Neuvostoliiton historia - osa 133

 

Marsalkka Žukov: Ennen sotaa

 

 Se sotateoria, jota noina vuosina selvitettiin eri teoksissa ja luennoilla ja joka oli vakiinnutettuna ohjesääntöihin, oli pääpiirteissään ajan tasalla. Käytäntö jäi kuitenkin tietyssä määrin teoriasta jälkeen.

 

 Tutkiessani operatiivisstrategisia kysymyksiä päädyin tulokseen, että sellaisen jättimäisen alueen kuin Neuvostoliiton puolustuksessa on useita olennaisia puutteita. Samaa mieltä olivat myös yleisesikunnan johtavat upseerit, jotka kertoivat, että edeltäjäni tässä virassa olivat monesti sanoneet samaa.

 

 Saksalaisten joukkojen suuret keskitykset Itä-Preussissa, Puolassa ja Balkanin niemimaalla herättivät meissä erityistä levottomuutta. Samalla meitä huolestutti läntisissä sotilaspiireissä olevien asevoimiemme riittämätön taisteluvalmius.

 

 Pohdittuamme näitä kysymyksiä perinpohjaisesti Vatutin ja minä selostimme puolustusasiain kansankomissaaarille yksityiskohtaisesti joukkojemme organisaatiossa ja taisteluvalmiudessa olevia puutteita sekä mobilisaatioreservien, varsinkin ammus- ja lentopommivarastojen, tilaa. Sitä paitsi todettiin, että teollisuus ei ehdi täyttää sotatarviketilauksiamme.

 

 - Johto tietää tämän kaiken erinomaisesti, huomautti Timošenko. Uskon, että maa ei tällä hetkellä pysty antamaan meille enempää.

 

 Eräänä päivänä Timošenko kutsui minut luokseen ja sanoi:

 - Olin eilen Stalinin luona keskustelemassa raketinheittimistä. Stalin kysyi, olitko vastaanottanut tehtävät Maretskovilta ja miltä sinusta tuntui uudessa työssäsi. Sinun pitäisi mennä hänen luokseen esittelyyn.

 - Mistä hän haluaa tietoja? kysyin.

 - Kaikesta, vastasi kansankomissaari. Mutta ota huomioon, että hän ei rupea kuuntelemaan pitkiä selostuksia. Asiat, joista voit kertoa minulle tuntikausia, on esitettävä hänelle kymmenessä minuutissa.

 - Mitä voin selostaa kymmenessä minuutissa? Kysymykset ovat laajoja, ne vaativat vakavaa harkintaa. Niiden tärkeys täytyy käsittää ja on ryhdyttävä tarvittaviin valtiollisiin toimenpiteisiin.

 - Sen kaiken, minkä aiot Stalinille kertoa, hän pääpiirteissään jo tietää, sanoi Timošenko, niin että yritä kosketella vain perusongelmia.

 

 Lauantai-iltana ajoin Stalinin huvilalle mukanani luettelo kysymyksistä, joita aioin selostaa. Marsalkat Timošenko ja Kulik olivat jo paikalla. Läsnä oli myös eräitä politbyroon jäseniä.

 

 Vaihdettuamme tervehdyksiä Stalin kysyi, tunnenko raketinheittimiä (katjušoja).

 - Olen vain kuullut niistä, mutta en ole niitä nähnyt, vastasin.

 - Siinä tapauksessa teidän on Timošenkon, Kulikin ja Aborenkovin kanssa mentävä lähipäivinä ampumaradalle katsomaan niiden ammuntaa, määräsi Stalin. Ja nyt kertokaa meille yleisesikunnan asioista.

 

 Toistettuani lyhyesti sen, minkä olin jo selostanut kansankomissaarille, sanoin, että sotilaspoliittisen tilanteen vaikeus pakottaa ryhtymään kiireellisiin toimenpiteisiin, jotta läntisten rajojen puolustuksessa ja asevoimissa ilmenevät puutteet saadaan ajoissa poistetuksi.

 

 Molotov keskeytti minut kysyen:

 - Mikä on teidän mielipiteenne, joudummeko sotaan saksalaisia vastaan?

 - Odota... huomautti Stalin hänelle.

 Kuunneltuaan selostukseni loppuun Stalin kutsui kaikki päivälliselle, jonka aikana keskustelua jatkettiin. Stalin kysyi, mitä mieltä olen Saksan ilmavoimista. Sanoin mitä ajattelin:

 - Saksalaisilla on melkoisen hyvät ilmavoimat ja heidän lentäjänsä ovat saaneet mainiota taistelukokemusta yhteistoiminnassa maavoimien kanssa. Taisteluvälineistä puheen ollen on sanottava, että meidän hävittäjämme ja pommituskoneemme eivät ole yhtään huonompia kuin saksalaisten, kenties ne ovat parempiakin. Vahinko vain, että niitä on kovin niukasti.

 

[...]

 

 Päivällinen oli hyvin vaatimaton. Ensiksi syötiin sakeaa ukrainalaista borštš-keittoa ja sitten hyvin valmistettua tattaripuuroa ja keitettyä lihaa. Jälkiruoaksi nautittiin hedelmäkeittoa ja hedelmiä. Stalin oli hyvällä tuulella, pilaili mielellään ja joi kevyttä gruusialaista "Hvantškara"-viiniä, jota tarjosi muillekin. Toiset näyttivät kuitenkin suosivan konjakkia.

 

 Lopuksi Stalin sanoi, että ensisijaiset ongelmat on otettava pohdittaviksi ja valmisteltava ne hallituksen ratkaisua varten. Mutta tällöin on lähdettävä reaalisista mahdollisuuksistamme eikä pidä keksiä sellaista, mitä emme voi toistaiseksi toteuttaa.

 

 Palattuani myöhään yöllä yleisesikuntaan kirjoitin muistiin kaiken mitä Stalin oli sanonut, ja määrittelin asiat, jotka ensi kädessä oli ratkaistava. Näiden pohjalta tekemäni ehdotukset esitettiin hallitukselle.