Syyllinen kunnes toisin todistetaan (tai: kemialliset iskut, uusintanäytös) Tekijä Vesa Raiskila - 6.4.2017 5

Länsimaat syyttävät Syyrian hallitusta kymmenien ihmisten hengen vaatineesta kaasuiskusta Idlibin maakunnassa. Näin siksi, että länsimaat ”tiesivät” hetikohta iskun tapahduttua, jopa ilman mitään tutkimuksia, että Syyrian hallitus oli iskun takana.

Presidentti Bashar al-Assadin hallintoa syytetään tuosta vain, vaikka kansainvälinen kemiallisten aseiden kieltojärjestö (Organization for the Prohibition of Chemical Weapons, OPCW) valvoi Syyrian armeijan kemiallisten aseiden tuhoamista. Järjestö sai työstään Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2013.

Kukaan ei sen sijaan ole valvonut, että Syyrian hallintoa vastaan taistelevat kapinallisryhmittymät — joista monet kuuluvat al-Qaidaan tai ovat lähellä sitä — olisivat tuhonneet omat kemialliset aseensa.

Al-Assadin hallintoa syytetään, vaikka on vaikea kuvitella, mikä motiivi sillä olisi ollut tehdä isku. Maan armeija on Aleppon vallattuaan ajanut kapinallistahot entistä ahtaammalle. Tässä tilanteessa on vaikea ymmärtää, miksi se olisi antanut ”länsimaiselle arvoyhteisölle” spektaakkelimaisen perusteen viime vuosilta tutulle ”humanitääriselle väliintulolle”, ts. hallinnonvaihdolle.

Tilanne vertautuu vuoden 2013 Ghoutan kaasuiskuun, joka tehtiin juuri kun Syyrian hallituksen kutsumat kemiallisten aseiden tarkastajat olivat saapuneet maahan — selvittämään aiempaa iskua, jonka YK:n Carla del Ponte oli kertonut viittaavan kapinallisiin. Yhdysvallat liittolaisineen syytti Ghoutan iskusta al-Assadin hallintoa, vaikka mm. Massachusettsin teknillisen korkeakoulun tutkimukset viittasivat toisaalle — hyötymotiivista puhumattakaan.

Presidentti Barack Obama syytti tuolloin Assadin hallintoa ”punaisen viivan” ylittämisestä, mutta kasvaneet epäilyt todellisista syyllisistä, kansainvälisen tuen tyrehtyminen väliintulolle sekä Venäjän välitystoimet saivat Obaman hallinnon vetäytymään suorista sotilaallisista toimista. Helmikuussa 2014 julkaistu YK:n ihmisoikeusneuvoston tutkimuskomission raportti totesi (ks. s. 19), ettei komissio kyennyt saamaan selvyyttä vuoden 2013 kaasuiskujen tekijöistä.

Nyt vuorostaan presidentti Donald Trump on sanonut Syyrian hallinnon ylittäneen punaisen viivan — ja siis ennen kuin mitään tutkimuksia on edes ehditty käynnistää.

Ja jälleen medianäytelmän keskeisessä roolissa ovat ”White Helmets” — Syyrian ”siviilipuolustusjärjestö”, joka on aiemmin narahtanut mm. hoitotoimenpiteiden antamiseen liittyvistä lavastuksista ja jonka jäsenten on ollut haasteellista peitellä kapinallissympatioitaan. Ja niin ikään tuttuun tapaan länsimaissa luotetaan SOHR:in (Syrian Observatory for Human Rights) — Lontoossa toimivan yhden miehen ”ihmisoikeusjärjestön” — sekä kapinallisten puolella toimivien ”aktivistien” kertomiin tietoihin. 

Vanessa Beeley kuuluu harvoihin länsimaisiin toimittajiin, jotka ovat raportoineet paikan päältä Syyriasta. Hän on todennut, että länsimedian yksisuuntainen uutisointi Syyriasta perustuu juuri ”valkokypärien” kaltaisten Yhdysvaltain tukemien ”ruohonjuurijärjestöjen” ja kapinallistahojen esittämien väitteiden kritiikittömään levittämiseen.

Kaoottisten tapahtumien, ristiriitaisen tiedonvälityksen ja propagandasodan keskellä Totuusmedian™ toimittajilta puuttuu yhä edelleen kyky (ja ehkä toisinaan halukin) esittää kaikelle rikostutkinnalle ja tutkivalle journalismille keskeinen kysymys: Cui bono? Kuka hyötyy?

Vesa Raiskila on Vastavalkean vt. toimitussihteeri.

Artikkelikuva: PublicDomainPictures.net