USA teki punavihreille liberaaleille oharit

 

Donald Trumpin vaalivoiton myötä Yhdysvallat luultavasti luikertelee kierosti pois ilmastosopimuksesta ja muista sangen näennäisistä myönnytyksistä. Mitä Suomi hyötyi Venäjän haukkumisesta ja Ukrainan horjuttamisesta? Ei yhtään mitään. Trumpin voitto on ennen muuta edistyksellisten piirien tappio. He todellakin luulivat, että Barack Obaman johdolla maailma astuu tielle, joka johtaa luonnonsuojeluun, ihmisoikeuksiin ja demokratiaan.

 

Miksi ihmiset aina keskittyvät siihen, mitä heille kerrotaan sen sijaan että he seuraisivat, mitä maailmassa tapahtuu? Kuinka suuri todennäköisyys oli, että Yhdysvallat siirtyisi lähitulevaisuudessa ekologiseen energiantuotantoon? Kaikki todisteet ovat kaiken aikaa puhuneet kirkkaasti tätä mahdollisuutta vastaan. Kuinka Yhdysvallat olisi oikealla asialla Syyriassa, jos se oli väärällä asialla Irakissa ja Libyassa? Vain kaksi räikeintä esimerkkiä mainitakseni.

 

Ennustin Iso-Britannian kansanäänestyksen tuloksen pienellä värssyllä: "oikea tulos, Britannia ulos!". Päivää ennen Yhdysvaltojen vaaleja ennustin yllätystä: "Trumpetit soivat huomenna!".

 

Vaalituloksen selvittyä ihmettelin sitä hetken. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää? Amerikka siirtomaana on aina ollut sitä, kun päähän potkittu on vaihtanut mantereita ja aluksi häntä potkitaan myös siellä ja silti hän nousee ja näyttää kaikille. Trump on 100 % tätä maata. Monet haluavat samaistua häneen. Moukka on tässä kuviossa kunnianimike.

 

Jenkit saivat itsensä näköisen presidentin. Dr. Jekyll ja Mr. Hyde -ilmiön mukaisesti vaalitulos sai puolet porukasta raivostumaan. Trumpin vastaiset mielenosoitukset on sama kuin suuttuisi omalle peilikuvalleen. Suomalaiset Trumpin inhoajat näkevät liittolaisensa Yhdysvallat yllättäin alastomana eivätkä pidä näkemästään.

 

Toki jo ennen vaalituloksen ratkeamista oli mahdollista tehdä erinäisiä johtopäätöksiä. Minä kirjoitin aiheesta näin:

 

Yhdysvaltojen presidentinvaalit ovat saaneet valtavasti julkisuutta. Jopa tavallista enemmän. Valtapuolueiden ehdokkaat H. Clinton ja D. Trump vaikuttavat erityisen kelvottomilta. Trump on nostanut kissan pöydälle monesta suuresta kysymyksestä ja saanut siitä hyvästä hallitsijoiden vihat niskoilleen. Hassua, että siellä voidaan keskustella vakavista asioista vain tuollaisen sirkuspellen välityksellä.

 

Vaikuttaa hieman, että Clintonin suosio mielipidemittauksissa saavutti huippunsa hieman liian aikaisin. Trumpin kannatus on pian tasalukuinen. Tosin mielipidetiedustelut ovat olleet länsimaissa viime aikoina melko epäluotettavia. Nämä lienevät protestivaalit. En menisi sanomaan edeltä käsin Clintonin voittoa varmaksi. Tietenkään en kannata kumpaakaan, mutta ihan kisailumielessä toivon Trumpin voittavan.

 

Kuuntelin Trumpin lyhyen haastattelun RT-kanavalta. Hän vaikutti huomattavasti median välittämää kuvaa miellyttävämmältä. En tunne miestä. En ota kantaa. Ei kuulu minulle.

 

Vaalien jälkeen

 

Pitkästä aikaa saatoin tehdä aamukävelyn yleisen poliittisen ja kansainvälisen tilanteen ollessa hieman kevyempi. Donald Trumpin vaalimenestys on iso tappio sotapolitiikan edustajille. Tuntuu ihanalta elää edes yksi yö ja yksi aamu ilman synkkiä ajatuksia tulevasta.

 

En usko että mikään muuttuu. En kuvittele Trumpin olevan mikään rauhanenkeli. Tämä lienee vain lyhyt hengähdystauko ennen kun tapahtuu hirvittäviä asioita. Pahin on kuitenkin vältetty: vaihdevuosista ja pyörtymiskohtauksista kärsivä sotahullu ei saa sormiansa atomiaseen laukaisunäppäimelle.

 

Ehkäpä Venäjä-kortin pelaaminen vähenee, koska sillä ei ollut mitään vaikutusta äänestäjien käyttäytymiseen. Aamun uutistiedot kertovat Venäjän armeijan aloittavan pian suuren sotilasoperaation Syyriassa. Yhdysvaltojen joukot ohjaavat kurdikapinallisten hyökkäystä Raqqahissa Itä-Syyriassa. Syyrian hallituksella ja Venäjällä on kiire turvata Syyrian väkirikkaat länsiosat ja estää "Islamic State" -ryhmän pyssymiesten siirtyminen sinne maan muista osista ja Mosulista, jossa Yhdysvallat johtaa toista suuroperaatiota.

 

Yhdysvallat ja Iso-Britannia ovat kärsineet tänä vuonna jo kaksi pahaa takaiskua. Brexit ja Clintonin tappio ovat hieman kuin perestroika ja glasnost. Nekin tapahtuivat aivan täysin oman käden kautta. Vakava taloustaantuma länsimaissa on jatkunut jo yli yhdeksän vuotta. Tässä kuviossa on hieman alamäen makua. Tunnelin päässä ei näy valoa. Edes tunnelia ei ole näkyvissä.

 

Globalisaatio ja uusliberaali talouspolitiikka ovat tiensä päässä. Tuore London Review of Books kertoo näkyvästi uudesta asetelmasta (William Davies: The Home Office Comes to Power, LRB 2.11.2016), jossa valta valtiossa ja liike-elämässä on turvattava hieman kulmikkaammin keinon ("Protective State"). Tietysti sen kerrotaan suojelevan ennen muuta köyhiä kansalaisia. Saa nähdä kuinka laajalle poikkeustoimia tullaan ulottamaan.

 

Tästä näkökulmasta katsottuna Venäjän vastaiset toimet tulevat kiihtymään eivätkä laantumaan. Poliittisesti villin ja riippumattoman Donald Trumpin valinta oli länsijärjestelmälle kova takaisku. Vahingoniloisten hymy hyytyy kuitenkin nopeasti, sillä asetelmassa oleva tyhjä ja vallankäytön kannalta vaarallinen aukko täytetään jollakin valtaisalla tempauksella, avoimella tai salatulla.

 

Odotettavissa vuoden loppuun mennessä: uusia sotatoimia vähintäänkin Syyriassa ja Irakissa.

 

Tauno Auer 10.11.2016