SNTL: n historia - OSA 139
G.K. Žukov: Sodan aattona
Jännitys kiristyi. Ja mitä suuremmaksi sodan uhka kasvoi, sitä tarmokkaammin puolustusasiain kansankomissariaatin johto työskenteli. Kansankomissariaatin ja yleisesikunnan päällystö, varsinkin marsalkka Timošenko, työskenteli siihen aikaan 18 - 19 tuntia vuorokaudessa. Marsalkka viipyi työpöytänsä ääressä usein aamuun asti.
Kesäkuun 13. päivänä Timošenko soitti läsnä ollessani Stalinille ja pyysi lupaa antaa ohjeet rajaseudun sotilaspiirien joukkojen saattamisesta taisteluvalmiiksi ja ensimmäisten portaiden kehittämisestä suojaussuunnitelmien mukaisesti.
- Täytyy miettiä, vastasi Stalin.
Seuraavana päivänä Timošenko ja minä olimme jälleen Stalinin luona ja ilmoitimme hänelle sotilaspiireissä vallitsevasta levottomasta mielialasta ja välttämättömyydestä saattaa joukot täyteen taisteluvalmiuteen. Silloin Stalin huudahti:
- Ehdotatteko liikekannellepanoa, joukkojen hälyttämistä ja niiden siirtämistä länsirajalle? Sehän on sotaa! Käsitättekö te molemmat sen vai ette?!
[...]
Lähdimme Kremlistä raskain mielin.
Päätin jaloitella hiukan hälventääkseni alakuloisia mietteitäni. Aleksanterin puistossa Kremlin muurin juurella lapset leikkivät huolettomina. Ajattelin omia tyttäriäni ja sydäntäni viilsi se valtava vastuu, joka meillä oli lapsistamme, heidän tulevaisuudestaan, koko maasta...
- - -
T. Auer: Vähän yli viikkoa myöhemmin alkoi Saksan ja Suomen hyökkäys, joka johti arviolta 26 miljoonan neuvostoliittolaisen kuolemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti