lauantai 11. helmikuuta 2017


C.C.C.P. - S.N.T.L. n:ro 132 (ennen sotaa)
 
Marsalkka Žukovin muistelmat
 
Sen, kuinka suurisuuntaisia olivat puolueen ja hallituksen maanpuolustuksen lujittamista tarkoittavat toimenpiteet vv. 1939 - 1941, osoittaa myös asevoimiemme miesvahvuuden kasvu. Miesvahvuus oli kasvanut tuona aikana 2,8 –kertaiseksi, oli muodostettu 125 uutta divisioonaa. Tammikuun ensimmäisenä päivänä 1941 oli maavoimissa, ilmavoimissa, laivastossa ja ilmapuolustusjoukoissa yhteensä yli 4 200 000 miestä.
 
Eräässä tämän kirjan ensimmäisistä luvuista koskettelin muutamalla sanalla yleisen sotilasopetuksen merkitystä. Siviiliväestön ja ennen kaikkea nuorison valmentaminen isänmaan palvelukseen ennen asepalvelusta oli laajalti suosittu perinne maassamme. Vapaaehtoisella järjestöllä Osoaviahimilla, joka jakoi puolustusta koskevaa tietoutta, oli riveissään tammikuun 1. päivänä 1941 yli 13 miljoonaa ihmistä. Lento- ja autoklubeissa, lentokouluissa ja purjelentoklubeissa, joita oli yhteensä yli 300, saivat kymmenet tuhannet ilmailusta, laskuvarjohypystä, ampumisesta ja lentokoneista kiinnostuneet henkilöt vuosittain ammattikoulutusta. Kuinka hyvää tarpeeseen olivatkaan nuo tiedot ja taidot nostoväelle ja partisaaneille!
 
T. Auer: Omasta lapsuudestani 1960-luvun Helsingissä muistan lukuisat sotaan liittyvät leikit ja harrastukset. Suomen ollessa niihin aikoihin erityisen tiukasti kahteen leiriin jakautunut maa ei sotaleikeissä juurikaan ollut aatteellista pohjaa. Varhaislapsuuteni Vallila oli selkeästi punaisten aluetta, mutta Maunulan uudet lähiöt olivat sitä vähemmän selkeästi. Erilaiset pienoismallit kuuluivat tietysti asiaan, mutta tärkeämpää ainakin itselleni ja ystävilleni oli toiminnallisemmat harrastukset.
 
Toisesta maailmansodasta oli kulunut vasta 20 vuotta, mutta meillä lapsilla ei tienkään ollut siitä mitään selkeää käsitystä, ainoastaan ymmärrys ja tunne siitä, että sodat toistuvat säännöllisin väliajoin ja että viimeistään aikuisina koittaisi seuraava. Näistä asioista keskusteltiin pikkupoikien kesken usein. Rintamataisteluiden teeskentely oli urheilun lisäksi pihan poikien yleisin harrastus. Joskus valitsimme myös miekkailukamppailemisen kapeilla kepeillä.
 
Meidän kaveriporukan, erityisesti Kimmon ja minun, pitkäkestoinen harrastus oli sotilaslentokoneiden piirtäminen. Kimmo kopioi tunnettuja merkkejä äärimmäisellä huolellisuudella. Minä suunnittelin omia malleja myös suihkuhävittäjistä. Kirjastosta löysin värikirjoja eri aikojen sotilaskoneista ja nämä kirjat olivat Vernen ja Dumasin teosten rinnalla minulle rakkaimpia. Erityisellä lämmöllä muistelen käyntiäni isäni kanssa Puna-armeijan näyttelyssä Helsingin Messuhallissa.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti