkien ja kranaatinheitinten osalta 1,25 kertainen.

Vihollisella oli yllätys puolellaan ja suurempi sotilaallinen voima. Neuvostojoukot eivät ehtineet 21.6. annetun käskyn mukaan täysin miehittää linnoitettujen alueiden tuliasemia, hajauttaa lentokoneita rintamakentille ja saattaa kaikkia joukkoja taisteluvalmiiksi. Neuvostoliiton sodanjohtoa on syytetty mm. siitä, ettei Saksan hyökkäyksen uskottu tulevan näin nopeasti. Neuvostoliiton korkein sodanjohto varoi toimenpiteitä, jotka vihollinen saattaisi tulkita provokaatioksi ja siksikin 21.6. illalla rintamille annettu ohje tuli liian myöhään. Vihollisen hyökkäys olisi voitu ottaa vastaan järjestyneemmin, jos etummaiset joukot olisivat ehtineet asettua taisteluvalmiuteen. Suurempia muutoksia joukko-osastojen ryhmitykseen tuskin olisi tehty.

 

Vihollinen kulki kolmella pääsuunnalla: Baltia - Leningrad, Valko-Venäjä - Moskova ja Ukraina - Kiova. Ensi tunteina saksalaisille selvisi, että vastassa oli erilainen vihollinen, mihin he olivat tähän saakka tottuneet. Neuvostojoukot perääntyivät taistellen ja ryhmittyen aina uudelleen puolustusasemiin. Raskaissa puolustustaisteluissa vihollista viivytettiin ja voitettiin aikaa koko kansantalouden siirtämiseksi sodan raiteille. Neuvostohallitus hyväksyi 29.6. toimintaohjeen koko kansantalouden siirtämisestä sodan vaatimusten mukaisesti. Uusia sotatoimiyhtymiä muodostettiin nopeasti. Vapaaehtoisia tuli armeijaan. Kaikkialla vihollisten etenemissuunnilla rakennettiin uusia puolustuslinjoja. Tähän rakennustyöhön osallistuivat miljoonat kansalaiset.