Hei,

 

Aikoinaan 1980-luvulla maistelin useisiin otteisiin Kööpenhaminassa ja Lontoossa pikkupuodeista löytämiäni satunnaisia viinejä. Monet niistä olivat aikamoisia köpöjä. Sanahan tarkoittaa slangissa tyhmää, idioottia ja nuijaa. Viinien yhteydessä se tarkoittaa surkeaa, vaatimatonta tai jollain tavoin viallista. Niissä on omat puolensa. Itse asiassa minä pidän niistä.

 

Miksi kukaan pitäisi viallisista viineistä? Ääritapauksissa natural-, oranssi- ja alkuviinit ovat köpöjä. Mutta minä en tarkoita niitä. Tarkoitan halpoja ja vaatimattomia viinejä, jotka ovat kotoisin ties mistä ja joita myydään kioskeissa ja pienissä ruokakaupoissa suurkaupunkien köyhissä kaupunginosissa ja maalaiskylissä.

 

Karvaiden pettymysten lisäksi kohdalleni osuin monta pulloa, joissa oli tiettyä karkeaa viehätystä. Ne saattoivat olla turkkilaisia, ranskalaisia tai italialaisia. Siinä on jotain viehättävää kun joku suhteellisen kömpelö ja köyhä valmistaja saa viininsä kaupaksi ja joku köyhä ja kokematon saa pullon käsiinsä. Sellaisia ei enää juurikaan valmisteta.

 

Tietyt viinit saattavat tuntua maistettuina karvailta ja vaatimattomilta, mutta sopivan ruoan kanssa niistä tulee melkein herkullisia.

 

Itse asetan tietyt satunnaiset köpöttäjät monien lämminveristen ratsujen sijalle. Nykyään niitä ei enää ole koska teolliset standardit ovat valloittaneet maailman. Olemme menettäneet ison osan kulttuurista ainutkertaisuutta, mitä ei nuorten viljelijöiden egoistisilla erikoisuuden tavoittelulla ja menestyksen havitteluilla voi korvata.

 

Se, mikä tekee ikävästä seikasta vieläkin pahemman on omaksuttujen standardien ja normien luonne. Eri mantereiden viinit ovat alkaneet muistuttaa toisiaan viljelijöiden pyrkiessä saavuttamaan vientimarkkinoiden suosion. Valitettavasti suomalainen maku ei tunnu paljoa tästä poikkeavan. Makujen voimakkuus, tummat värit ja korkeat alkoholimäärät hallitsevat ja lopputulos on sieluton ja yksiulotteinen.

 

Tätä tapahtuu myös Ranskan klassisilla alueilla. Olen iloinen siitä, että sain aikoinani tutustua esimerkiksi 1980-luvun Loiren vanhoihin viinintuottajiin. Tietty maalaismaisuus ja aromien hauraus ovat mielestäni tärkeä osa viinikauneudesta.

 

Huippuviinit ovat alkaneet muistuttaa toisiaan enkä ole lainkaan varma, että alkuviinit on tähän oikea vastaus. Itse kaipaan jotain aivan muuta. Olemmeko menettäneet köpöilyn pysyvästi? Siltä vähän vaikuttaa. Ihan jo määritelmän mukaisesti sellainen on mahdotonta verkkokaupassa, suurissa viiniliikkeissä ja monopolimarkkinoilla.

 

Tauno Auer

8.2.2017