S.N.T.L:n historia - osa 135 (sodan aattona)

Marsalkka Žukov

Nyt on nähtävästi aika puuttua perusvirheeseen, joka silloin tehtiin ja josta ymmärrettävästi aiheutui monia muita virheitä: saksalaisten fasistijoukkojen mahdollisen hyökkäyksen ajankohta määritettiin väärin.

Vuoden 1940 operatiivisessa suunnitelmassa, joka täsmennyksen jälkeen oli voimassa v. 1941, edellytettiin että sodan vaaran sattuessa:

 - kaikki asevoimat on saatettava täydelliseen taisteluvalmiuteen;

 - maassa on viipymättä toimeenpantava joukkojen liikekannallepano;

 - joukot on perustettava liikekannallepanosuunnitelman mukaisesti määrävahvuisiksi;

 - kaikki perustetut joukot on keskitettävä ja ryhmitettävä länsirajojen alueelle rajaseudun sotilaspiirien ja ylijohdon suunnitelman mukaisesti.

Operatiiviset ja liikekannallepanosuunnitelmat voitiin panna täytäntöön vain hallituksen erityispäätöksellä. Tämä päätös saatiin vasta kesäkuun 22. päivää vasten yöllä. Sotaa edeltäneinä kuukausina johto ei ollut kiinnittänyt tarpeeksi huomiota toimenpiteisiin, joihin oli mitä pikimmin ryhdyttävä siinä tapauksessa, että tilanne muodostuisi erityisen uhkaavaksi.

Tietysti herää heti kysymys: miksi johto - kärjessään Stalin - ei pannut täytäntöön hyväksymäänsä operatiivisen suunnitelman vaatimia toimenpiteitä?

Näistä virheistä ja erehdyksistä syytetään useimmiten Stalinia. Kieltämättä hän tekikin niitä. Mutta virheitä ja niiden aiheuttajia tarkasteltaessa on nähtävä koko ajan myös tapahtumien historiallinen kulku ja ennen kaikkea taloudellisten ja poliittisten tekijöiden kokonaiskenttä.

Mikään ei ole helpompaa kuin palata tapahtumien alkuun, kun kaikki seuraukset jo tiedetään, ja ryhtyä tekemään erilaisia johtopäätöksiä. Mutta mikään ei ole myöskään vaikeampaa kuin rakentaa kokonaisuus analysoimalla oikein tuon historiallisen ajankohdan vastakkaisten voimien ja mielipiteiden kamppailu, sen tapahtumat ja tosiasiat.

Ajatellessani ja eritellessäni kaikkia keskusteluja, joita Stalinilla oli hänelle läheisten henkilöiden piirissä silloin, kun minäkin olin läsnä, olen päätynyt horjumattomaan vakaumukseen: kaikkia hänen ajatuksiaan ja toimiaan hallitsi toisaalta yksinomainen pyrkimys välttää sota ja toisaalta varmuus, että hän tässä onnistuu.

Stalin käsitti erinomaisesti, miten raskaita seurauksia koituisi Neuvostoliiton kansoille sodasta, jota käytäisiin niin voimakasta ja kokenutta vihollista kuin natsi-Saksaa vastaan, ja sen vuoksi hän, kuten puolueemmekin, työskenteli sodan ehkäisemiseksi.

Nykyään huomiotamme pyritään kiinnittämään varoituksiin, jotka lähinnä koskevat Neuvostoliittoa vastaan valmisteltavaa hyökkäystä, joukkojen keskittämistä rajoillemme jne. Varsinkin yleisölle tarkoitetuissa julkaisuissa tämän tapaisia varoituksia harrastetaan. Mutta siihen aikaan, josta kerron, saapui Stalinille runsaasti aivan toisenlaisia viestejä. Natsi-Saksan murskaamisen jälkeen löydetyissä asiakirjoissa on useita esimerkkejä, joista tässä eräs.

Niiden Hitlerin ohjeiden mukaisesti, jotka hän antoi helmikuun 3. päivänä 1941 pidetyssä neuvottelussa, ylijohdon esikuntapäällikkö, sotamarsalkka Keitel julkaisi helmikuun 15. päivänä 1941 erityisen "Yleisohjeen vihollisen harhauttamisesta". "Barbarossa"-operaation valmistelun salaamiseksi Saksan pääesikunnan vakoilu- ja vastavakoiluosasto suunnitteli ja organisoi laajan toiminnan väärien huhujen ja tietojen levittämiseksi. Joukkojen siirtäminen itään oli "historian suurin harhautusoperaatio huomion siirtämiseksi pois Englantiin suoritettavan maihinnousun viimeisistä valmisteluista".

Suunnattomat määrät Englantia koskevaa topografista aineistoa painettiin ja joukkoihin komennettiin englannin kielen taitoisia tulkkeja. [...] Propaganda kävi kaikin voimin Englannin kimppuun ja lopetti tavanomaiset Neuvostoliiton vastaiset hyökkäilynsä. Tähän toimintaan sekaantuivat mm. diplomaatit.

Tämän kaltainen informaatio rinnan sen seikan kanssa, että asevoimamme olivat heikot, oli syynä siihen liialliseen varovaisuuteen, jota Stalin osoitti, kun oli kysymyksessä operatiivisten ja liikekannallepanosuunnitelmien ennakkotoimenpiteiden toteuttaminen valmistauduttaessa mahdollisen hyökkäyksen torjumiseen.

Stalin otti myös huomioon sen, että territoriaalijärjestelmästä kaaderijärjestelmään siirryttyämme oli joukko-osastojen ja yhtymien johtoon nimitetty komentajia ja poliittisen työntekijöitä, jotka eivät olleet vielä ehtineet omaksua asemansa edellyttämää operaatiotaitoa ja taktiikkaa.

Noudattaen puolueen XVIII edustajakokouksen päätöksiä ja puolueen keskuskomitean myöhempiä ohjeita johtavien työntekijöiden valinnasta, kouluttamisesta ja kasvattamisesta armeijan johto sekä puolue- ja poliittiset elimet olivat kesään 1941 mennessä tehneet erinomaista koulutus- ja kasvatustyötä, niin että yleinen teoreettinen taso oli kohonnut ja käytännöllinen taito lisääntynyt.