Viikon runo, ML

EI SENTTIÄKÄÄN ENÄÄ PERIKSI

 

Pellot ovat umpeutuneet ja metsittyneet.

Navettojen kivijalat ovat murtuneet.

Kyläkoulut ovat autioituneet ja homehtuneet.

Paasikiven ja Kekkosen opit ovat unohtuneet.

 

Tehtaat ja toimistot ovat tyhjentyneet.

Ne ovat karanneet, tilansa muualta varanneet.

Leipäjonot ja työttömyys ovat pysyviksi muuttuneet.

Eliitille miljoona köyhää on liian vähän.

 

Hallitukset ovat vuorollaan valtaan astuneet,

perusturvaa vuoron perään karsineet.

Rajanaapuria jälleen syytellään ja vihataan.

Myyty maa on kaatunut länttä nuolemaan.

 

Presidentit ovat ajallaan toisiksi vaihtuneet.

Puheet rauhasta ja sitoutumattomuudesta

ovat vaihtojen myötä haihtuneet.

Me olemme lännen sotiin sotkeutuneet.

 

Yhteiset laitokset ja hyvinvointipalvelut

tylysti kilpailutetaan ja yksityistetään.

Valta maakuntien ytimiin keskitetään.

Aluehallinto koirapuistoihin kipataan.

 

Tiedotusvälineet ovat tarttuneet verkkoihin.

Ihmissuhteet ovat luisuneet verkkoihin.

Kaupankäynti on siirtynyt verkkoihin.

Veliverkosta pohjoiseen klikataan veroparatiisiin.

 

Oikeisto lamaannutti vasemmiston poskivalssiin.

Ay-liikkeen kenttä jälleen kerran petettiin.

Vasemmiston kannatuksen laskun syy

on periaatteettomuuden laudekyy.

 

Me olemme oppineet alistumaan, ylistämään,

sopeutumaan ja samaistumaan voittajaan.

Me teemme työt, maksamme verot ja voitot.

Luokkanöyryys rankaisee meitä – ei heitä.

 

Meidän on palautettava itsellemme itsenäisyys.

Meidän on palautettava ryöstetty kansallisomaisuus.

Meidän on ryhdistäydyttävä ja nostettava duunarien itsetunto.

Meidän on elvytettävä työväenliikkeen taistelukunto.

 

Matti Laitinen

8.2.2017