AISTELU VALLASTA KIRISTYY VENEZUELASSA
Presidenttivaltaisessa Venezuelan bolivaarisessa tasavallassa toimeenpanovalta kuuluu perustuslain mukaan presidentin nimittämälle ja johtamalle hallitukselle ja lainsäädäntövalta parlamentille. Parlamentti on maan oikeisto-opposition käsissä. Sen v. 2015 vaaleissa saavuttama peruslain muuttamiseen tarvittava enemmistö supistui kohtalokkaasti kolmella paikalla vaalivilpin takia. Vuoden 2016 alussa Kansallinen vaalineuvosto käynnisti tutkimuksen äänten ostamisesta Amazonasin osavaltiossa. Maan korkein oikeus (TSJ) päätti hylätä neljän kansanedustajan edustusoikeuden. Näistä kolme edusti oikeisto-oppositiota ja yksi hallitusta tukevaa osapuolta. Oppositio ei ole koskaan suostunut hyväksymään tätä hylkäämispäätöstä. Hylätyt opposition parlamentaarikot ovat vannoneet pariin otteeseen tuloksetta kansalliskokouksessa edustajan valansa. He ovat opposition mielestä edelleen täysivaltaisia kansanedustajia.
Venezuelan oikeisto-opposition taktiikkana parlamentissa on ollut horjuttaa yhteiskunnan tasapainoa säätämällä sosialistihallituksen linjan vastaisia lakeja, vastustamalla hallituksen toimia ja julistamalla presidentin asema laittomaksi sekä vaatimalla hänen syrjäyttämisekseen kansanäänestystä. Se on pyrkinyt kaikin mahdollisin keinoin myös kylvämään yhteiskunnallista eripuraa presidenttiä vastaan. Se on hyödyntänyt tässä tihutyössään myös kansainvälistä mediaa. Hallituspuolueen (PSUV) kansanedustajat ovat boikotoineet parlamentin istuntoja.
KORKEIN OIKEUS OTTI VÄLIAIKAISESTI PARLAMENTILTA LAINSÄÄDÄNTÖVALLAN
Venezuelan korkein oikeus päätti napata 29.3.2017 maan kansalliskokoukselta oikeuden säätää lakeja. Korkein oikeus on kumonnut jo aikaisemmin useita parlamentin tekemiä päätöksiä, koska ne eivät ole kunnioittaneet maan lainsäädäntöä. Oikeuslaitos perusteli päätöstään ottaa väliaikaisesti kansalliskokouksen tehtävät hoitaakseen sillä, että oikeiston hallitsema parlamentti halveksii ja jättää toimeenpanematta sille säädettyjä perustuslaillisia tehtäviä. Se on säätänyt mm. lain, jonka mukaan kaikki vallankaappaushankkeista ja mellakoista tuomitut henkilöt pitäisi ehdoitta armahtaa. Korkein oikeus kumosi lain. Se on estänyt jatkuvasti myös presidentin oikeutta toimeenpanna sosiaalisia uudistuksia.
Maan oikeisto-oppositio piti päätöstä parlamentin sivuuttamisesta vallankaappauksena ja syytti presidentti Nicolas Maduroa vallan keskittämisestä itselleen. Syytöksessä oli merkillisintä se, että USA:n tukema oikeisto-oppositio syytti presidenttiä vallankaappaushankkeesta, johon se itse on syyllistynyt jo useampaan otteeseen. Oikeisto-oppositio sai jälleen syyn osoittaa mieltään Caracasin kaduilla ja kerätä myötätuntopisteitä itselleen kansainvälisessä mediassa.
Presidentti Maduro ilmoitti korkeimman oikeuden tekemää päätöstä arvioitavan myöhemmin uudelleen, koska päätös on aiheuttanut erimielisyyksiä myös bolivaarisen vallankumousliikkeen ytimessä. Hän on kutsunut kansallisen turvallisuusneuvoston käsittelemään asiaa. Oikeusministeri Luisa Ortega Diazmukaan korkein oikeus on rikkonut maan perustuslaillista järjestystä. Hänen edeltäjänsä Isaias Rodriquezin mielestä korkein oikeus on toiminut maan perustuslain artiklojen 335 ja 336 mukaisesti.Artiklan 336 ensimmäisen kohdan mukaan korkeimman oikeuden tehtävänä on julistaa kokonaan tai osittain mitättömiksi ne kansalliskokouksen säätämät lait ja muut toimet, jotka ovat ristiriidassa maan perustuslain kanssa. TSJ:lle on suotu ylin ja lopullinen oikeus perustuslain tulkintaan.
OAS:n PÄÄSIHTEERI USA:n TUKEMAN OIKEISTO-OPPOSITION ASIALLA
Amerikan valtioiden järjestön (OAS) pääsihteeri Luis Almagro tukee Venezuelan oikeisto-oppositiota. Hän yhtyi välittömästi vastavallankumouksen huutokuoroon ja kutsutti järjestönsä ylimääräisen kokouksen keskustelemaan tapahtuneesta. Tämä ei miellyttänyt kaikkia järjestön jäsenmaita. OAS:n pysyvän neuvoston bolivialainen presidentti totesi, ettei asia kuulu järjestön toimenkuvaan ja marssi ulos kokouksesta. Samoin menetteli kyseisen elimen haitilainen varapresidentti. Lisäksi useita jäsenmaita jättäytyi kokonaan pois kokouksesta.
Vasemmiston kannatuksen hiipuminen Latinalaisessa Amerikassa ilmenee siinä, että Brasilian, Argentiinan, Meksikon, Kolumbian, Guatemalan ja Panaman oikeistohallitukset ovat myös julkituoneet Venezuelan demokratiaan kohdistuvan syvän huolensa.
YHTEISKUNNALLINEN TILANNE ON KÄRJISTYNYT ENTISESTÄÄN
Yhteiskunnallinen tilanne on kärjistynyt entisestään Venezuelassa. Oikeisto-opposition johto ja heidän tukijansa ovat uusliberalismia soveltavan kapitalismin kannalla. Tämä tarkoittaisi käytännössä valtion tulojen ankaraa karsimista, sosiaaliturvan leikkaamista, itsenäistä keskuspankkia, maan korkotason nousua, valtion yhtiöiden yksityistämistä, valtion vetäytymistä tuotannosta ja tuonnista, hintasäännöstelyn lopettamista ja bolivarin vaihtokurssin kelluttamista sekä pääomien valvonnan poistamista. Toteutuessaan tämä merkitsisi bolivaarisen vallankumouksen yhteiskunnallisten saavutusten mitätöimistä.
Chavistojen vasen siipi katsoo presidentin tehneen jo nyt aivan liikaa myönnytyksiä Venezuelan kapitalisteille. He haluaisivat siirtää asteittain poliittisen päätöksenteon ja taloudellisen toiminnan yhteisöjen hallintaan. He haluaisivat alistaa kaikki hallituksen toimet ja päätökset julkisen tarkastelun alaisiksi. He tahtoisivat edistää kulttuurillista ja poliittista uudelleenkoulutusta synnyttääkseen uusia sosialistisia ja humanistisia arvoja. He tukevat tehtaiden, rakennusten, maa-alueiden ja muiden tilojen valtaamista riistäjiltä. He pyrkivät kansanhallintoon ja osallistuvaa demokratiaa toteuttavaan talouteen. He haluaisivat valtion toimivan lähinnä itsehallinnollisten sosialististen projektien mahdollistajana ja rahoittajana.
Presidentti Hugo Chávez painotti viimeisissä kirjoituksissaan Golpe de Timon (Peräsimen kääntö) ja Plan de la Patria Socialista (Sosialistisen isänmaan suunnitelma) kahta asiaa: ”Me olemme yhä kapitalistinen talous ja meidän täytyy siirtyä kohti sosialismia. Meidän täytyy tuhota porvarillinen valtio ja korvata se yhteisöllisellä valtiolla.”
BOLIVAARISEN VALLANKUMOUKSEN PUOLUSTAMISEKSI
Hands Off Venezuela –järjestön kansainvälinen sihteeri Jorge Martín kirjoitti maaliskuun lopussa In Defence Of Marxism –nettijulkaisussa Venezuelan kriisin ratkaisemisesta seuraavasti:
“Mikä olisi tehokkain keino taistella imperialismia ja Venezuelan kapitalisteja vastaan? Ensinnäkin Venezuelan pitäisi katkaista diplomaattiset suhteet sen vastaista kamppailua johtavan ja koordinoivan Washingtonin kanssa. Toiseksi hallituksen pitäisi pakkolunastaa kaikkien niiden monikansallisten yritysten omaisuus, jotka puuttuvat Venezuelan kansalliseen itsenäisyyteen. Kolmanneksi sen pitäisi ottaa haltuun niiden venezuelaisten oligarkkien omaisuus, jotka ovat osallistuneet viimeisen 15 vuoden aikana kansan tahdon vastaisiin vallankaappaushankkeisiin. Neljänneksi jokaiseen yritykseen, tehtaaseen, varuskuntaan ja maaseudulle pitäisi perustaa työläisten, sotilaiden ja talonpoikien imperialismin ja kapitalismin vastaisia aseistettuja komiteoita. Työläisten valvonta varjelisi maata oligarkkien sabotaaseilta. Lopuksi bolivaarisen vallankumouksen pitäisi tehdä vetoomus Latinalaisen Amerikan työläisille ja talonpojille sekä maailman työväenluokalle, jotta nämä tulisivat avuksi estämään taantumuksellisten hallitusten puuttumisen sen asioihin. Nämä asiat takaisivat vallankumouksen puolustamisen.”
Bolivaarisen vallankumouksen jatkuminen edellyttää kaikkien bolivaarista vallankumousta tukevien kansalaisjärjestöjen, liittolaispuolueiden, yhteisöneuvostojen sekä valtiososialismin ja yhteisöllisen sosialismin kannattajien tasavertaista yhteistyötä päätöksenteossa ja niiden keskinäistä vallanjakoa valtiojohdossa sekä jäsenistön mielipiteen huomioimista PSUV:issa. Valintatilanteen kapitalismin palauttamisen ja sosialismiin siirtymisen välillä ratkaisee lopulta se, että kenellä on kansan enemmistön ja maan armeijan tuki takanaan.
Matti Laitinen
Lähteet: Yle, ML:n omat artikkelit, venezuelanalysis: Rachael Boothroyd Rojas ja Ryan Mallett-Outtrim, In Defence Of Marxism: Jorge Martin 31.3.201
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti