SNTL:n historia - osa 136 (ennen sotaa)

GK Zukov

Mutta kysymys asevoimien komentajakaadereista oli vv. 1940-1941 yhä etualalla. Se, että nuoria kokemattomia komentajia nimitettiin joukoittain ylempiin virkoihin, heikensi joksikin aikaa armeijan taistelukykyä. Sodan aattona suoritetut tärkeät ja laajat organisatoriset toimet olivat tuoneet selvästi ilmi pätevien komentajien sekä ammattitaitoisen panssarivaunu-, tykistö-, ja lentokonehenkilöstön puutteen, mikä taas oli seuraus asevoimien miesvahvuuden huomattavasta kasvusta. Arveltiin kuitenkin, että tämä kaikki voitaisiin pääpiirteissään korjata vuoden 1941 loppuun mennessä.

Tehdessään kaikkensa rauhan säilyttämiseksi, mikä oli ratkaiseva edellytys sosialismin rakentamiselle, Stalin näki, että Englannin ja Yhdysvaltain hallitukset ahkeroitsivat voimiensa mukaan usuttaakseen Hitlerin sotaan Neuvostoliittoa vastaan ja että Englanti ja muut länsivallat, jotka olivat sodan vuoksi joutuneet vaikeaan asemaan ja yrittivät pelastaa itsensä perikadolta, olivat äärimmäisen kiinnostuneita Saksan hyökkäyksestä itään. Siksi Stalin suhtautui niin epäluuloisesti länsimaiden hallitusten antamiin tietoihin, joiden mukaan Saksa valmisteli hyökkäysretkeä Neuvostoliittoon.

[...]

Kuten tunnettua, Churchill lähetti Stalinille huhtikuun lopussa kirjelmän. Siinä sanottiin: "Olen saanut luotettavalta asiamieheltä varmoja tietoja siitä, että sen jälkeen, kun saksalaiset katsoivat Jugoslavian olevan heidän pauloissaan, toisin sanoen maaliskuun 20. päivänä jälkeen, he ryhtyvät siirtämään Puolan eteläosaan kolmea viidestä Romaniassa olevasta panssaridivisioonasta. Kun he saivat tietää Serbian vallankumouksesta, nämä siirrot lopetettiin. Teidän ylhäisyytenne osaa helposti arvioida näiden tosiasioiden merkityksen."

Stalin suhtautui tähän kirjelmään epäluuloisesti. Vuonna 1940 maailman lehdistössä alkoi kierrellä huhuja, että englantilaiset ja ranskalaiset piirit itse valmistautuivat hyökkäämään Pohjois-Kaukasiaan ja pommittamaan Bakua, Groznya ja Maikopia. Sen jälkeen ilmestyi todistusaineistoa joka vahvisti asian. Sanalla sanoen: eivät ainoastaan neuvostovastaiset ja kommunisminvastaiset teot ja lausunnot, joita Churchill ei koskaan salannut, vaan myös monet silloisen diplomatian konkreettiset tosiasiat olivat omiaan saamaan Stalinin suhtautumaan varovaisesti imperialistisista piireistä lähteviin tietoihin.