Ajatuksia kommunistien Brysselin kokouksesta
KTP:n Anneli Pennanen ja Mikko Vartiainen ovat viime päivinä levittäneet tietoa eri fb-sivuilla laajalti KTP:n osallistumisesta eräiden kommunistipuolueiden Brysselissä pitämään kokoukseen, jonka aiheena oli ”100 vuotta lokakuun suuresta sosialistisesta vallankumouksesta.” Kirjoituksensa Mikko Vartiainen oli otsikoinut ”Joukkovoiman perusta on luokkatietoisuudessa.” Allekirjoittanut tarkasteli joidenkin puolueiden lehtiä ja niissä oli hyvin vähän tai ei ollenkaan mainintoja tai analyysiä tästä kokouksesta.
Tapaamisen aihe t. teema antaa moniakin mahdollisuuksia lähestyä aikamme tärkeintä kysymystä ”millaisella taktiikalla kehitämme yhteistä kapitalisminvastaista luokkataistelua”. Yhteistä analyysia ja johtopäätöstä siitä, miten kommunistien ja kommunististen puolueiden tulisi taktiikassaan edetä, ei esitetty. Jos jotain liikahdusta tässä asiassa eteenpäin olisi tapahtunut, niin se kyllä kirjoittelussa näkyisi. Ja muuta ei voi odottaakaan. Olihan kokouksessa läsnä kolme puoluetta Venäjältä, joista kenelläkään ei ole mitään sanottavaa tähän kysymykseen ja jotka eivät kotimaassaan pääse mistään asiasta yksimielisyyteen keskenään. Sama tilanne on Tanskan kolmen puolueen osalta. Miettikäämme Suomen puolueita, niin näemme myös saman tilanteen. Tämä kuvastaa kommunististen puolueiden tilannetta tällä hetkellä.
Brysseliin kokoontuneet kommunistiset puolueet ja ryhmät saattoivat varmasti olla yksimielisiä Lokakuun Vallankumouksen merkityksestä, mutta miten kehitämme tänään yhteistä luokkataistelutaktiikkaa, siihen ei monellakaan näytä olevan mitään sanottavaa. Mitään todellista yhteistä arviota, jolla olisi luokkataistelun kannalta vähääkään merkitystä, ei Brysselin kokouksessa saavutettu.
Kommunistien liitolla on ja on pitkään ollut selkeä perusteltu kanta kommunististen puolueiden yhteistyötä ja tavoitteita koskeviin kysymyksiin. Yhteisen luokkataistelutaktiikan kehittämiseksi tulee: 1) Palauttaa yhteinen näkemys marxilaisesta maailmankatsomuksesta (katso linkki alla) ja siihen perustuen tulee arvioida nykyisen tieteen ja yhteiskuntakehityksen uudet ilmiöt. 2) Tähän perustuen tulee arvioida nykyisen yhteiskunnan tila, aikakauden luonne ja kehityksessä dominoiva luokka ja voima. 3) Näiden lähtöasettamusten sekä luokkataistelun historiallisen kokemuksen pohjalta lähdetään arvioimaan luokkataistelun taktiikkaa. Edelleenkin Kommunistien Liitto - huolimatta maailmassa tapahtuneista rajuista muutoksista - on sitä mieltä, että uudenkin taktiikan tulee perustua SKP:n ylimääräisen edustajakokouksen muotoilemaan linjaan: "SKP:n päälinjana on demokraattisen rintaman rakentaminen taistelussa monopoleja ja poliittista taantumusta vastaan työtätekevien demokraattisten oikeuksien laajentamiseksi, rauhan lujittamiseksi ja sosialismin edellytysten luomiseksi"
Mikon mukaan monet puhujat totesivat, että vastavallankumoukselliset muutokset eivät ole muuttaneet aikakautemme perusolemusta ”siirtymävaihetta kapitalismista sosialismiin”. Tämä arvio ei ole tällä hetkellä aivan oikea. Vuosikymmenet sitten vuosien 1960 ja 1969 kommunististen ja työväenpuolueiden kokouksissa määriteltiin aikakauden luonteen yhdeksi piirteeksi siirtyminen kapitalismista sosialismiin. Tämä oli silloin oikein, koska aikakauden luonteen määrittely edellyttää, että tulee määritellä ajan yhteiskunnallista kehitystä ohjaava päävoima jne. Silloin tämä päävoima oli todellakin kansainvälinen työväenluokka, sosialistiset maat ja kansalliset vapautusrintamat ym. Tänään asia on aivan toisin. Dominoivana voimana tänään ovat suurkapitalistit ja tämän perusteella meidän tulee määritellä käyttämämme luokkataistelutaktiikka. Kommunistien Liitto kyllä hyväksyy väitteen, että elämme edelleen kapitalismista sosialismiin siirtymisen aikakautta, mutta se ei ole juuri nyt aikakautemme kehityksen perusolemus.
Asiakirjoissaan Kommunistien Liitto määrittelee aikakautemme perusluonteen seuraavasti: ”Aikakautemme on vapaan monopolikapitalismin restauraation (palauttamisen), sekä kapitalismin ristiriitojen nopean kärjistymisen aikaa. Kun aiemmin kahden järjestelmän välinen rinnakkainolo ehkäisi imperialististen ristiriitojen kärjistymistä, on aikakautemme nyt kapitalististen liittoutumien- ja blokkien välisten ristiriitojen kärjistymisen aikaa. Se on ylikansallisten monopoliryhmien pyrkimystä maailman uudelleenjakamiseksi. Se
on työtätekeviin kohdistuvan voimistuvan riiston ja syvenevien talouspulien aikaa. Mutta se on myös työväenliikkeen uudelleen järjestäytymisen aikaa ja samalla voimistuvan luokkatietoisuuden aikaa, jossa vallankumouksellinen työväenliike uudelleen aloittaa toimintansa reaalisosialismin ja koko aikaisemman työväenliikkeen kokemuksen pohjalta.”
Jos kaiken johtopäätöksenä sanotaan (Mikon otsikko), että ”kapitalistien valta ja omistus on kumottava”, niin silloin sanotaan vain työväenluokan historiallinen päämäärä, mutta ei ollenkaan sitä miten tähän päämäärään päästään.
KTP:n nykyinen pääsihteeri Tomi Mäkinen kirjoitti myös Brysselin kokouksesta. Hänen kirjoituksestaan poimin kaksi seuraavaa lausetta: ”Reformismin, oikeistorevisionismin ja opportunismin mädännäisyys näkyy selvästi. Työväenliike on ollut ideologisessa kriisissä ja organisatorisessa ahdingossa Neuvostoliiton romahduksen jälkeen.” ja ”On kehitettävä aikaamme ja tilannettamme vastaava Leniniläinen teoria, kehitettävä puoluettamme samalla pitäen yhteyksiä muihin Leniniläisiin ja anti-revisionistisiin puolueisiin ja laajempiin EU:n, NATO:n ja imperialismin vastaisiin voimiin”. Näistä vähän käsittämättömistä lauseista voisi sanoa seuraavaa: Tämä kirjoittajan mainitsema mädännäisyys oli selkeästi olemassa jo silloisten puolueiden sisällä ja KTP:n perustamisen aikoihin, eikä se ole tähän päivään tullessa yhtään miksikään siitä muuttunut. Työväenliike on todellakin ollut ideologisessa kriisissä ja on sitä edelleen. Mitään selkeää osoitusta sen päättymisestä ei ole edelleenkään näköpiirissä. Jos puhutaan näinkin vapaasti ”reformismin, oikeistorevisionismin ja opportunismin mädännäisyydestä”, niin kyllä silloin tulee yksilöidä, että mitä ja ketä tarkoitetaan ja mihin verrataan. Vertauskohtana ei voi pitää KTP:tta, koska mikään dokumentti ei osoita KTP:n olevan muita paremmin perillä näistä asioista, päinvastoin. Tomi jatkaa: ”On kehitettävä aikaamme ja tilannettamme vastaava Leniniläinen teoria”. Tämä on asia jonka mekin olemme ilmaisseet jo vuosien ajan mm. seuraavasti: ”Katsomme, että ainoa ulospääsy nykytilanteesta on päivittää marxilainen tiede vastaamaan yhteiskuntakehityksen tarpeita ja antaa yhtenäinen vastaus nykyisiin uusiin kysymyksiin ja palauttaa työväenluokalle (kansan suurelle enemmistölle) yhtenäinen maailmankatsomus ja lähestymistapa yhteiskunnallisten kysymysten ratkaisemiseksi.”
Tomin kirjoituksesta ei selvinnyt ketkä tässä toimivat ”moottoreina”. Meidän lähtökohta on, että koko kommunistisen liikkeen on tehtävä tämä työ yhdessä. Oheisista liitteistä selviää, että tätä työtä olemme Kommunistien Liitossa tehneet jo pitkään, aivan KTP:n ajoista saakka. Väitämme, että ne kysymykset joita olemme nostaneet esiin, ovat niitä, Joihin on pakko antaa vastaus.
Heikki Männikkö https://asiakas.kotisivukone.com/files/kansanaani.kotisivukone.com/kns4-14_1.pdf (sivu 2) http://media.wix.com/ugd/0716d6_14bf14525eec4f2cbda81d6737f20cc0.pdf http://media.wix.com/ugd/0716d6_9f469fcac1ba488094e075fac33413d3.pdf